12.07.2008
Laulurinne/Joensuu
Suomen hyv�ntuulisin rock-festivaali, Joensuun Ilosaarirock, oli t�n�kin vuonna tuttuun tapaan loppuunmyyty jo hyviss� ajoin ennen juhlien alkamista. Rokkaus alkoi jo perjantai-iltana avausklubien merkeiss�, mutta vaikka ne j�iv�t toimittajiltamme v�liin, pystyi y�el�m�n karnevaalihenkisest� tunnelmasta aistimaan kes�n odotetuimman viikonlopun saapuneen Joensuuhun. Tai no, eip� kaupungissa ole �normaalia� viikonloppua koskaan vietetty, mutta lienee syyt� olettaa, etteiv�t makkaraperunakojut ole ihan perusherkkua pohjoiskarjalaisillekaan. Paikallisten puheista p��tellen jono legendaariseen kulttuuriravintola Wanhaan Jokelaan oli erikoinen n�ky sekin, ja taisipa joku tilanteesta valokuvankin napata.
Perjantain bakkanaalit leirint�alueilla ja niiden ulkopuolella olivat luultavasti Joensuun keskustaa astetta ankarammat. Ravintopuolta hoidettiin l�hes poikkeuksetta makkaraperunoiden sijasta nestem�isin viljatuottein ja meininki oli sen mukaista. Jos jonkin n�k�ist� �myri� oli paikalle roudattu musiikkia toistamaan ja jos ei edes lofi-kalustoa ollut mukana niin tuntuihan tuo musisointi onnistuvan ilmankin. Kuokkavierailta ei v�ltytty ihan jokaisessa telttapiiriss� vaan ilmeisesti useampi koijari oli liikenteess� pahat mieless�. T�st�kin huolimatta juhlakansa jaksoi hyviss� fiiliksiss� aina aamuun asti, kovakuntoisimmat pitk�lle seuraavaan iltaan.
Lauantaina aamup�iv�ll� sadekuurot yrittiv�t mustata tunnelmaa varsinaisen festivaalin k�ynnistyess� Laulurinteell�, mutta ihmisten suut pysyiv�t hymyss�. P��lavalla Ilosaarirockin polkaisi k�yntiin hunajakurkku Tuomo ammattitaitoisine yhtyeineen. Tuomo on ��rimm�isen taitava ja uskottava niin laulajana kuin soittajanakin, mutta silti t�ll� kertaa keikasta j�i hyvin mit��nsanomaton j�lkimaku. Yleis�n seassa jos jonkinlaista liikehdint�� n�kyi, mutta silti ajatus harhaili jo tulevissa esiintyjiss�.
Harmaata taivasta yrittiv�t kirkastaa niin Valkyrians kes�isell� ska-reggaellaan kuin Tohtori Orff & Herra Dalcroze aikuisille suunnatulla lastenmusiikillaan, mutta ensimm�inen suurempi valonpilkahdus koettiin Rentolavalla Momo Catin ottaessa tilanteen haltuun. Marokkolaissyntyinen herrasmies sai svengaavan b�ndins� kanssa paatuneimman reggae-kyynikonkin heltym��n � niin monipuolista ja vastustamattoman hyv�ntuulista oli miehen saarnaus.
Heaven Shall Burn jytisi Linnunlahden leirint��nkin sen verran yrm�kk��sti, ett� pakko oli k�yd� tarkistamassa mist� on kyse. Saksalaiset heittiv�t t�yslaidallisen metalcorea p�in n�k�� ja hyv�ll� asenteella. Yleis�n oli helppoa arvostaa t�t� ja kohtuullisen riehakasta toimintaa etummaisissa riveiss� n�htiinkin. Nopea mielipidekysely paikalle ker��ntyneilt� todisti t�m�n sangen tuntemattoman b�ndin liveaktin vakuuttaneen muitakin. Koukuttavia hittej� tuskin kuultiin, mutta seh�n on toissijaista t�m�n kaltaisilla keikoilla. Ei kun vain nyrkki� ilmaan ja rohkeasti lihamyllyyn mukaan. Argh ja �rr!
Scandinavian Music Group on jo vakiinnuttanut suomirockin kestot�hden aseman, eik� pesti Ilosaaren p��lavalla ollut t�ten yll�tys. Yhtyeen uudempien tuotosten country-henkisyys kuuluu ja my�s n�kyy lavalla, sill� lap steelin ja banjon lis�ksi my�s stetsonit ja ruutupaidat ovat osa b�ndin nykyimagoa. Setiss� kuullun uuden kappaleen perusteella linja jatkuu jopa entist�kin folkimpana. Liven�kin loistanut, herkk� Valmis on yksi 2000-luvun hienoimpia suomalaiskappaleita, mutta paikoin vanhojenkin kappaleiden sovitusten taipuessa samaan muottiin, alkaa tulla ik�v� SMG:n ensilevyn kylmemp�� tunnelmointia.
