29.05.2002
Klubi/Tampere
Paikalle saapuessani oli keskiviikkoisen Klubi-illan jo py�r�ytt�nyt k�yntiin levynjulkaisukeikalla ollut Uniklubi -yhtye. Silm�m��r�isesti parinkympin nujakoilla py�riv� kuusikko ei onnistunut minua juurikaan vakuuttamaan, vaikka yrityksen puutteesta b�ndi� ei voikaan syytt��. Suoraviivaisen suomirokin ep�m��r�isell� alueella liikkuneesta materiaalista paistoi viel� raakilemaisuus, periaatteessa koko setti liikkui akselilla Apulanta – Don Huonot – Dingo, mutta todellisia hittibiisej� tai mieleenj��vi� kertsej� Uniklubi ei tarjoillut. Lis�ksi yhtye unohti t�ysin nyanssien merkityksen, puuduttava kahden kitaran sahaus varmisti ettei biisien todellisen erot p��sseet tarpeeksi esille. Kaiken lis�ksi volyymitaso oli kahteen my�h�isemp��n esiintyj��n verrattuna siet�m�t�n, joten kannattaa jatkossa kiinnittaa n�ihin asioihin huomiota – todellisella rokkauksella kun ei ole mit��n tekemist� ��nenvoimakkuuden kanssa, sanoi Manowar mit� tahansa. Plussa Uniklubille tuli ulkoisesti hieman Arto Munaa muistuttaneesta vokalistista, joka hallitsi jo kaikki rokkikukolle ominaiset elkeet, hyv�n laulu��nen lis�ksi.
Seuraavana lavalle hiipi mystinen Linko. Nimen perusteella odotin edelliselle esitykselle jatkoa, mutta h�mm�stykseni oli suuri, kun sali t�yttyi herk�n saksofonin ja kahden basson johdattelemasta fiilistelyst�. Ensimm�inen mielijuonteeni oli takavuosien kulttib�ndi Morphine, joka osoitti ett� saksofoni voi t�ysin korvata Pyh�n Lehm�n asemaan rock-musiikissa nostetun kitaran ilman vaivaannuttavaa jatsin tuoksua. My�s Linko onnistui t�ss� vallan mainiosti, koskettimien ja sivuroolin j��neiden vokaaliosuuksien tuella se teki mit� puolityhj�ss� Klubissa oli mahdollista. Diggasin siis, ehdottomasti.
P��esiintyj� The Duplon kivutessa puolen y�n maissa lauteille oli popula jo t�ysin h�ipynyt paikalta - helsinkil�isveijarien vierailua oli valehtelematta seuraamassa alle kymmenen ihmist�! H�pe� Tampere, ette n�k�j��n ymm�rr� hyv�n p��lle…tosin samalle illalle osunut Absoluuttisen Nollapisteen keikka oli taatusti vaatinut veronsa, b�ndin keikkasuosio Mansessa kun on vertaansa vailla. Niin, takaisin Duploon (t�m�nkertainen Aleksi-show sai tahattoman absurdeja piirteit� yleis�n puuttumisen ja mm. munkkien tarjoilun muodossa, mutta ei siit� sen enemp��).
Mediapelle ja ”rumpali” Valpiosta eroon p��seminen oli b�ndille onnenpotku. Duplo vuonna 2002 h�r�ilee kenties lavalla astetta v�hemm�n, mutta tyls�ksi sit� ei voi viel�k��n haukkua. Lis�ksi duplojen uudet biisit ovat yksinkertaisesti mainioita, mit��n pelleilyj� ei en�� tarvita soittotaidon puutteen tai pro-meiningille vittuilun takia. Eiv�t j�tk�t mit��n wigwameja sent��n ole, mutta mukavan elastiselta ja vaivattomalta b�ndi nyky��n kuulostaa. Hyv� esimerkki oli loistavan yll�tt�v� coverointi I Wear My Sunglasses At Night-radiohitist�, joka taittui duplo-muottiin kovin helponlaisesti.
Jari Jokirinne, kuvat Ilkka Valpasvuo
