Pienet

Sinkut III - Marraskuu 2019

28.11.2019


Blood Region: Warrior Heart Blood Region: Warrior Heart

Blood Region on Suomen Jyväskylästä kotoisin oleva bändi, joka saatesanojen mukaan soittaa korpimetallia. Siis mitä metallia? Historiankirjoissa yhtyeen juuret ulottuvat aina uuden vuosituhannen ensimmäisiin vuosiin saakka. Matkan varrella on haettu optimaalista kokoonpanoa, julkaistu ainakin yksi pitkäsoitto ja saatu aikaiseksi vino pino pienempiä kiekkoja.

Tuoreimman sinkun myötä bändi esittelee uuden vokalistinsa, komean äänialan omaavan Annika Jalkasen, joka ainakin tämän biisin perusteella istuu ryhmään kuin luonnostaan. Bändin melodinen, nopea ja powermainen metalli yhdistää keskieurooppalaisen vauhdikkuuden ja pohjoisen jäyhyyden tavalla, jolle on helppo löytää markkinarakoa etenkin Euroopan alati kasvavilta markkinoilta. Päämelodia on täyttä rautaa ja tultaessa ensi kertaa kertosäkeen kohdille on helppo todeta, että tämähän on täyttä jalometallia. Pinnat myös notkeista sooloista ja viimeisen päälle mietitystä sovituksesta, jonka ansiosta viisiminuuttinen siivu ei hyydy takakaarteessakaan.

Mika Roth


Eroma: Tyhjään kotiin Eroma: Tyhjään kotiin

Avarasti soivaa ja voimakkaasti vokaaleihin nojaavaa modernia pop-musiikkia luovan Eroman vuosi on ollut nousujohteinen. Lopputalven Pois pois pois -sinkku tanssipoppaili keveästi vaikean aiheen yllä ja kesäinen Jallu puhuu jatkoi soundisilpulla rikastetun popin ja murheiden yhdistelyä. Tyhjään kotiin kiteyttää oikeastaan noiden kahden kappaleen kartoittaman alan, mutta jälleen kerran mukana on myös jotain uuden ja tuoreen tuntuista.

Orastavasta erosta kertova biisi on kuuleman mukaan lähes parinsadan (!) lauluraidan kollaasi, eli vokaalien massiivisuus saa aivan uudenlaisen merkityksen. Kipua tihkuvat sanat kuvaavat tilannetta, jossa tuleva tuntematon levittäytyy edessä kuin lohduttomin yö ja Eroman vaikeroivat taustalaulut silaavat kevyen elektronisen taustan tunteilla. Näin rohkeiden ja kompromissittomien numeroiden edessä on vaikea olla liikuttumatta, ihmisiähän me kaikki olemme.

Mika Roth


Hilanders: Lailla tuulen Hilanders: Lailla tuulen
Levy Records

En tiedä aivan tarkkaan, kuinka tosissaan Hilanders on mutta ainakin tämä rautalangan, iskelmärockin ja suomirockin Bermudan kolmiossa operoiva orkesteri sai pysähtymään kappaleensa ääreen. Toisaalta tällä samaisella suomalaisugrilaisella kaiholla se Badding Rockersinkin moottori aikoinaan mylvi, joten otetaan tanssiparista tiukka ote ja annetaan jalkojen viedä…

… ja näin olemmekin saapuneet supisuomalaisen tanssilavan tienoilla, liekö vielä juhannuskin lähellä. Tuolla äijät kiskovat koivujen takana viinaa ja lavan puolella rohkaisuryyppyjen vahvistamat urhot lähestyvät parhaimpiinsa tälläytyneitä daameja. Rytmi junttaa tanssilattiaa rautalangan kaihoisasti soidessa, enkä voi olla viehättymättä tästä julkean kansallisromanttisesta kaipailusta. Sanovat että Agentsille on löytynyt seuraaja, mutta hieman rohkeammalla oman tien kulkemisella tästä saattaa jalostua jotain totaalisen ainutlaatuista. Pohjamateriaaliahan on tehty jo yli puolen vuosisadan ajan, joten ei muuta kuin lisää kaihoa koneeseen.

