Status Quo – Official Archive Series Vol.1 & 2
25.01.2024
Mikään ei ole ikuista, mutta Status Quo on jo päässyt aika lähelle päättymättömyyttä rock’n’rollin saralla. Arkistojen holveja on käyty läpi ja 10-luvun alun livekeikoista on julkaistu kaksi uutta tupla-albumia. Ei ole tietoa jatkuuko 33 studioalbumin ketju vielä hamassa tulevaisuudessa, mutta keikkaorkesterina SQ on aina ollut huippuluokkaa ja tuoreet neljä livelättyä kaikuvat rock’n’rollin voimaa.
Ear Music
Status Quon livelevyt eivät ole mitään harvinaisuuksia, eivätkä kokoelmatkaan ole vähiin käyneet viime vuosina. On kuitenkin kiistaton fakta, että 10-luvun alussa yhtyeen livekunto oli jälleen saavuttanut yhden piikkikautensa. Kitaristi/vokalisti Rick Parfitt oli yhä elossa sekä voimissaan, ja rumpaleita tasaiseen tahtiin vaihtavan ryhmän kannuttajana tuolloin toiminut Matt Letley oli jo ajettu aikaan sitten sisään orkesterin maailmaan.
Archive Seriesin ensimmäinen osa antaa kuulijoiden päästä mukaan Amsterdamin keikalle vuonna 2010. Intro johtaa tuttuun tapaan Carolineen, joka lähteekin välittömästi jyskyttämään raiteitaan, kuten niin monesti aiemmin. Hilpeän iloista ylämäkeä jatkaa lainabiisi Something 'Bout You Baby I Like, johon kippari Francis Rossi saa miehistöineen runtattua mukaan positiivista rosoa.
Toinen ykköspaketin alkupuolen helmi on niin ikään 80-luvun alun sinkuista löytyvä Don't Drive My Car, jonka vokaaleihin Rossi puhisee myös kummasti energiaa. Pinnat on annettava tuon lisäksi Andy Bown’n koskettimien jylhälle soundille, joka pelaa täydellisesti yhteen niin kitaroiden kuin rytmiryhmänkin kanssa. Rock’n’roll on samaan aikaan simppeliä hauskanpitoa ja tarkkaa tiedettä, etenkin kun ammattilaiset pääsevät hyvillä mielin irrottelemaan.
33 studioalbumia on huikea saavutus, eivätkä ns. uudempien pitkäsoittojen biisit ole useinkaan saavuttaneet sijaa bändin tutuissa liveseteissä. Yhden poikkeuksen tähän muodostaa In Search of the Fourth Chord -albumin ainoaksi sinkuksikin nostettu Beginning of the End. Bändin raskaampaa ja isommalla vaihteella veivaavaa hard rockia voi vain ihailla, kun peruspalikoista rakentuu – jälleen kerran – jotain huomattavasti osiaan suurempaa.
Loppukeikka on luonnollisesti yhtä sirkusta ja ilotulitusta, johon kuuluvat olennaisina osina niin Rockin’ All over the World kuin vähemmän tunnettu Steamhammer-laina Junior’s Wailing, jota monet pitävät virheellisesti SQ-originaalina. Tallenteen sulkeva Rock’n’ Roll Music / Bye Bye Johnny räjäyttää loputkin kuvainnollisesta katosta taivaan tuuliin.
Archive Seriesin toinen osa on tallennettu vuonna 2012 Lontoossa. Tutun Intro/Caroline -alun jälkeen noustaankin Paper Planen kyytiin ja soundi on rahdun kirpsakampi, äänimaisema hitusen diskanttisempi. Kyse on pienistä nyansseista, mutta tämäkin saattaa vain hyödyntää yhtyettä. Kummallakin keikalla kuultavat Hold You Back ja Rain lasketellaan läpi rutiinin makua vältellen, mutta nyt etenkin ensinnä mainittuun 70-luvun herkkuun saadaan puristettua mielestäni hitunen lisää taikaa.
Lisää seiskarin kultakauden namia antaa Mystery Song, joka niin ikään saa melkoista kyytiä bändin käsissä. Kertoja saattaa olla tekstin puolella epävarma ja katuvainenkin, vaan ilmoille karkaa mielestäni tyystin toisenlaisia tuntoja. Luottonumero The Proposing Medleykin hamuaa näissä kinkereissä myös enemmän ilmaa siipiensä alle, kun tuttuja kulmia runtataan maisemaan hymyt korvissa.
Ja hymyistä puhuttaessa: ristiriitoja bändin sisällä aikoinaan repinyt Marguerita Time kääntyy kuten isojen hittien kuuluukin, vaikka biisi on yhä varsin kaukana hard rockin ukkospilvistä. Fanienkin mielipiteitä jakavat pehmeämmät elementit tuovat ainakin kaivattua dramaan kaarta ja vaihtelua isoon keikkaan, joten paikkansa kaikella, sanoisin.
Loppua kohden tämäkin keikkatallenne turvautuu yhä useammin niihin tuttuihin ja turvallisiin numeroihin, enkä löydä In the Armyn ja Whatever You Wantin kaltaisista ikoneista yllätyksiä – tai kritisoitavaa. Vaan onko ne otettava mukaan joka ainoalle livejulkaisullekin? Onneksi The Christmas Medley rikkoo mukavasti isoa kuvaa ja viskoo ilmoille tuttujen joulubiisien statusquotettuja tekeleitä. Keikan sulkeva Burning Bridges puksuttaa myös vahvasti ja vankasti, kuinkas muutenkaan.
Tarina ei kerro kuinka pitkään Official Archive Series tulee jatkumaan, mutta jos jatkoa on luvassa, niin toivottavasti tuleville tallenteille löydetään ne pari kolme yllättävää numeroa per julkaisu. 33 studioalbumia kun on paljon, paljon biisejä, noin pikku vinkkinä.
Mika Roth
