Orizem on yhden miehen yhtye, joka on viimeisen reilun vuoden aikana julkaissut kaksi pitkäsoittoa, sekä yhden EP:n. Bändin takaa löytyy mies nimeltään Niklas Lento, jota Desibeli haastatteli vastikään ilmestyneen Fear EP:n tiimoilta – ja hiukan muutenkin.
Orizem on jo nimenä hyvin kiehtova, eikä nimen historia ole suinkaan yksinkertainen. Kuten ei ole myöskään moni muukaan yhtyeeseen liittyvä asia. Kaikki alkoi unesta:
- Unessa olin Pariisin lähettyvillä autollani, sain puhelinsoiton siskoltani (jota minulla ei edes ole), ja hän sanoi minulle, että tuu tänne Origem:iin! Unessa mulla ei ollu mitään hajua missä se on, mutta saavuttuani johonki Pariisin moottoritielle tunsin unessa vain sisimmässäni, että suunta on oikea ja vannotin "siskolleni" että löydän sinne kyllä.
- Sitten heräsin, mietin tätä aika todentuntuista untani ja päätin selvitellä netin kautta että mitähän moinen Origem/Orizem nimi pitäis sisällään ja löysin sitten myös runon Endre Ady: (orizem a szemed) englanniks käännetty (I guard your eyes) siinä oli sen verran syvyyttä meikälle että tuumasin, että tää on se nimi.
Eli alku syntyi unesta ja runosta. Hmm, seuraavaksi voitaisiin tehdä pieni historiankurssi Orizemin juuriin. Reilu vuosi sitten sain käsiini debyyttialbumisi In the Oceanin, mutta mitä sitä ennen oli ja kuinka debyytin jälkeen askeleet ovat johtaneet nykyiseen pisteeseen?
- Ennen Orizemia... hmmm mistä alottais? No mennään kauas taaksepäin... 14/15-vuotiaana löysin isän vanhat Centuryn rummut ja rupesin niitä paukuttaan. Rummut oli aina puhuttanut mua, mutta en ollut niitä jostain syystä ruvennut vielä kunnolla paukuttaan, aika oli kypsä.
Pian soitinarsenaali karttui sähkökitaralla ja bassolla, laulun ollessa tuttua jo pikkupojasta. Tässä yhteydessä esiin nousee myös Kokkolan Rock & Jazz -koulu, johon artisti haki kahdesti – tuloksetta. Mutta kun toinen hylkäys tuli, syntyi siitä jotain positiivista.
- Siltä istumalta päätin mielessäni että, **ttu mä en tarvi mitään helvetin opetusta jostain koulusta, että opin soittaan/säveltään tai tekemään musiikkia ja ennen kaikkea Rockia. Siihen ei käydä mitään **tun konsia tai rock jazz kouluja.
Tämän jälkeen kului vielä tovi, ennen kuin mukaan kuvaan tulivat yhtyeet. Lento satsasi omien sanojensa mukaan niistä jokaiseen 110%, mutta vasta Slow Morning niminen kokoonpano tuntui olevan se oikea.
- Se oli bändi jossa keskityin pelkästään lauluun, se oli kultaa sielulle ja opin siitä ajasta todella paljon! Bändi oli tärkeä mulle, ja sen piti olla siinä, mutta pienen nosteen ja kompuroinnin, ja debyyttialbumin jälkeen rumpalilla ja kitaristilla lähti kemiat väärälle raiteelle ja matskua ei enään syntynyt entiseen tapaan. Syytä siihen en osaa sanoa.
Slow Morningin hiivuttua alta Lento puuhaili niitä ja näitä, mutta ajatus omasta musiikkiprojektista kyti yhä. Parin vuoden hiljaiselon jälkeen oli taas aika siirtyä ajatuksista tekoihin.
- Olin kauan aikaa miettiny että ku mä osaan kerta, kannuja paukuttaa, kitaraa ja bassoa soittaa, ja laulaa. Aijon tehdä itse kaiken. Yks ilta sitten istuin koneelleni ja rupesin luomaan Orizem in the Ocean -albumia.
Hiukan kokeilu mielessä aluks, mutta sitten vakavammin ja nyt oon tässä.
Sanoisin että musiikkisi on tanssittavaa pop/rockia, jossa on paljon 70-luvulta, mutta vielä enemmän 90-luvulta. Kuinka itse näkisit perintötekjöiden järjestyksen ja miltä haluaisit Orizemin kuulostavan?
- Ihan oikeen tuumattu, itse lisäisin siihen vielä ehkä ripauksen psychedelisestä rockista. Henkilökohtaisesti pyrin vain siihen, että saan biiseihini mielestäni oikean viban, palvelemaan lauluosuuksia ja lyrikkaa, eli toisin sanoen paketin joka kantaa loppuun.
- Mä teen musiikkiani sydämestä ja elämästäni. Mun perusajatus on että luovassa taiteessa ei oo rajoja! Siks en ajattele kokonaisuutta miltä sen tulisi kuulostaa, vaan pikemmin että miltä tämä nyt kuulostaa. Elän siinä hetkessä kun sävellän ja tuotan soundein, eli kunhan se palvelee omasta mielestä biisin vibaa ja tarinaa.
