Astrid Swan: From the Bed and Beyond

Soliti

Olen aina pit�nyt Astrid Swanin tavasta luoda musiikkia. Vaikka kaiken pohjana on alusta saakka ollut enemm�n ja v�hemm�n laulu & piano -pohja, ovat lopputulokset h�mment�neet, yll�tt�neet ja haastaneet kerta toisensa j�lkeen. Omalla kohdallani k��nteentekev� levy taisi olla Hits (Pavement for Girls) -kiekko, jonka j�lkeen Astrid4 upposikin jo helposti mielen tantereeseen. Nyt musiikki on luonnosmaisempaa, rosoisempaa ja minimalistisempaa, vaikka yksityiskohtia riitt�� yh� ihmetelt�v�ksi. Koskettimet johtavat puhaltimista raikasta vahvuutta saanutta ryhm��, joka ei pauhaa tai messua � n�m� kappaleet kun tulee soittaa hieman hiljempaa.

Viidennen pitk�soiton taustat ja teemat ovat paikoin synkki�, mutta kuten niin usein henkil�kohtaisten murheiden j�lkeen: muusikko, taitelija, pystyy ammentamaan henkil�kohtaisista kolhuista entist� koskettavampia teoksia. Niinp� kun kuuntelen Maija�s Songin en voi olla ajattelematta tiettyj� oman el�m�ni hetki�, jolloin varjot ovat kasvaneet suuremmiksi � vain v�isty�kseen jonkin ajan kuluttua uusien p�ivien tielt�. From the Bed and Beyond onkin mahdollisesti henkil�kohtaisin, koskettavin ja riipaisevin Swanin albumeista. Se ei kiihdy kovaankaan vauhtiin, ja ne suurimmatkin ��nikeskittym�t ovat oikeastaan yksin�isten hiljaisten elementtien kokoontumia. Kaiken takaa voi aistia haurauden, pintaan puskevat tunteet ja kivun � mutta my�s toivon ja el�m�n loputtoman ihmeellisyyden.

Chaos ottaa tukea puhaltimista ja tarttuu kuin varkain paidan liepeest�, eik� aikaakaan kun kertos�e soi jo p��ss� kuin jokin muinoin l�ydetty aarre. Albumin pop-vetoisinta laitaa edustava Special Ones on mainio esimerkki biisien k�sittelyst�. Alun hiljaisuus rikkoutuu vain muutamilla ��nill�, tarina etenee johdonmukaisesti ja nopeasti, kaiken enteilless� lopun vahvempaa ��nivallia. Kaava on siis tuttu mutta kasvatus on hidasta, matkaan mahtuu suvantoja ja kaikki tuntuu tapahtuvan kuin luonnostaan. Helposti, vaivattomasti ja silti niin puhuttelevan vahvasti. Tuota samaa kaavaa toistava Song of Fear on puolestaan er�s upeimmista pelkoja k�sittelevist� kappaleista, joita olen koskaan kuullut, ja se ei ole ihan v�h�inen joukko. Rivien suoruudessa on jotain samaa mit� Roger Waters on saavuttanut parhaimmilla sooloteoksillaan, mutta Swanin tapa koristella synkimm�tkin varjot valon s�teill� tekee kappaleesta voittamattoman.

Albumin vertaaminen matkaan on klisheist�, mutta From the Bed and Beyond on minulle silti kuin junamatka halki usvaisten maisemien. Se alkaa aamuy�n viimeisist� tunneista, kulkee l�pi sarastuksen kauneuden ja tarjoaa matkaajalle mit� upeimpia panoraamoja. Sumu saattaa nousta v�lill� korkeallekin, mutta se ei ole tukahduttavaa tai liikaa peitt�v�� usvaa, vaan asiat kauniimmiksi saavaa, pehme�n �idillist�, maitomaista ainetta. T�ss� on levy jota jokaisen syd�mens� satuttaneen ihmisen soisi kuuntelevan, sill� kaikesta l�ytyy kyll� valoa, tavalla tai toisella.