Brittil�inen Oceansize on sellainen b�ndi josta voisi odottaa jossain mieless� Porcupine Treen manttelinperij��, mik�li Steve Wilson sattuisi ly�m��n hanskat tiskiin. N�in ei kuitenkaan varmaankaan l�hitulevaisuudessa k�y ja siihen asti manchesterilaisviisikko joutuu tyytym��n osaansa kirkkaimpien parrasvalojen ulkopuolella. T�m� n�kyi my�s Kolmoslavalla, jossa kourallista faneja lukuunottamatta oli porukkaa paikalla l�hinn� sattumalta.
Progevivahteinen, metalliin kallellaan oleva vaihtoehtorock ei ole sit� tanssittavinta laatua ja l�hinn� kohteliaisiin aplodeihin b�ndi saikin settins� aikana tyyty�. Energisesti esiintyneet soittajat pistiv�t kyll� itse��n likoon, mutta mink�s teet kun nimi ei ole kaikkien huulilla. Poppoon kolmelta laadukkaalta kokopitk�lt� tuli tasaisesti live-tilanteessakin toimivaa materiaalia, mutta yleis�n vaisuus j�i harmittamaan. Ehk� Trail Of Firen kaltaiset monitasoiset helmet hyppyytt�v�t paremmin sitten ensi kerralla, kenties jossain klubitunnelmissa.
Von Hertzen Brothers on yksi Suomen tiukimpia yhtyeit� el�v�n�, siit� ei ole ep�ilyst�k��n, mutta Ilosaaren p��lavalla veljekset eiv�t ylt�neet samanlaiseen hurmokseen kuin yleens� klubiolosuhteissa. Festarikeikkojen yleisin ongelma, huonot soundit, tekiv�t hallaa erityisesti VHB:n musiikille, jossa pienet nyanssit ovat t�rke�ss� asemassa. T�ll� kertaa Von Hertzen Brothersin suurimmaksi ansioksi j�i auringonpaisteen tuominen � ajoitus tosin heitti muutaman minuutin avauskappale Bring Out The Sunista.
Kahdeksanhenkisen Cult Of Lunan astellessa YleX-lavalle odottivat b�ndist� entuudestaan tiet�m�tt�m�t varmasti mielenkiinnolla mit� muun muassa kolmella kitaristilla ja kahdella rumpalilla saa aikaan. Eip� aikaakaan kun ruotsalaiset osoittivat ett� ainakin julmetun kokoisen ��nivallin. Doomia, sek� maalailevaa post-rock/-metalia yhdistelev� oktetti tykitti alun teknisist� ongelmista huolimatta ehdottomasti yhden lauantain kovimmista keikoista. Vaikka p��paino oli uudemmalla (lue: rauhallisemmalla) materiaalilla niin eip� se menoa hidastanut. Raivokkaasti soittanut orkesteri takoi raskailla s�vyill��n tajuntaan l�htem�tt�m�n j�ljen.
Ilosaarirockin tarjonta on aina ollut ihailtavan monipuolista, eik� vuosi 2008 tehnyt poikkeusta. Parin tunnin sis��n festarivieras saattoi nauttia Venetian Snaresin ��rimm�isest� breakbeat-tekno-tykityksest�, Cause For Effectin erikoisesta duo-metallista, Ozric Tentaclesin progeilevasta avaruusrockista ja vaikkapa Mad Caddiesin hyv�ntuulisesta ska/reggae/rock-fuusiosta. Mutta illan h�m�rtyess� tuli yh� selvemm�ksi, kuka p�iv�n todellinen p��esiintyj� oli.
El�kel�iset olivat nimitt�in tulleet n�ytt�m��n, ettei humpan viimeinen myyntip�iv� ole viel� ohitettu, vaikka vanhukset sit� jo 15 vuotta ovatkin veivanneet. Pyrotekniikalla, p�yd�llisell� viinaa ja junttihuumorilla juhlineilla v�lispiikeill� ei menty vikaan, vaan El�kel�iset oli ansaitusti lauantain ehdoton kuningasyhtye. Humppamadon viedess� toimittajiammekin muun yleis�n tavoin arvaamattomiin suuntiin ei kell��n ollut taatusti huolta huomisesta, vaikka yleisen humalatilan huomioon ottaen syyt� olisi ollut. Viimeisen� kuultu Humppaa Tai Kuole r�j�ytti viimeist��n pankin, ja kun loppuun paukutettiin viel� j�rjett�m�n komea ilotulitus, ei kritisoimista j��nyt. Paitsi ehk� siit� ettei kuivaa vaihtopaitaa ollut ilmaiseksi tarjolla miss��n kojussa. Lauantai j�tti kuitenkin typer�n virnistyksen naamalle. Sadetta ei juurikaan tullut ja paidan kasteli ainoastaan oma hikoilu illan railakkaimmalla keikalla. T�st� oli hyv� jatkaa sunnuntaina.
Teksti: Tomas Ojapelto ja Tommi Saarikoski, kuvat: Ojapelto, Saarikoski ja Ilkka Valpasvuo
