Johannes Faustus: Astia

Zum Teufel!

Johannes Faustus esiintyi ensi kertaa Desibeli.netin sivuilla reilu viisi vuotta sitten, kun b�ndin itsens� mukaan nimetty debyyttialbumi h�mmensi allekirjoittaneen totaalisesti outorockillaan. Toinen pitk�soitto, ytimekk��sti nimetty W, oli luonnollinen jatke avaukselle, kun esikoisen jethrotullmainen progeilu sai lis�potkua yll�tt�vist�kin pop-elementeist�, Klondiken kultakuumeesta sek� saksalaisen motorikin konemaisesta jauhannasta. Kuinka siis k�y Johannes Faustukselta vaikean kolmannen albumin luominen, joko ensimm�iset t�ytevedot ovat hiipineet nurkkiin ja tummempiin varjoihin?

Ei ongelmia, ei ep�ilyksi�, eik� mit��n ep�selv�� � b�ndi on py�r�ytt�nyt kasaan kolmannen viiden t�hden kiekkonsa ketjussa, josta onkin kasvanut melkoinen triptyykki. Johanneksen ilmestykset ovat muuttuneet matkan varrella entist� messiaanisimmiksi, yltyyp� mm. avauksena kuultava Tuomiokirkon kellot jopa raamatun vitsausten kertaukseen. Uskonnon, uskomisen, Jumalan ja vanhan vihtahousun v�ritt�m�t teemat toistuvat mm. Usko, Paimen ja Ilmestys -kappaleissa, kerrontakulman vaihdellessa virkist�v�ll� tavalla.

Astian kappaleet muodostavatkin l�yh�sti er��nlaisen tarinan, mutta ne ovat my�s helposti irrotettavissa kehyksist��n, eik� maagisuus silti haalistu. Yhdess� hetkess� ryhm� kuulostaakin western-lavasteissa soittavalta elokuvab�ndilt�, toisinaan taas lopputulos kuulostaa ep�ilytt�v�sti silt� kun Black Sabbath ja Absoluuttinen Nollapiste olisivat kohdanneet toisensa jossain h�myisess� baarissa. Eik� yksik��n kappale kuulosta silti milt��n muulta kuin Johannes Faustukselta itselt��n. Oma soundi, tyyli ja tekeminen ovatkin nyt saavuttaneet pisteen, jossa jo muutaman sekunnin j�lkeen kappaleen kuin kappaleen voi tunnistaa tekij�idens� lapseksi. Merkitt�v�� on my�s se, ettei yksik��n albumi ole suoraan toisen j�ljiss� kulkeva, vaan kehitys on jatkuvaa niin yksitt�isten numeroiden kuin suurempien kokonaisuuksienkin saralla.

Ent� kuinka Suuri Matka sitten p��ttyy? Saako Johannes lopulta rauhansa, vai onko h�net kirottu kulkemaan ikuisuudesta ikuisuuteen? 49 & 61 vie p��henkil�n savuiseen bluesin svengiin, joka ei kuristu edes siin� vaiheessa, kun kovasti Robert Johnsonilta vaikuttava mies saapuu tienristeykseen ja tapaa kohtalonsa muokkaajan. Troija kertoo puolestaan folkahtavalla tavallaan siit� tunteiden vedosta, joka sai miehet niin sekaisin, ett� yhden naisen takia k�ytiin tuhoisa ja turmeleva sota. Kauneushan ei ole suhteellista, ne sanovat. Siin�h�n sit� on uusia suuntia, joista seuraavia Johanneksen matkakertomuksia voisi hyvinkin synty�. Tuleva on silti vain tulevaa, ja nykyhetkess� b�ndi jatkaa huippukauttaan ainakin t�m�n albumillisen verran.