Dez Dare: CHERYL! Your Love Shines Down Like A Supernova's Death

God Unknown Records

Englantilainen synagaragepunkkari Dez Dare julkaisee albumin tasaisesti noin kerran vuodessa. Tahti on tiivis, mikä on myös tuntunut aiemmin mielestäni laadun tasaisuudessa. Eikä välttämättä aina positiivisessa mielessä. Niin viimevuotinen A Billion Goats. A Billion Sparks. kuin sitä edeltänyt Perseus War pitivät sisällään oivia biisejä, mutta pitkäsoiton mitta on vaikuttanut Brightonin nokkelalle räyhääjälle haastavalta täyttää.

Mikään olennainen ei ole itse kaavapapereissa juuri muuttunut. Soundi on sama, biiseissä käytettävät koukut rakentuvat jo aiemmin toimiviksi havaituista osista ja Daren tapa laulaa vinous äänessään ovat tuttuja, joten mikä sitten nostaa CHERYL! Your Love Shines Down Like A Supernova's Death -albumin kolmen edeltäjänsä edelle? Pitkäsoiton avaava CHERYL! [Loading…] -intro ei ole onnistunut startti, mutta sen takaa rakentuva kokonaisuus osoittaa mielestäni uudenlaista ajattelua – tai vähintäänkin lähestymistapaa – Daren maailmassa.

Daren tyyli naputella biisejä kasaan on pitänyt kutinsa, mutta tällä erää oikeista biiseistä vain uusin sinkku, eli Light Touch of the Man Spreader jää alle kolmen minuutin rajan. Eikä hädin tuskin kahden minuutin ylittävä rykäisy ole raitana kummoinenkaan. Daren helmasynniksi on osoittautunut levottomuus ja kiire, joka on usein muistuttanut epäilyttävästi hätiköintiä. Nyt moiseen ei sorruta. Puolittainen nimiraita Your Love Shines Down Like A Supernova's Death saa rokata yli neljän minuutin, kun kaikki on kohdillaan ja samoille rajoille laukkaa kirjoissani kirkkain sinkku, eli Talk, Clown.

Olennaiset osat eivät ole muuttuneet, mutta Golden Cerebellumin murean melodinen ja syvä soundi vain istuu maisemaan kuten pitää. Notopian tyylikäs soundi on ehkä suoraa sukua Gary Numanin loiston päiville, ja Right Down 50 antaa rokkiriffin sekä bassolinjan jytistä tuttuun tapaan, mutta jokin näiden kaikkien palasten takana on asettunut jotenkin paremmin paikoilleen. Poissa on negatiivinen pakottavuus ja liiallinen kaatuilu, kipaleet ja niiden rakentamat pienoiskokonaisuudet vaikuttavat valmiimmilta.

Synainen garagekitararokki on yhä tuttua kauraa. Mitään varsinaisesti uutta ei ole tullut tilalle, mutta Dare osaa nyt jäsennellä useat purkaukset ja harvemmat seesteiset kohdat vain paremmin, jolloin kasassa on tähän mennessä ehyin albumikokonaisuus.