Julkaistu: 24.02.2016
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Viime vuoden lopulla arvioin Orizemin debyyttipitkäsoiton, joka luovi sielukkaasti 90-luvun alternative rockin vesillä. Rauta on näemmä saavuttanut suosiollisen lämpötilan, sillä jo toisen albumin pyöräyttänyt yhden miehen yhtye jatkaa vahvaa vetoa.
Purppuraisten verhojen takaa paljastuu entistä vahvemmin 70-luvun rockin lumoihin heittäytynyt yhtye, jonka soundissa parittomien vuosikymmenten perintö jatkaa jalostumistaan. Vahvaa tanssittavuutta on kyllä työnnetty sivuun fiilistelevämmän menon tieltä, mutta on niitä vahvoja rynkytysraitojakin yhä mukana. Lonely Planet junttaa tahtia mehukkaan soundikerroksen läpi ja bluesimmin puristeleva Lovers On a Couch pistää pyrstöön liikettä svengaavammalla juonella. Sielua rockin sivuun haroo myös Mr. Mail Man, jolla utuinen ja monitasoinen fiilistely sekä suorempi tanssilattioille suuntautuminen yhdistyvät onnistuneesti. Maininnan ansaitsee myös modernimpia elementtejä kaavaan tuova Black Dog, joka ei tosin ole aivan sen Pagen & Plantin mustan koiran veroinen.
Debyytillään Orizemin palikat tuntuivat olevan järjestyksessä, mutta nyt yhtye on siirtymässä johonkin uuteen ja erilaiseen tilaan. Eikä tuo siirtymä ole vielä täysin tapahtunut, mikä tekee Purple Curtainsista rahdun verran turhan levottoman albumin. Toisinaan tuo levottomuus antaa kokonaisuudelle virtaa, mutta punaisesta langasta ei saada pidettyä jatkuvasti kiinni.
Syksyllä 2014 perustettu kotimainen yhden miehen tanssittavaa ja kerrosmaista pop/rock-musiikkia luova projekti.
Linkki:
facebook.com/Orizem
(Päivitetty 28.11.2017)