Mika Roth


Hyvät Pojat: Samantekevää Hyvät Pojat: Samantekevää

Turkulainen Hyvät Pojat sijoittuu poprockin bulevardin auringonpaisteisemmalle puolelle, suoraan sinne amerikkalaisen auringonlaskun ja toiveita täynnä olevan pohjoisen kesäyön välimaastoon. Aiemmin jo pari pikkujulkaisua pyöräyttänyt kitarapop-yhtye on julkaisemassa ensi vuoden alussa Lähelläsi ei ole uusia käyttäjiä -EP:n, joka tämän ensimmäisen näytteen perusteella tulee olemaan melkoinen tapaus.

Suomeksi laulettu kitarapop kompuroi usein naiiviuden juurakoihin ja hukkaa suuntansa melankolian soilla, mutta Hyv√§t Pojat eiv√§t sorru pateettisuuteen tai kiusaannuttavaan tilitykseen. Samantekev√§√§ on liev√§sti negatiivisesta nimest√§√§n huolimatta t√§ytt√§ asiaa, vokalistin kuiskausta hipova ilmaisu, vaimeasti soivien soitinten herkk√§ tasapaino sek√§ hiljalleen karttuva massa ‚Äď tuttuja palasiahan n√§m√§ ovat, mutta lopputulos on ensiluokkainen. Tekstiss√§ puidaan p√§√§ttyv√§√§ suhdetta, mutta sill√§kin saralla uskalletaan pit√§yty√§ irti klisheist√§, ja n√§in sit√§ syd√§mi√§ murskaavaa kitarapoppia syntyy kuin huomaamatta. T√§m√§nkertaisen sinkkukoosteen ehdotonta k√§rkip√§√§t√§.

Mika Roth


J.Matkala: Valoon päin J.Matkala: Valoon päin
Iso Pinkki

Folkin paljaammalla ja sielukkaammalla puolella musiikkia luova J.Matkala fiilisteli alkusyksystä itsensä Bob Dylanin hengessä, Kun mä joskus kuolen -sinkun pohtiessa suuren tuntemattoman saloja. Valon määrä ei ole sittemmin juuri lisääntynyt, kun vuoden synkimmän hetken alla ilmestyvä Valoon päin lähtee lentoon, mutta ei tässä kaikkea ole suinkaan hukattu.

Tamperelainen laulaja/lauluntekijä ansaitsee kumarruksen etenkin taidostaan kiteyttää muutamin kiireettömin lausein monia asioita, eikä kuulijalle silti tungeta mitään valmiiksi pureskeltua tarinaa tulkittavaksi. Vokaalit ja viulu ovat tällä erää biisin perusosat, tosin nauhakaiun läpi ajettu Rhodes-piano on myös mukana rakentamassa hivenen aavemaistakin tunnelmaa. Kertojahan kaipaa selvästi jotakuta, jonka kasvotkin nähdään valoenkelin kasvojen tilalla pienen hetken verran. Mikä on tuo valo jota kohti sitten kaivataan ja suunnataan? Joulu on helpoin selitys, mutta ehkäpä se merkitsee myös jotain huomattavasti enemmän. Niin tai näin, viiltävän kaunista musiikkia jälleen kerran, eikä surumielisyys vie tällä erää voittoa.

Mika Roth


Jari Uutela: Väärinpäin Jari Uutela: Väärinpäin
Tuore Records

Folkahtavaa ja elämän tuntuista poppia luova laulaja/lauluntekijä Jari Uutela on löytänyt itselleen uuden kodin tamperelaisesta Tuore Recordsista, mutta musiikkia mies on tehnyt jo pidemmän aikaa. Uutela on sitten Läpikulkumatkalla-debyyttialbuminsa julkaissut toisenkin pitkäsoiton, sekä todella kunnioitettavan kokoisen nipun sinkkuja.

