Status Quo: Backbone

Ear Music

Okei, tunnustan ett� uskoin jo melkein itsekin sen, ett� Status Quo on pist�m�ss� hiljalleen lappua luukulle ja soittimia naulaan. The Last Night of the Electrics oli b�ndin s�hk�isten live-esiintymisten esirippu, eik� ryhm�lt� ole ilmestynyt uuteen materiaaliin pohjaavaa albumia sitten vuoden 2013 Bula Quo! -kiekon. Mutta niin vain Francis Rossi ja kumppanit ovat py�r�ytt�neet kasaan uuden kiekollisen takuuvarmaa Status Quoa.

B�ndi el�� n�emm� ikuisesti, eik� se ole � yll�tys, yll�tys � l�htenyt ruuvaamaan soundiaan, tapojaan ja tekemisi��n piiruakaan. Ja toisaalta: miksi korjata jotain joka on toiminut vuodesta ja vuosikymmenest� toiseen vailla moitteen sijaa? T�ss� on siis yksitoista raitaa kitararokkia, joiden yleisfiilis kipuaa ilahduttavan korkealle, energisen, positiivisen ja aurinkoisen toimiessa avainsanoina. T�ss� eiv�t vanhat sed�t muistele menneit� parempia aikoja, vaan el�m�st� nautitaan t�ysin rinnoin ja avoimin takein.

Eik� vanhaa hiillosta ainoastaan l�mmitell�, sill� Better Take Care napsahtaa korvamatona kiinni ja Running out of Time syleilee melodiaansa rakkaudella. Toisessa laidassa Cut Me Some Slack jyskytt�� boogie rockin veijarimaisilla raiteilla vailla huolen h�iv�� ja I Wanna Run Away with You lirauttaa r�ntt�t�nt�n mukaan voimalla soitettua kapakkapianoa.

En huomannutkaan kuinka paljon olin kaivannut Status Quon tavaramerkiksi muodostunutta soundia, joka on antanut j�lleen kerran vaatteet nipulle kelpo siivuja. T�ysi� osumia mukaan ei ole siunaantunut, mutta vakaa perusty� kantaa b�ndi� kohti seuraavaa vuosikymment�.