Uniklubi: Tulennielij�

Playground Music Finland

Uniklubin edellisest� pitk�soitosta p��si kulumaan yli seitsem�n ja puoli vuotta, mutta vihdoin ja viimein Kultakalat-kiekko sai sitten seuraajan. Tai oikeampaa olisi kai puhua paluusta, sill� musiikkimaailmassa n�in pitk� tauko on jo pieni ikuisuus. Niinp� ydinkysymys kuuluu: viel�k� Uniklubin melankoliselle rockille on tilausta?

Kerrotaan hyv�t uutiset ensin: albumin ensimetrit on lastattu t�yteen tarttuvuutta, eik� levy voisi juuri t�t� paremmin k�ynnisty�. Sinkkubiisit Tulennielij� ja Pakkopaita iskev�t keskirosoista rokkia ja isoja tunteita tiskiin tavalla, joka taatusti saa massat innostumaan keikoilla. Mutta mit� sitten tapahtuukaan? Melankolia on nimens� mukainen tummempi himmailu ja Syd�nkes� ly� jo lossit pohjaan, ison slovarin kuulostaessa huonompien hetkiens� Kentilt�. Itse biisi on periaatteessa toimiva, mutta jokin sovituksessa ja muodossa ei nyt vain toimi. Ja kun rokkivaihde ly�d��n takaisin silm��n, saadaan kuulla (musiikkiteollisuudelle katkera?) Hei hei t�hdenlento, jossa elementit tuntuvat j�lleen olevan yli kymmenen vuotta ajastaan j�ljess�, sek� tarpeettoman kitkeri� sellaisella ei-niin-rakentavalla tavalla.

Kuinka ollakaan palaset loksahtelevat luonnollisimmin paikoilleen b�ndin revitelless� j�lkigrungen h�yryill� Hauras mieli -raidalla. Plussan puolelle kolahtaa my�s kiekon sulkeva Laulu j�tetyille, jossa kohtalokkaat lyriikat ja iso balladitausta saavat kuin saavatkin koneen lent�m��n.

Ei siis ihan sen kaiken odottamisen arvoinen tapaus, mutta kenties Uniklubi saa t�st� taas voimaa koneeseensa. Ja jos seuraavaa kiekkoa ei tarvitse odottaa ensi vuosikymmenen puolenv�lin tienoille saakka, voi t�st� kehkeyty� viel� ihka oikea paluu. Muuallekin kuin menneisyyteen, siis.