Sinkuista uusimmalla p√§√§tuottajaksi on kiinnitetty Ville Nisunen, mutta musiikkinsa puolesta V√§√§rinp√§in on tuttua Uutelaa ‚Äď vain sipauksen p√§ivitetyill√§ vaatteilla. Tekstiss√§ ruoditaan ns. normaalin arjen n√§enn√§ist√§ normaaliutta, joka joskus saattaa tuntua silkalta j√§rjett√∂myydelt√§. Tuo nurinkurinen kikkailu ja v√§√§rinp√§in kuljeskelu levi√§√§ sanoista musiikin puolelle, antaen kurveille ja mutkille tervetullutta yll√§tyksellisyytt√§. Ja kuka meist√§ ei voisi sanoa, etteik√∂ joskus olisi tehnyt vain mieli nostaa jalat p√∂yd√§lle ‚Äď edes hetkeksi. Raikkaalle ja tuoreelle tuntuva biisi, joka toivottavasti saa jatkoa jo pian.

Mika Roth


Jesse & Varjot: Kuinka maailma makaa Jesse & Varjot: Kuinka maailma makaa
Reel Art Oy

Tätä nykyä ei tarvitse olla kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen, että maailma ei makaa kovinkaan kummoisesti. Oikeastaan kaikki on menossa enemmän ja vähemmän päin sitä itseään, minkä myös Jesse & Varjot on huomioinut. Tulevaa devoluutio albumia pohjustava Kuinka maailma makaa -sinkku kysyy kovat kysymykset suoraan, eikä näitä asioita pysty loputtomiin väistelemään kukaan meistä.

Viesti on siis tärkeä ja kohdillaan, mutta mikä on tilanne musiikin suhteen? Kolmen minuutin mittainen siivu jolkottaa suomirockin modernimpaa laitaa, tosin modernius osoittautuu tarkemmassa syynissä lähinnä soundien hohteeksi ja elektronisten mausteiden lisukkeiksi. Annoksen perustan muodostaa kuitenkin perinteinen rock-yhtye, jossa rummut-basso-kitara -kolmio onnistuu taikomaan tutuista palasista riittävän monella sylinterillä toimivan kokonaisuuden. Kelpo perusveto ja löytyyhän sieltä ihka oikea kitarasoolokin, joten askelmerkit tuntuvat olevan kohdillaan, kun uusi vuosikymmen ja albumi lähestyvät.

Mika Roth


Koitos: Lämpöjälki Koitos: Lämpöjälki

Koitos rymysi ja reuhtoi kesällä, kun death’n’rollisti rokannut Sä oot liian täynnä itseäs -sinkku meuhkasi neljän minuutin verran. Nyt tuosta mitasta on karsittu reilu minuutti pois ja hardcore-pitoisuuksien lisääntyessä myös punkin palaset ovat alkaneet pullahdella isommissa määrin sopan pintaan.

Vauhti on siis kova ja puristus lujaa, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö kertosäkeestä voisi löytyä aimo annos melodisuutta ja tarttuvuutta. Sellaisella koitosmaisella tavalla nyt ainakin. Keskikohdan jälkeen koittava julmin osuus tekee rumputulesta korviahuumaavaa ja mätöstä lyijynraskasta, mutta silti tästä jää käteen hieman sellainen fiilis, että jotain puuttuu lopputuloksesta. Ehkä se on alle kolmen minuutin mitta, tai sitten melodisuus jolla flirttaillaan, mutta jota ei rohjeta kuitenkaan pelata kunnolla loppuun saakka.

Mika Roth


Kuuro Koira: Liikaa seis Kuuro Koira: Liikaa seis
3rd Rail Music

Suomenkielisen rapin saralla vaikuttava Kuuro Koira oli ennen tätä sinkkua allekirjoittaneelle tuntematon nimi, vaikka lappilaiset juuret omaava herra on toiminut musiikin parissa pian kaksi vuosikymmentä. Artisti/tuottajan historiasta löytyy kuitenkin sellaisia nimiä kuten Haittavaikutus ja Luunmurskaajat, eli kyseessä on kaikkea muuta kuin vihreä artisti.

