Turmion Kätilöt: Reset

Nuclear Blast

Viskatkaa ilmaan silinteriä, knallia, tai mikä nyt päälaen sattuukaan mahdollisesti peittämään, sillä Turmion Kätilöiden yhdestoista pitkäsoitto saapui luoksemme. Itse asiassa Reset julkaistiin niin digitaalisessa kuin fyysisessäkin maailmassa jo lokakuun loppupuolella, mutta fyysinen kopio saapui Desibeli.netin toimitukseen vasta jokin aika sitten.

Ajan hammas ei tosin sen kummemmin tätäkään julkaisua pääse järsimään, sillä industrial metalin synkistä korpimaista itselleen kodin löytänyt Kätilö-remmi lähinnä päivittää soundiaan. Eli jos pidit vaikkapa vajaan kahden vuoden takaisesta Omen X -kiekosta, tai 00-luvun summanneesta USCH! -kaunokaisesta, on myös uusin koottu biisijoukko korkealla todennäköisyydellä makuusi.

Koneistetun metallin, kauhukuvastolla ryyditetyn rähjäelektron ja jytkyttävän suomalaisugrilaisen diskoiskelmän outo liitto on tuottanut takavuosina joitain todella juustoisia hetkiä. Onneksemme juntti-pitoisuudet (tai miksi niitä rankimpia ’huumori’pläjäyksiä nyt pitäisikään kutsua) ovat olleet laskemaan päin, kun shokkeeraus shokkeerauksen takia on hitaasti tehnyt tietä musiikille. TK onkin kuin varkain kasvanut timanttisen ammattitaitoiseksi ja – omalla tavallaan – tyylikkääksi bändiksi, jonka ilmaisu on aikaa sitten sulauttanut muinaiset KMFDM ja Rammstein -vaikutteet joksikin erilaiseksi. Kuopiolaisten kalakukon mausta ja mausteista voi olla montaa mieltä, mutta ainakin ne ovat oman keittiön tuotoksia.

Uuden kiekon sinkuista saksaksi esitetty Schlachter rikkoi muotteja kielellään, mutta tuttua ja vakaata junttaahan se oli – ja on yhä. Pulssi flirttailee jälleen dancen kanssa, vaan tämänkin metallijenkan askeleet ovat taittuneet bändiltä jo aikaa sitten. Eikä siinä sovi potkia vastaan, kun siivu tarttuu tervan lailla ja jumittaa miellyttävästi koppaan. Saadaanhan kaupan päälle kunnon sähkökitarasoolokin, tanakele.

Eikä tartuntavaara todellakaan lopu sinkkujen takana, sillä kahdestatoista raidasta löytyisi vielä seuraavatkin kolme sinkkua vaivatta. Otava pistää tähdet vilkkumaan silmissä, kun mahdoton indu-myllytys ja taustan ovelat elektrotuikkeet toimivat. Musta piste pelaa koskettimien kanssa oivaa tarraleikkiä, junt-junt-junttaavan rytmin tuodessa mieleen niin teutonit kuin Slovenian suuren ja komean Laibachin. Ja tämä on siis kehuista kovimpia, joita osaan savolaisille suoda.

Reset seisoo otsikkona ja saatesanoissa julistetaan löydettyä vapautta, joka mahdollistaa kuulemma kaiken vastaisuudessa. Ei sääntöä, ei pelkoa, ehkä jonkinlainen pelisuunnitelma, ehkä. Ihan niin kuin tähän mennessä Kätilöiden käsiä olisi sitonut kukaan, paitsi mahdollisesti bändi itse. Tästä siis lähtee ja voimme vain arvailla/toivoa, että mihin suuntaan.