• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Guns N´ Roses: Greatest Hits

Geffen

Jokohan aika on kypsä tunnustamaan Guns n’ Rosesin suuruuden? Bändin nimi on järjestelmällisesti lyöty lokaan kymmenen vuoden ajan velloneiden miehistönvaihteluiden ja rock-sekoilun vuoksi, mutta musiikillisilla ansioilla mitattuna Gunnareilla oli aikalaisiinsa verrattuna monta etua puolellaan. Ensinnäkin, se oli oikeasti vaarallinen ja likainen rock-partio aikana, jolloin muut yhtyeet keskittyivät lähinnä hiuslakan ja spandexien kanssa pelleilyyn. Gunnareiden ilmaisu oli LA:n kaduilta ponnistavaa särmikästä rokkia, suoraa perintöä The Rolling Stonesin ja Aerosmithin jättämästä perinnöstä, jossa teknisen taituruuden sijaan korostettiin oikean fiiliksen välittämistä kuulijoiden korviin. Toisin sanoen, GNR:llä oli huomattavasti enemmän yhteistä 70-luvun nimien kanssa kuin oman aikansa kollegoillaan. Lisäksi Guns ’n Rosesin voidaan hyvällä syyllä sanoa olleen viimeinen ns. raskaan sarjan sikailubändi, jolle kovat huumeet, privaatti-suihkukoneet, megalomaaniset maailmankiertueet, kuuma pillu ja puolityhjä Jack Daniels-pullo olivat arkipäivää. Bändin (ja oikeastaan koko ns. tukkahevin) valtakauden voidaan katsoa päättyneen Nirvanan ja grungen läpilyöntiin vuonna 1992 – tämä vastaisku oli pömpöösille rock-meiningille tervetullut muistutus elämän realiteeteista, mutta samalla jotain hyvin viihdyttävää kuoli. Suurieleisyyden tilalle tuli annos aggressiivista ahdistuneisuutta ja virtuositeetin tilalle tuli punkin ”tee-se-itse”-ideologia.

Guns n’ Rosesin Greatest Hits on nimensä mukainen paketti. Bändin jälkeensä jättämä back-katalogi oli varsin suppea (kolme täysipainoista levyä ja kaksi puolivaloilla väännettyä projektikiekkoa), joten biisivalinnoista ei liene näytä suurta suukopua syntyneen. Täydellinen avauskappale Welcome To The Jungle, pateettisuuden rajamailla hiipivä Sweet Child O’ Mine ja yleisön huudatus-anthem Paradise City muistuttavat miten kova levy GNR:n debyytti Appetite For Destruction (1987) olikaan. Välipalana tarjotulta GNR Lies-levyltä jäi elämään akustinen Patience, joka luonnollisesti on Greastest Hitsille myös mahdutettu.

Gunnareiden todellinen voimannäyttö olivat kuitenkin syyskuussa 1991 ilmestyneet Use Your Illusion I- ja II- levyt. Ne olivat suuruudenhulluja todisteita yhtyeestä joka halusi hallita kaiken ja kaikkia – ne sisälsivät bändin tavaramerkiksi muuttuneita repäiseviä rock-biisejä, mutta myös pianoballadeja, covereita, angstipurkauksia ja jopa kokeellista musiikkia. Näiltä kahdelta levyltä koosteelle on napattu ne tutuimmat (Don’t Cry, You Could Be Mine), mutta myös mm. heikommin tunnettu Yesterdays. Jälkikirjoituksena GNR julkaisi vielä väärinymmärretyn coverlevyn Spaghetti Incident ja hienon version Rollareitten Sympathy For The Devilistä, mutta näiden nauhoitusten aikana bändin taru oli jo kirjoitettu.

Nämä kappaleet ovat merkittävä osa omaa nuoruuttani. Kun tämän kaltainen nostalgian tunne nousee pintaan, voi samalla myöntää olevansa vanha. Olen vanha, kiitos.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 15.07.2004:

Pisteet:

Kokoelma olisi ollut huomattavasti parempi jos gunnareiden ex-jäsenet olisivat itse tehneet kappale valinnat. He olivat jopa yhtämielt'ä tämän kokoelman julkaisun estämisestä (slash axl). Joka tapauksessa tämä palauttaa mieleemme yhden maailman parhaista rock yhtyeistä.

Nimetön kommentoi 19.08.2004:

Pisteet:

Mahtava welcome to the jungle on hieno. Mahtava kaikille ihailijoille. Odotan uutta levyä Axl rosesilta.

JariJ kommentoi 24.08.2004:

Pisteet:

Jep, sitä levyähän (Chinese Democracy) on odotettu vuodesta 1996 asti...Jos levy kuitenkin joskus ilmestyy, se on sataprosenttisen varmasti täyttä kuraa.

Nimetön kommentoi 13.09.2004:

Pisteet:

ihan hyvä levy mutta kun asialla on vain pelkät lyvyyhtiön äijät nii
ei tule hyvää levyä ikinä. jos olisi ollut tekijöinä itse muusikot niin levy olisi ansainnut 5 tähteä. levy on ihan hyvä mutta pari biisiä pois se olisi erinomainen

Nimetön kommentoi 08.11.2004:

Pisteet:

muutama turha biisi, mutta mielelläni kuuntelen. parasta antia Don't Cry ja Civil War

Nimetön kommentoi 21.01.2005:

Pisteet:

Since i dont have you ja sympathy for the devil pois ja joitai muit tilalle nii olis aika hyvä. ;>

Nimetön kommentoi 07.02.2005:

Pisteet:

Estranged ois voinut olla ainakin ja ehkä myös vaikka esim. nighttrain yesterdayn paikalla

Nimetön kommentoi 21.02.2005:

Pisteet:

Täydet tähdet, mutta julkasis kokoelma kakkosenki, sillä tosta jäi helvetisti hyviä biisejä pois. Hyvä, että siinnä oli Gunnareiden ja Michael Monroen yhteis biisi Ain't it Fun. -slashMAN-

secret kommentoi 13.06.2005:

Pisteet:

Ensi kertaa levyä kuunnellessani ajattelin, että mitä ihmettä?
En ollut nimittäin kuullut kuin Appetite for Destruction albumin.
Levyn sisään pääsee vasta monta kertaa kuunneltuaan...
LOISTAVA!!!!
Sympathy for the devil on aika tylsä biisi, mutta muuten levyssä ei ole miinuksia... Paitsi että siinä olisi voinut olla enemmän kuvia bändistä...
Axel Rosen ääni on aivan loistava, monella ei ole samanlaista, se tekee Gunnareista niin loistavan bändin!!!!

harfold kommentoi 19.09.2005:

Pisteet:

Ehdottomasti viiden tähden tavaraa. Lähes kaikki yhtyeen parhaat biisit samassa paketissa. Klassifioikaa ihmeessä jokin Gunnareiden ja Iron Maidenin levyistä.

Rocker kommentoi 28.03.2006:

Pisteet:

Hyvä gunnari pakki biisit kuuluvat nuoruuteeni vaikka olenkin syntynyt -90 siskoni soittivat gunnareita ja tämän levyn kautta tutustuin gunnareihin uudestaan ja nykyään olen suuri gunnarifani tosin nighttrain, estranged, dust n' bones ja rocket queen puuttuivat mikä oli pettymys