Liikaa seis -kappale on tunnelmiltaan positiivinen ja voimaannuttava, kun kuulijoita kehotetaan ajattelemaan omilla aivoillaan ja muuttamaan maailmaa ihan yksi teko kerrallaan. Luettuna ihan perusasioita siis, mutta niin vain maailma tuntuu kärsivän kroonisesta typeryydestä ja vastakkainasettelujen kärjistymisestä. Kertosäkeen melodinen laulu/sanailu toimii hyvänä vastapainona asiaa täynnä oleville säkeistöille, joissa Kuuro Koira ehtii sulloa plus kolmessa minuutissa paljon ajattelemisen arvoista asiaa riveihin. Ei siis luovuteta ja pidetään myös Kuuro Koira tutkaruudulla, koska artistilta on ilmestymässä materiaalia myös muiden nimikkeiden alla.

Mika Roth


Lasten Hautausmaa: Sähköisku Lasten Hautausmaa: Sähköisku
Svart Records

Lasten Hautausmaa on 10-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kasvanut kiireettä ja varmoin askelin yhdeksi suomenkielisen rockin merkittävimmistä pikkubändeistä. Tuo hellyttävä ja valloittava pienuus onkin Lasten Hautausmaan merkittävin voimavara, sillä bändi voi tällä uusimmallakin sinkullaan rokata vaikka kuinka, menettämättä silti lapsekkuuttaan ja yllätyksellisyyttään.

Ryhmän neljäs pitkäsoitto on ensimmäinen varsinainen studioalbumi, sillä vasta nyt kokoonpano on siirtynyt treenikämppästudiostaan ’oikean’ studion puolelle. Tarkemmin sanottuna Joensuun SF Sound Studioon, jossa ainakin tähän ensimmäiseen sinkkulohkaisuun on loihdittu eläväinen ja runsas äänimaisema. Vokalisti Kristiina Vaara ja kitaristi-vokalisti Tuomo Mannonen saavat myös sähkön virtaamaan valveunimaiseen tekstiin, jossa toden ja harhan rajat kupristelevat ja kuultavat hohdetta puolelta toiselle. Kuume nousee ja odotus IV-albumin tiimoilta tuntuu vain entistäkin kihelmöivämmältä, eli olihan melkoinen tälli.

Mika Roth


Lepolan Akka & Kulkutauti: Hiki kohtalon Lepolan Akka & Kulkutauti: Hiki kohtalon
Stupido Records

Komean nimen kasteessa saanut Lepolan Akka & Kulkutauti on tamperelainen syksyllä 2016 perustettu bändi, joka seikkailee mm. amerikkalaisen rockin, rämisevän folkin, syntisen bluesin sekä svengaavan jazzpopin hämyisillä kujilla. Hiki kohtalon -sinkulla yhtye käy urheasti kaikkien edellä mainittujen paikkojen lähistöllä, mutta todellinen taikatemppu on se, että keitoksesta on saatu syntymään näinkin persoonallista muhennosta.

Vokalisti Miia Lepola revittelee olan takaa ja neidon groovaava laulu onkin biisin ydin ja selk√§ranka, jonka varaan kaikki muu rakentuu. T√§t√§ ei kuitenkaan tule tulkita mitenk√§√§n muita tontteja sorsivaksi huomioksi, sill√§ yhtyeen soitto rullaa ja yhteispeli on ensiluokkaista. Sanotaan ettei valkoinen mies ‚Äď tai nainen ‚Äď voi koskaan hallita t√§ysin bluesin noituuksia ja soulin sielukkuutta, mutta ainakin tamperelaiset ansaitsevat yrityksest√§√§n t√§ydet pisteet.

Mika Roth


Mantaray: On The Back of Your Hand Mantaray: On The Back of Your Hand

Hienovaraista eteerisyyttä ja tunnelmallisuutta arvostava indierockyhtye Mantaray pohjusti tulevaa kolmatta albumiaan sangen onnistuneesti jo loppukesästä ilmestyneellä Outside Me -sinkullaan. Yhtyeen soundillinen ja tyylillinen kehitys jatkuu myös toisella singlelohkaisulla, jolla ryhmä uskaltaa korostaa rauhallisuuttaan ja seesteisten hetkien kaiken voittavaa voimaa.

