Haastattelut

Johannes Faustus ‚Äď rock on taidemuoto

07.03.2016



Yhtye julkaisitte loppuvuodesta 2015 mainion albumin, jonka nimeksi oli siunaantunut vain yksi kirjain: W. Tekij√§t eiv√§t halua avata liikaa sit√§, mit√§ tuo kirjain tarkoittaa tai merkitsee ‚Äď ehk√§ se on ilmansuunta, tai sitten ei. Mutta j√§tet√§√§n nimet rauhaan ja siirryt√§√§n itse pihviin.

Musiikkiinne ydin taitaa olla rockin sukua, mutta siinä on myös aika monia muitakin lankoja. Postpunkin, siekkarimaisen outoilun väreitä, folkkia, poppia, lo-fistelyä ja vaikka mitä. Kuinka bändin muhkea soundi on saavuttanut nykyisen pisteensä, miten näette sen kehittyneen sitten debyyttialbumin, ja mihin tässä ollaan seuraavaksi menossa?

Hemmo: - Erityisesti 60-luvun lopun ja 70-luvun alun rock-musiikissa kuuluva lokeroimattomuus ja monipuolisuus heijastuu vahvasti JF:n tuotannossa. Rock on meille taidemuoto, ei mikään genre-juttu tai valmis muotti. Silläkin tietysti on merkitystä, että on tullut aika paljon kuunneltua erilaista musiikkia yli tyylirajojen. W:llä ollaan enemmän bändi kuin debyytillä, mikä näkyy myös kokonaissoundissa. Paketti ja paletti on koko lailla valmiimpi. Soundi ei myöskään ole aivan niin 70-lukulainen kuin mitä debyytillä haettiin. Näkisin, että tästä eteenpäin hyvin yhteen hioutunut kitara-basso-rummut -perusta tulee selvemmin esiin niin livenä kuin levyllä. Mahdotonta tietysti sanoa mitään tulevista levytyksistä tässä vaiheessa.

Johannes Faustus Mika: - Debyyttilevyllä taitaa olla niin, että yhdelläkään biisillä ei soita ihan sama porukka, vaan soittajat ovat vaihtuneet lennosta. Kakkoslevyllä taas ydinryhmä on jo muotoutunut, mikä kuulunee myös levyn soundeissa ja erityisesti biisien live-sovituksissa, jotka ovat jo lähempänä levyversioita kuin ekalla levyllä.

W-albumin tarjoama musiikillinen matka on yllättävä ja mutkia täynnä, mutta Hemmon mukaan kokonaisuus oli jo alusta asti selvillä. Eli jokainen kurvi ja rotko sijaitsee juuri siinä, missä sen pitääkin sijaita. Yksi levyn kantavista teemoista on onni ja sen tavoittelu. Miten siis on - oletteko onnellisia, olemmeko edes kykeneviä todelliseen onneen, ja mitä se onni oikein on?

Hemmo: - Sen kun tietäisi! Ei tässä toisaalta onnettomia olla. Kaikki kappaleet eivät sitä paitsi ole tässä suhteessa välttämättä henkilökohtaisia. Niin tai näin, levyn kantava teema on faustisessa hengessä joka tapauksessa erilaiset pakottavat pyrkimykset muutokseen, irtiotot, tavoittelut kauemmaksi, pidemmälle, muualle ja jonnekin pois. Kun hinku on tarpeeksi vahva, syntyy paradoksaalinen tilanne, ettei mikään koskaan riitä: aina löytyy uusia suuntia ja jotakin uutta ja mukamas enemmän.

Koska bändin nimi on mikä on, niin pakko on myös kysyä, että millä hinnalla sielunne menee myyntiin? Vai joko kaupat on tehty?

Hemmo: - Onhan JF:n tuotannossa ajoittainen okkultistinen henki, toki. Mutta kenelle sitä sielunsa oikein voisi myydä? Ja minkä sielun? Jos jotain myytävää löytyy, niin luulen, että heikolla hetkellä saattaa lähteä aika halvalla. Tai ehkä se on sittenkin niin, ettei mitään myytävää ole enää jäljellä.

Johannes Faustus Levyä oli tekemässä kahdeksan muusikkoa ja livebändi on tällä hetkellä neljän soittajan kokoinen. Tästäkin syystä kappaleet eivät taivu aivan samoin kuin levyllä, mutta miksi pitäisikään, toteaa Hemmo. Levy on levy ja live on live. Sirkuksen johtajasta ei kellään ole myöskään epäselvyyttä.

Mika: - Vaikka muun porukan vastuu jatkossa jonkun verran kasvaisikin, niin bändissä on kuitenkin oltava joku, joka päättää suunnan ja suuret linjat. Ja Faustuksessa pomon rooli kuuluu luonnollisesti Hemmolle, jonka visioon koko homma perustuu.

Minkälaista kattausta sitten estradeilla on luvassa? Esitättekö vain uusia biisejä, jotain vanhaa - kenties jopa covereita?

Hemmo: - Kun keikkailu mitä todennäköisimmin kesällä jatkuu, niin luvassa on pääasiassa W-levyn biisejä, mutta myös debyyttilevyn kappaleita soitetaan. Varsinkaan yhtyeen nimibiisin soittamatta jättämistä ei voisi edes harkita. Covereitakin ollaan soitettu, joka keikalla vähintään yksi, toisinaan useampikin. Necrocomiconin keikka viime marraskuussa päätettiin Pink Floydin klassikkoon,joka kääntyi suomeksi muotoon "Aseta ohjaimet kohti auringon ydintä". Sitä soitetaan jatkossakin, tuli se sitten kuinka "puskista".

Loistava valinta, tuo Floydin kappale, yksi suosikeistani ‚Äď ihan oikeasti! Mutta mit√§ seuraavaksi? Kaksi albumia tehtyn√§ ja lis√§√§ luvassa, vai siint√§√§k√∂ horisontissa t√§ysin uudenlaisia haasteita?

Hemmo: - Lisää on luvassa. Kolme on hieno luku. Nyt pitäisi kylläkin vähäksi ajaksi keskittyä W:n promoamiseen. Myös musiikkivideo siintää mielessä.

Mika: - Mutta tetralogia ja kvintologia olisivat ehkä vielä hienompia.

Jos Johannes Faustus olisi rakennus, niin sehän olisi ...

Hemmo: - Jos tiipii lasketaan rakennukseksi, niin tiipii.

Mika: - Tiipii ehdottomasti. Ja tarkemmin vielä sellainen tiipii, joka on tehty kunnon perustuksille, joiden varassa kelpaa poltella rauhanpiippua.

Haastattelu: Mika Roth, ylin kuva: Tommi Kotimäki, muut kuvat: Matti Järvinen




Lukukertoja: 1770
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös