Jussi Syren And The Groundbreakers: New World in the Morning

Bluelight Records

Juurissa on voimaa, roots & bluegrass -sellaisissa erityisesti. Vajaa kaksi vuotta sitten Jussi Syren And The Groundbreakers paketoi näkemyksiään Bluegrass Voice -albumilla vieraiden kipaleiden muodostaessa niukan enemmistön. Sama idea hallitsee myös uudella pitkäsoitolla, jolla kuullaan ymmärtääkseni kuusi omaa vetoa ja kahdeksan erilaista lainaa. Ja kun käytän sanaa ”erilainen”, niin todella tarkoitan sitä, sillä osa kappaleista on napsaistu mukaan aitojen ja rajojen tuolta puolen.

Kirjo on siis rikas, mutta tärkeintä on mielestäni kuitenkin kokonaisuus. Biisivalinnoista voi olla montaa mieltä, mutta yhtye on saanut koottua kasaan papereissani kokonaisen, omilla jaloillaan ylpeästi seisovan albumin. Tauri Oksalan banjo tikkaa nopeasti, vaan samalla syvän luonteikkaasti, mikä erottaa herran silkkaan tekniseen taiturointiin satsaavista soittajista. Rinnalla päävokalisti Jussi Syren pistää mandoliinilla komeasti ja J. P. Putkonen antaa kitaransa soida myös ilomielisesti. Rytmipuolella Tero Mäenpään pystybasso pitää kioskin seinät suorina, ja kaikki osallistuvat tietysti myös vokaaleihin, Putkosen vastatessa vielä Down the Jericho Roadin päävokaaleista.

Akustiset kielisoittimet luovat toisinaan paksun, toisinaan taas yllättävänkin notkean kudoksen, jolle Syrenin & kumppaneiden venyttelevä laulutyyli antaa viimeisen silauksen. Tämähän nyt on niin Amerikkaa kuin olla ja voi, mutta taikatemppu onkin tehdä keitoksesta riittävän raikkaan oloinen. Carita Holmströmin vuoden 1973 debyyttilevyn avausraita River taittuu tuosta vain rempsakaksi veivaukseksi, eikä jo monesti versioitu The Days of Pearly Spencer törki lainkaan, kun satunnaisista Marc Almond -ajatuksista pystyy irrottamaan. Kipalehan on huomattavasti tuota näkemystä vanhempi, ja jo David McWilliamsin alkuperäinen näkemys oli psykedeelisistä vivahteistaan huolimatta vahvasti akustisiin soittimiin nojaava.

John Denverin ja Roger Whittakerin versioinnit ovat sitä vastoin odotetumpia ja Denverin Leaving on Jet Plane saa vielä mukavasti lisäpuskua vierailevan Marju Inkisen vokaaliavusta. Kaksiääninen kipale nouseekin vaivatta levyn ykkösketjuun, jossa Whittakerin New World in the Morning tietysti heiluu myös.

Bändi hyödyntää lainojen voimaa esimerkillisesti, mutta eivät eväät niihin lopu. Omista lapsukaisista nopeasti askeltava Daniel Had a Vision pusertaa oivasti ja loppukahinoissa Tavern By the Roadside kiristää myös askellusta, ennen kuin kotoisen Bad Sign -ryhmän Be Seeing You viimein sulkee matkan. Lainat ovat aina lainoja, mutta Jussi Syren And The Groundbreakers osaa kääntää niin tyylin kuin soundin omakseen kautta linjan.

14 minuuttia ja yli 33 minuuttia juurimusiikkia bluegrass edellä on oiva annos, josta jää ähkyn sijaan ennemminkin nälkä vielä enemmälle.