On The Back of Your Hand kulkee reilussa neljässä minuutissaan halki valoisempien fiilisten, ja kappaleen yhteydessä on suorastaan mahdotonta olla mainitsematta Anatheman nimeä. Tulevan albumin tiimoilta ryhmä korostaakin omaa hyvää ja rauhallista oloaan, ja tuo yleinen fiilis myös kuuluu biisin viimeisen päälle hiotuissa soundimaailmoissa. Toisaalta rentous ja materiaalin työstö eivät kuitenkaan ole poistaneet musiikista terää, eikä studiossa ole sorruttu ylihiomisen sudenkuoppaan, minkä viimeisen puolen minuutin helkkyvä osuus pienine mausteineen kiistatta osoittaa.

Mika Roth


Mara Balls: Kylmä sää Mara Balls: Kylmä sää
Stupido Records

Mara Balls sai allekirjoittaneen(kin) pasmat hieman sekaisin taannoisella Häxan-sinkullaan. Kyllähän psykedeelinen cimena-stoner tietysti maistuu siinä missä muukin vastaava herkku, mutta kulttimeiningilläkin on rajansa. Ainakin siellä lähes 12 minuutin tietämillä. Kylmä sää on sisarukseensa verrattuna kuin pikainen vesisadekuuro, tai mukavasti nipistävä pikkupakkanen, jota tituleerataan saatesanoissa välipalasingleksi.

Rämäkkää riffirokkia on pehmennetty melodisuudella ja Maran vokaaleilla, joissa ylistetään jälleen rakkauden lämmittävää ja sielun täyttävää voimaa. Biisi rakentuu pitkälti noin kahdelle idealle, mutta kun nuo ideat sattuvat kantamaan, niin mikäs tässä on lämmitellessä peruspalikoiden hohkatessa pesässä. Soundien julkea retroisuus ja ratkaisujen vanhakoulukuntaisuus saattavat saada makupalan tarttumaan toisten kurkkuun, mutta itse koen menneelle kunnian tekemisen vain voimistavaksi elementiksi, jonka kainalossa voi odottaa trion kolmatta pitkäsoittoa. Makoisa riffirockvälipala siis.

Mika Roth


Ministeri: Ruttonaama Ministeri: Ruttonaama
Soundhill Music

Ihmettelin alkuun sitä, miksi tämä visuaalisella imagollaan leikittelevä Ministeri kuulosti niin mahdottoman tutulta. Asiat valkenivat nopeasti, kun paljastui että ryhmän pääjehuna häärii mm. Apples of Idunissa laadukasta työtä jo pitkään tehnyt Eetu Moisio. Elektronisesti ryyditettyä painajaispoppia ajetaan tällä erää läpi modernien telaketjujen, eikä matka pisteestä A pisteeseen B kulje ainakaan pitkin suorinta reittiä.

Ministeri on lakeijoineen ehtinyt julkaista jo muutaman sinkun, joilla aikaiseksi on saatu mukavasti p√∂hin√§√§. Esiintymiskieleksi on valikoitunut suomi ja ensi vuoden keikoille ollaan suunnittelemassa jo melkoista show‚Äôta performanssiesiintyjineen kaikkineen, joten Ministerin tumma elektro on saanut mukavasti tuulta purjeisiinsa ‚Äď tai bensaa bemareihinsa, kuinka vaan. Ruttonaaman sirpaleisessa ja monikerroksisessa rakenteessa on melkoisesti samaa kuin ohGr:in kieroissa maailmoissa, mutta koskapa tuosta olisi toisaalta haittaakaan ollut t√§ll√§ saralla.

