Lasten Hautausmaa: IV

Svart Records

Maailma muuttuu jatkuvasti, eik� suomenkielist� melankolista rockia esitt�v� Lasten Hautausmaakaan ole en�� sama b�ndi kuin kes�ll� 2016 Puntala-Rockissa esiintynyt ryhm�. B�ndin kehittynyt ja monimutkaistunut tyyli sai vajaan kahden vuoden takaisen III-albumin hehkumaan leve�mm�ll� spektrill� ja sama kehitys jatkuu my�s johdonmukaisesti nimetyll� IV-albumilla.

Sinkkuna viime vuoden puolella julkaistu S�hk�isku saa kunnian avata nelj�nnen pitk�soiton, eik� tuota parempaa tien auraajaa voisi suomirockin pientareita tallaava orkesteri levylleen toivoa. S�hk�inen t�lli ei my�sk��n j�� ainoaksi osumaksi, kaikkea muuta. Kahdeksan raidan ja vain hieman p��lle puolen tunnin mittainen IV on kompakti, toimiva ja silti tyylikirjoltaan ilahduttavan monimuotoinen teos, jolla kierrokset hidastuvat ja asettuvat loppua kohden.

Rokkaavan alun j�lkeen nelj�nten� kuultava Unesi onkin sitten vuorollaan melkoinen vedenjakaja, kun hitaasti ja melankolisesti laahuksiaan laahaava kappale keinuu p��lle viisi minuuttia. Ei t�ss� mihink��n p��st�, mutta p��m��r� ei olekaan t�ll� er�� se pointti ja Keltainen pihlaja kulkee mit� selvimmin samoilla vesireiteill�, vaikka puolimahtiballadi l�hes sortuukin omaan massaansa. L�hes.

I�nikuiset Noitalinna huraa! -vertailut saadaan puolestaan mukaan, kun Kali (Rekon laulu) kertoo yll�tt�v�nkin ihmeellisist� ja positiivista asioista. Jokerikorttina voi pit�� my�s Leonard Cohenilta k��nnetty� Mets�veljet-p��t�sraitaa, jonka sanoja on muokattu vain sen verran, ett� l�heisten vapaustaisteilijoiden tarina on saatu kerrottua koruttoman kauniisti.

B�ndin ensimm�inen oikeassa studiossa ��nitetty albumi ei ole onneksi tehnyt ryhm�st� negatiivisella tavalla valmiimpaa ja isompaa. IV yhdist��kin Lasten Hautausmaalle ominaisen lapsekkuuden ja pienuuden vain hiuksen hienosti muuttuneisiin ajan syihin, joiden ansiosta edellisen kiekon kolme t�hte� vaihtunut nyt nelj��n. Eli onko seuraavaksi tulossa se viiden t�hden mestariteos ja tuleeko sen nimi olemaan V?