Puntala-Rock 2015 - lauantai

Toinen ja samalla viimeinen festivaalipäivä antoi Puntalan kansalle tuhdin annoksen erilaisia punkin ilmenemismuotoja. Vai oliko tässä nyt jo hc/noise/rock –palasia mukana? Mitä siitä kun homma pelaa ja heimo viihtyy.

Aurinko hyväili armeliaasti kun lauantain tarjonnan aloitti Silminnäkijä. Mies- ja naislaululla soljuva hardcore ei ole liian yleistä Suomessa. “Sympaattinen” ei ole kovin punk kuvaamaan bändiä, mutta käytän sanaa kaiken uhallakin. Raivoraittius edustaa ymmärtääkseni straight edge -sceneä ja raivoraittiilta soittajisto lavalla näyttikin.

Espanjasta oli, ensimmäisenä päivänä esiintyneen Una Bestia Incontrolablen lisäksi, toinenkin vieras, eli Las Otras. Tyttötrio vetäisi kompaktin 20 minuutin setin energiaa pursuavaa punkkia. Se sai hymyn huulille. Yhteenoton lavatoiminta oli mukaansa tempaavaa. Kyseessä suhteellisen tuore bändi, käsittääkseni. The Phoenix Foundation edusti melodisempaa osastoa, joka toimii varsinkin live -tilanteissa hyvin. Hüsker Dü:t ja vastaavat on joskus kuunneltu. Eikä siinä mitään pahaa.

Tässä välissä vietettiin reilun puolen tunnin tauko, joka oli korvillekin hyvä juttu. Tänä vuonna perinteisen köydenvetokilpailun Tampere vastaan muu maailma voitti viimeksi mainittu. Onnea heille. Ruotsalainen Dispose esitti, kyllä vain, Discharge -henkistä soittoa ja laulua. Melkoisen loppuunkaluttu kenttä tämä dis beat -genre. Sinällään hommassa ei ollut moitteen sijaa vaan nuoret kollit rutisti tiukasti biisinsä.

Lapinpolthajat ei petä keikoillaan. Ei nytkään. Äärimmäisen varmaa toimintaa alusta loppuun. Uusi LP odottaa levykassissa vielä kuunteluaan. Romutus oli kidutusta korville jos erehtyi liian lähelle lavaa. Melua. Lienee kuitenkin ihan ennakolta harjoiteltua melua. Olin nimittäin jotain biisirakenteita havaitsevinani. Ei kotikäyttöön ainakaan tässä taloudessa.

Paluun tehnyt War Of Words toi lauantai-iltaan mukavasti tunnelmaa melodisella soitollaan. Hyllystä löytyvä levynsä on kaivettava kuunteluun pitkästä aikaa. T.E.K. uhkui vihaa ja raivoa. Kiukkuista hardcorea nuoruuden vimmalla. Päätteeksi yllätysnumerona Mellakkaa.

Juggling Jugulars on aina yhtä hyväntuulinen, johtuen jo pelkästään vokalisti-Arjan maireasta hymystä. Tälläkin bändillä on kilometrejä takana paljon, mutta se ei näy missään. Puntalassakin vauhtia riitti jaettavaksi nuoremmille.

Japania näissä karkeloissa edusti Mustang, jonka svengaava punk laittoi jalan lyömään tahtia. Joku toinen voisi käyttää termiä rokkipunk tai jotain sinne päin. Japanilainen työmoraali tästäkin bändistä paistoi läpi. Lavalle ei mennä laiskottelemaan.

Festivaalit laittoi pakettiin MDC Amerikan Yhdysvalloista. Millions Of Dead Cops, kuten bändin koko nimi kuuluu, ei sympatiseeraa poliiseja. Se tuli selväksi myös Lempäälän yössä. Puoliksi alkuperäisessä kokoonpanossa esiintynyt, ehkä yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista hardcore -bändeistä, ryhmä laittoi jauhot suuhun.

Punk In Finland -foorumilta lukemani kuvaus “semi-väsynyt” ei pidä mielestäni lainkaan paikkaansa. Laulaja Dave Dictor paasasi biisien välissä kuten etikettiin kuuluu. Ottipa yleisöstä kuviakin. Setti pohjautui bändin varhaistuotantoon, joka varmasti ilahdutti monia. Onhan bändin ensimmäinen pitkäsoitto, Millions of Dead Cops, silkka klassikko. Niin ja John Wayne was a Nazi tuli pisteenä i:n päälle. Chicken Squawk oli oivallinen välipala tylyn tulituksen lomassa.

Sitten se euforia loppui ja taivaalta ripsi vettä. Tunti elämästä meni hujauksessa ohi. Järjestävä taho ansaitsee jälleen isot kiitokset isosta urakastaan.

Puntalan perjantai

Teksti ja kuvat: Jouko Lehtinen