Tuoreen EP:n nimi on Fear, mutta minkälaisesta pelosta tässä on kyse?
- Fear sisältää pelon, rakkaimmista, läheisistä ja menettämisen pelosta, siitä itsessään Fear kappale kertoo. Se että elää ja synnyttää, tekee kappaleita rustaa runoja tai mitä nyt kukin tekee. Rakkauteen lajissa ku lajissa sisältyy myös useimmiten pelkoa.
- Kuitenkaan koko EP ei nojaa pelkästään siihen teemaan, vaan siihen pieneen murto-osaan kuinka rakkaus ja elämä, kun tekee jotain voi joko tuottaa suunnatonta mielihyvää tai kuinka se voi palkita tai heittää uudestaan pohjalle jolloin taas on noustava jos meinaa jatkaa taistelua ja elämää.
Entä mikä kiekon viidestä kappaleesta on se, josta satunnaisen kuulijan kannattaisi aloittaa Orizemiin tutustuminen?
- Ensimmäisenä satunnaisen kuulijan tulisi ehkäpä kuulla The Whisper. Se on helppo lähestyä ja kuunnella ja onhan se hyvä biisi, joka kertoo rakkaudesta, ja jossa on naishenkilö myös tulkitsemassa omalla persoonallaan äitiyden runnomalla heleällä tulkinnallaan kyseistä biisiä.
Olet julkaissut nyt noin vuoden sisällä kaksi pitkäsoittoa ja yhden EP:n. Mistä moinen luovuudenpuuska on syntynyt, vai onko tässä julkaistu nyt materiaalia pidemmältä aikaväliltä?
- Materiaalia ei ole arkistoissa tai missään muuallakaan. Kaikki syntyy sinä hetkenä, kun otan skitan käteen, taikka mietin rumpukomppia, bassolinea tai muuta. Useimmiten skitta on kädessä sillä hetkellä, ja jos se jota
soitan kolahtaa muhun, lähtee luomisen prosessi käyntiin, siinähän täytyy olla joku asia ja fiilis jo, jos se kerta tuntuu. Sitten otan ja rupeen jalostaan sitä ja hakemaan mitähän mun sielu haluaa nyt kertoa.
Joskus se on erittäin monen stressaavan matkan päässä ja joskus taas se tulee miltei kun itsestään.
Miten kappaleentekoprosessisi on kehittynyt ja miten haluaisit kehittyä tuolla saralla? Entä onko lyriikoiden luominen englanniksi mielestäsi helpompaa vai haastavampaa?
- Kappaleenteko prosessi ei toisinaan oo muuttunu mikskään, teen ja sävellän entiseen tapaan. Milloin mistäkin inspiroituneena, uudesta riffistäni kompista tai jostain muusta aiheesta, tunteesta mitä kantaa jne.
Joskus voi olla hankala kirjoittaa englanniks en sitä sano, ja varsinkin ku en oo natiivi siinä. Mutta tähän asti oon saanut kyllä ulos englanninkielellä kappaleeni ja näin teen myös jatkossakin.
Entä miltä tulevaisuus näyttää julkaisurintamalla? Joko uusia kappaleita on valmiina purkitettavaksi, ja mihin suuntaan Orizemin musiikki on seuraavaksi mahdollisesti muuntumassa?
- Tulevaisuus näyttää ihan kelvolta. Juuri sain ku sainkin purkitettua uuden skibaleen eli odotettavissa on uusia biisejä ja julkaisuja. Orizem pitää rock pohjan ja myös tanssittavuuden. Katsotaan lopputulos sitten kun saan näitä biisejä sävellettyä ja laitettua purkkiin.
Orizem on ymmärtääkseni yhden miehen bändi, joten sitä ei voi nähdä keikoilla - vai voiko?
- Kyllä, Orizem on yhden miehen bändi, mutta hei, kaikki on mahdollista (naurua). Itseasiassa vedin jo keikan 29.10.2016 Tampereella. Herwood StageBar & Kitchen:ssä.
Setti vedettiin kuuleman (ja oheisen videotallenteen) mukaan taustalta tulevan musiikin ja mikrofonin kanssa, mutta kuka voi muka määrittää, miten rockia voi/saa/pitää esittää, toteaa Lento. Sitä paitsi kokemus oli niin palkitseva, että lisääkin on luvassa – löytyy bändiin sitten muita soittajia tai ei.
Jos Orizemin olisi rakennus, niin se olisi...?
- hmmm... En osaa vastata rakennukseen, mut ehkä joku avaruusalus tai planeetta?
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Haluan kiittää sua tästä hienosta tilaisuudesta että ylipäätänsä otit haastatteluun ja siitä että oot arvioinu mun lättyjä ja musaa. Kiitos.
- Ja tietty niitä huimia 55 fania jotka tukee Orizem musaa, tykkäämällä Orizem facebook sivua. Ystäviä jotka on linkannu joskus mun biisiä johonki. Tehny musavideon. Kiitos! Muijaani ja tietokonettani jotka eivät vielä oo menettäny kovalevyänsä! Kiitos!
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Antti Uurtamo Photography