The Botherers: The 1st Shards

Mielilevyt

Joskus eteen osuu niit� pienjulkaisuja, jotka karkottavat pilvet taivaalta. Ihan vaikka hurrikaani-luokan harmaat j�ttil�iset. Yksi tuollainen levy oli Sweat Shop Boysin Okay Then We Are The Sweat Shop Boys -EP, jonka arvioin noin vuosi sitten. Sittemmin omaan nimeens� kyll�stynyt trio vaihtoi otsikkoa, mutta musiikki on edelleen rumpu-kitara-farfisa -kolmion tuottamaa garagen r�imett�, poweristi poppeja koukkuja tietenk��n unohtamatta.

The 1st Shards on, mik�li mahdollista, viel� ��nekk��mpi, iloisesti r�ike�mpi, ja laidoiltaan kauemmas ulottuva kokonaisuus kuin edell� kehuttu EP. Albumin alkupuolella hy�k�t��n hetkitt�in kaikella soitinarsenaalin suomalla voimalla, jonka j�lkeen nojaillaan enemm�n taaksep�in ja fiilistell��n. Pitk�ksi introksi tulkittava Far Away from Home esittelee kuulijalle hienoisesti uudistuneen soundin, talon tavat, sek� k�yt�ss� olevat vempaimet, paljastamatta kuitenkaan n�in varhaisessa vaiheessa viel� aivan kaikkea. Offensiivivaiheen k�ynnist�� hiljalleen kasvava Mediocrity City, mutta vasta itsens� jo toisella kuuntelukerralla otsalohkoon ikuistava Cheap Gasoline osuu jonkin ytimeen. En ole viel�k��n t�ysin varma siit�, mit� osui ja mihin, mutta kappale saa joka kerta aikaiseksi jotain, josta pid�n kovasti. Reilusti kolmen pisteen takaa l�htee my�s Bad Cops / Good Luck -heitto, joka suhahtaa sukkana renkaasta sis��n � n�inh�n sit� garage/lo-fi/power -jotain pit��kin tehd�.

Codeine Blues on juuri oikeaan kohtaan osuva vedenjakaja albumin puoliv�lin j�lkeen. Alun huiman vuoristoratakyydin tasaannuttua trio ottaa kovasti 22-Pistepirkkojen kuuloisen, melankolisen vaimean blues-hetken, ja muovaa siit� yli kuusi ja puoliminuuttisen v�liaseman, jolta noustaan Dylanin kyytiin Cinnamon Starsin my�t�. Kontrasti alun r�imeeseen on melkoinen, mutta trio saa kuin saakin taikansa pit�m��n, vaikka kaasujalka painuu l�hemm�n permantoa vasta kiekon sulkevalla WWW-rallilla. Viitteet Roy Orbisonin omimpiin rakkausviisuihin ovat ilmeiset, vaikka trio hutkiikin urkua ja levotonta rytmi� partikkeleiden sekaan.

The 1st Shards on debyyttialbumina melkoinen rep�isy, vaikka triolla olikin jo allaan onnistunut EP. Aluksi olin hieman ep�varma pitk�soiton tyylillisest� kirjosta, joka saattoi l�mmitelless� tuntua jopa poukkoilulta, mutta soittokertojen karttuessa kuva selkeytyi nopeasti. Kiitoksen ansaitsee my�s mm. tuotannosta b�ndin kanssa vastannut Pekka Tuomi, sill� tekniselt� puoleltaan The 1st Shards on juuri sopivan ulvova ja lo-fi.