Mika Roth


Mirva: My Nation Is Free Mirva: My Nation Is Free

Laulaja/lauluntekijä Mirva julkaisi viime vuonna debyyttisinkkunsa, jolla svengaus oli rahdun retroa puhaltimineen kaikkineen. Toisella sinkulla Mirva tekee jyrkän kurvin kohti moderneja tanssilattioita, vaikka perusta lepää edelleen siellä soulin ja ehkä hiukan modernin r’n’b:nkin juuristoissa. Biisi on pakattu reiluun kolmeen minuuttiin, missä ajassa ehditään kokea kunnon väliosa ja viimeisen kolmanneksen myötä saapuva loppukohotus.

Kuten nimestäkin voi päätellä, teksti korostaa henkisen vapauden ja yksilöllisyyden voimia, mutta viestiä ei alleviivata onneksi tarpeettomasti. Rivakasti käynnistyvä kipale pelaa pitkälti Mirvan vahvan laulun ja taustan kosketinosien vuoropuhelulla. Kertosäe jää nopeasti pyörimään takaraivoon, melodiakulun ja alle sijoitetun kitaran toimiessa tärkeimpinä välineinä. Loppuun olisi voinut latoa rohkeamminkin voimaa, etenkin kun kaikki on jo pohjustettu kunnon jysäykselle, mutta hyvä tämä on näinkin.

Mika Roth


Musta Tulevaisuus: Musta tulevaisuus 1 Musta Tulevaisuus: Musta tulevaisuus 1

Hieman sanaleikiltä kalskahtava Musta Tulevaisuus on niitä yhtyeitä, joista ei ole tarjolla turhan paljon tietoa. Siinä missä toiset satsaavat runsaisiin promopaketteihin ja tiedon megablokkeihin, saa Musta tulevaisuus 1 -kappale edustaa tätä yhtyettä silkalla itsellään. Eli annetaan siis musiikin puhua.

Ja mitä se kertoo meille? Hmm, synapopin kultaiset aikakaudet ovat ainakin hallussa, mutta Musta Tulevaisuus pysyttelee visusti tuon urbaanin hallin tummemmalla ja varjoisammalla puoliskolla. Rytmit naksuttavat vähäeleisesti ja hieman saksalaisesti, naisvokalistin kevyesti efektoidun laulun kaikuessa kromipinnoista ja kaukana siintävästä katosta. Hieman minuutin merkkipaalun jälkeen taustat puhkeavat hetkeksi synakukkaan, aivan kuin alkuaikojen Pet Shop Boys olisi siirtynyt uudelle vuosituhannelle. Biisin ydin on kuitenkin hiljaisemmissa hetkissä ja siinä pienessä pelissä, jossa äänet päästetään lyhyiksi hetkiksi irti. Viimeinen minuutti nostattaa fiiliksiä, mutta kaikki uskalletaan silti pitää riittävän pienenä. Mielenkiintoista ja rahdun mystistä, ihan ilman infosulkuakin.

Mika Roth


Myyy: Shadow Dancer Myyy: Shadow Dancer
Soundhill Music

Joskus parhaimmat pop-koukut ovat niin vastustamattomia, että niiden voimaa ei voi sanoin selittää. Myyy osui parin kuukauden takaisella Heart of Gold -debyyttisinkullaan keskelle taivaallisen runsasta kultasuonta, eikä tämä toinen sinkku jää ainakaan heikommaksi vertailussa. Tarina ei kerro voiko helsinkiläistamperelaiselta bändiltä odottaa vastaisuudessa yhden biisin sinkkuja mittavampia julkaisuja, mutta ainakin omasta mielestäni kaikki palikat ovat jo kohdillaan.

Shadow Dancerin eriskummallisin elementti on eittämättä mörisevä mies/örkki vokalisointi, jonka osuus tässä lapsuuden muistikuvista rakentuneessa tarinassa lienee olla sellainen fantasiamöhköfantin kaltainen rakastettava hirviö. Niin tai näin, iloisesti helkkyvä ja kuunvalon taikaa heijasteleva kipale on todellinen pop-valioyksilö. Efektipuolella mopo keulii pidäkkeettömästi, mutta em. fantasiaulottuvuuden ansiosta sekin on nyt vain silkkaa plussaa.

