20.06.2006
Vuonna 1987 Suomessa Pori-rock oli kuollut, Hanoi Rocks oli kuopattu ja helsinkil�isrock eli pient� sis�piirin kulta-aikaansa. Speedmetal odotti maassamme viel� saumaansa ja toisella uudella mantereella grunge ei ollut viel� edes pilke is�n silm�kulmassa. Mutta USA:n l�nsirannikolla tapahtui jotain. Turvallisiin tukkahevirockb�ndeihin oltiin jo hieman tylsistyneit� ja v�syneit� � tilaisuus oli otollinen jollekin astetta vaarallisemmalle ja paremmalle. T�m�n tilauksen t�ytti Guns�n Roses esikoisalbumillaan Appetite For Destruction. Samaa genre� edustanut r�hj�inen M�tley Crue oli toki n�ytt�nyt, mihin meikkaavat ja tukkansa tupeeravat pojat pystyv�t, mutta biiseiss� oli toivomisen varaa. Voidaan sanoa, ett� Guns�n Roses ja sen esikoisalbumi palauttivat uskon vuosikymmeni� vanhaan hardrockiin. Levyn menestyst� ei haitannut se, ett� s�vellykset olivat haastavampia ja teknisempi�, ja persoonatkin vahvempia. Axl Rose & Slash olivat tyylilajinsa Page ja Plant, Jagger ja Richards.
L�hes 20 vuotta sitten, kes�ll� 1987, julkaistu Gunnareiden esikoisalbumi ei ilmestyess��n r�j�ytt�nyt viel� miljoonien ihmisten tajuntoja. Vuotta my�hemmin julkaistu ensisingle Sweet Child Of Mine veti kuitenkin potin kotiin ja pysytteli Billboardin Hot100-listan k�rjess� kolme viikkoa. T�hti oli syttynyt. Muut sinkkulohkaisut, Welcome To The Jungle ja Paradise City, eiv�t koskaan ylt�neet ensisinglen kaltaisiin listamenestyksiin, mutta eiv�t silti miss��n muodossa ole v�hemm�n tunnettuja tai arvostettuja. Levy on kaikkien aikojen myydyin debyyttialbumi ja on koko yhtyeen t�h�n menness� parhaiten myynyt albumi.
Kukapa ei tunnistaisi albumin aloitusraidan riffi�: tervetuloa viidakkoon, t�m� on Guns�n fucking Roses! Vauhtia ja vaaratilanteita. Seksi�, huumeita ja rokkia. Kirjaimellisesti eik� vain klisheen� paperilla. Aitoa r�ll�st�mist� ja silti b�ndi kuulosti t�ysin valmiilta ensi levyst� saakka.
Kuka olisi muuten arvannut, ett� levyn jatkona olisi kaksi levyllist� mammuttiteoksia, jotka k�yt�nn�ss� tuhosivat koko b�ndin. Mutta Appetite For Destructionin aikana el�m� hymyili.
Levyn 12 biisist� voidaan hyv�ll� syyll� sanoa megasinglejen lis�ksi klassikoiksi nousseen my�s ainakin Mr. Brownstone ja My Michelle. Kauas eiv�t j�� itsevarmuutta puhkuva It�s So Easy, herk�n romanttinen Think About You ja el�m�n raadollisuutta maalaispoikana suurkaupungissa kuvaavat Out Ta Get Me ja You�re Crazy. Levyn p��tt�� yll�tt�v�n vaisusti Rocket Queen. N�in hieno kokonaisuus olisi ansainnut vaikka per�ti Paradise Cityn p��t�sraidakseen: Oh won�t you please take me home�
T�yteraitoja ei hyv�ll� tahdollakaan t�lt� tasaiselta levylt� l�ydy. Sis�lt� on kuin best of-kokoelma, jonka v�hemm�n klassikotkin biisit t�ytt�v�t paikkansa ansiokkaasti. Ja itse asiassa, kun levyn niinsanotut hittisinglet on l�hes tulkoon puhki kulutettu radio- ja ravintolasoitoissa, tuntuvat sellaiset mainiot rockrallit kuin Night Train tai Anything Goes entist� raikkaammilta ja mielenkiintoisimmilta. Etenkin Night Train lukeutuu monien b�ndin ja albumin fanien suosikkeihin, vaikkei siit� singlemegahitti� koskaan tullutkaan.
B�ndin ns. viimeisint� julkaisua Chinese Democracy on odotettu yli kymmenen vuotta. Sen ilmestymisest� tuskin kell��n on varmuutta. Sill� v�lin voi levylautaselle kerta toisensa j�lkeen asettaa t�m�n klassikon.
teksti: Minna Auvinen
