Cienna: Muinainen armas

Texicalli Records

Ciennan tapa liikkua folkin ja kansanmusiikin parissa on poikkeuksellisen ilmavaa. Uuden levyn laulut pohjautuvat osin vanhoihin kansanrunoihin, osin duon ja Vesa Piston teksteihin. Kolmen vuoden takainen Northeast-debyyttialbumi oli parhain puolestapuhuja allekirjoittaneelle, kun toinen pitkäsoitto tuli arvioitavissa levyissä vastaan. Taisin viimeksi kesällä soittaa Ciennan debyyttiä, joten muistijälki oli yhä tuore.

Muinainen armas on musiikillisesti pääosin omasta materiaalista syntynyt, sekä parin kansanlaulun ja lainakappaleen täydentämä kokonaisuus. Albumilla kuullaan lyömäsoittimia vain kahdella raidalla, eikä bassokitaraa tarvita lainkaan. Keskiössä ovat Kaisa Leskisen vokaalit ja Senni Eskelisen kantele, joiden rinnalle nousevat eri hetkinä piano, huuliharppu, avainviulu, viulu ja kertaalleen kitara sekä jopa saha. Pienemmin piirroin saavutetaan monesti enemmän, jos nyt jäinkin ehkä kaipaamaan lisäpainoa ja rikkaampia soitinten luomia kudoksia joihinkin levyn vaiheisiin.

Lisät osuvat kohdilleen, kun Volter Putron saha luo aavemaisen kaunista syvyyttä Laula kaunis laulu -kappaleelle ja Anssi Salmisen viulu lujittaa Tien toiselle puolelle -biisin lämmintä tunnesidettä. Kuten todettua, soittimia soitetaan erittäin säästeliäästi ja suorastaan varoen. Näin tietysti jokaisen palan arvo korostuu, mutta samalla hiljaista levyä pitää todella kuunnella, mieluusti ajalla ja ajatuksella. Ainutkertaiset soittajien vierailut tuntuvat arvokkailta, mutta kyse on silti ensisijaisesti jo olemassa olevan korostamisesta.

Pitkäsoiton keskivaiheilla soiva Muistatko muistatko muinainen armas on kaunis tuokio, joka on sävelletty runoilija L. Onervan vanhaan Metsäkohtaus-runoon. Kaipuu menneeseen ja toisen luo nousee muuallakin levyllä esiin, mutta suruisa tai lohduton Cienna ei ole koskaan. Ei ainakaan musiikillisessa mielessä. Ihmisten taivaaseen on ympäristössään suorastaan reipas ja ryhdikäs kappale, Vapaa lapsi askeltaa myös ilmavin ja silti tukevin askelin.

Muinainen armas on sopuisalla ja pienellä tavalla kaunis albumi, joka ei tee itsestään suurta numeroa. Tuota voi pitää etunakin, mutta mielestäni duo voisi suosia rohkeampaakin äänikentän täyttöä. Todistusaineistona toimikoon Kuunnellaan kun ollaan hiljaa -raita, jolla soitto yltyy hetkeksi melkoiseksi. Olosuhteet huomioon ottaen nyt ainakin.