Mika Roth


Orbiter: Bone to Earth Orbiter: Bone to Earth

Orbiter on helsinkiläinen doom metal -yhtye, joka sai alkunsa vuodenvaihteessa 2014-2015. Tuon jälkeen ryhmä on runtannut samoihin karmeihin 70-luvun kantaisien ja 90-luvun stonerjättien aineksia, unohtamatta silti uuden vuosituhannenkaan doom- ja stoner-taitajia. Bone to Earth -sinkku pohjustaa orkesterin ensi vuoden puolella ilmestyvää The Deluge EP-levyä, joka tämän ensimmäisen näytteen perusteella tulee sijoittumaan raskaaseen sarjaan.

Miltei kuuden ja puolen minuutin mittainen Bone to Earth kertoo ihmisen ikuisesta taistelusta toisaalta viisauden ja toisaalta itsetuhovietin kanssa. Me olemme vain poikkeuksellisen viisaita apinoita, mutta samaan aikaan tavattoman toivottomia ja typeriä olentoja, jotka kykenevät uskomattomiin julmuuksiin. Vokalisti Carolin Koss lataa vokaaleihin asianmukaisen annoksen tylyyttä, jota bändin kulmikas ja paukkuva soitto vain korostaa. Ei mitään maailman innovatiivisinta menoa, mutta ajaa kyllä asiansa.

Mika Roth


Saa kiljua: Kesän kuolema Saa kiljua: Kesän kuolema

Kerrassaan erinomaisen ja prinikat rintaansa ansaitsevan Päiväkännit EP-levyn aiemmin syksyllä julkaissut Saa kiljua on täällä taas. Siinä missä aiemmin tänä vuonna perustettu oululainen yhtye ruuvasi poppipunkkiaan pilke silmäkulmassa tuolle neljän biisin pikkukiekolle, on Kesän kuolema -kappale siirto hieman toisenlaiseen suuntaan.

Punkahtavalle ilmaisulle ominaiset energiatasot ovat toki edelleen tallella, mutta uuden biisin henki on kiistatta monta astetta depressiivisempi, kohtalokkaampi ja tummas√§vyisempi. B√§ndi itse kutsuu hitaampaa j√§lke√§√§n romanttisen ruosteiseksi goottiestetiikaksi, vaikka aihe kertoo pime√§n sel√§tt√§misest√§ ‚Äď eik√§ suinkaan sel√§tetyksi tulemisesta. Tummuus ja rauhallisempi rullailu istuvat kuitenkin ryhm√§n pirtaan ja kun biisiss√§ sent√§√§n aurinko paistaa edes piruuttaan risukasaan, niin kyll√§h√§n t√§st√§ eloonj√§√§misen ylistyksest√§ jaksaa innostua n√§in adventtiloskan kynnyksell√§.

Mika Roth


Viinamäki: Ihmisroskat Viinamäki: Ihmisroskat

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, sanoi joku joskus, mutta nykyaikana meno on toista. Ihmisroskiksi joidenkin toimesta leimatut osattomat ja elon reunoille mitä moninaisimmista syistä päätyneet ovat myös aiheena uusimmalla Viinamäki-singlellä. Siinä missä kesäinen Huonon onnen talismaani nosteli stetsoniaan jossain countryiskelmän tienoilla pilke silmäkulmassa, on tunnelma nyt rahdun tuimempi.

Ihmisroskat maalailee Amerikan-kitaroilla pitkin kaarin ja viipyilevin vedoin eteemme tunteiden preeriaa, tai tässä tapauksessa kotoisia lakeuksia, joilla riittää vielä tilaa ja ilmaa. Vai riittääkö? Viinamäki asettuu kodittomien asemaan ja alati toisten tönimien ja hätistämien irtolaisten kenkiin. Aihe on samaan aikaan yksinkertainen ja vaikea, mitä biisi myös onnistuneesti korostaa. Eikä Ihmisroskat nojaa vain aiheensa voimaan, vaan itse biisilläkin on annettavaa ja se seisoisi vaikka millä teksteillä sijoillaan.

Mika Roth




Lukukertoja: 760
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs