DRO)))NE OVER TAMPERE, keskiviikko

Dronea luvattiin ja dronea saatiin. Ensimm�isen p�iv�n artistien esiintymisiss� korostui rauha ja tunnelma. Useimmat keikat saattoi kivuttomasti seurata jopa ilman korvatulppia. Seesteisyytt� kuvastaa, ett� Maanalaisen esiintymiskellarin ahtauteen onnistui omatoiminen yleis� rakentamaan suoranaisen istumakatsomon, haalimalla seinustoille kasattuja taittotuoleja keskelle tilaa. T�m� oli vain j�rkev��, sill� tilaan mahtuivat kaikki halukkaat t�st� huolimatta ja t�ten my�s taaempana olevilla oli mahdollisuus n�hd�, mit� tapahtuu - mik�li transsitiloiltaan kykeniv�t silmi��n raottamaan.

Allekirjoittanut saapui paikalle ensimm�isen� yleis�n edustajana. Tutuksi k�yneeseen keikkakellariin astellessa huomio kiinnittyi erikoisuuteen: sivutiskille viriteltyyn valo-ohjainlaitteeseen. Ilmeni, ett� illan avanneella, Pime��ni -artistinime� kantavalla Tuomas Lammella oli henkil�kohtainen valoteknikko matkassa. Lavalla olikin Maanalaisen totutusta varustelusta poikkeavaa valaisinkalustoa, mik� toi kuvaajan n�k�kulmasta mukavaa kierrett� odotettuun. Oma valoshow maalasi hienosti musiikin rakentamaa henkist� tilaa. Lempe�sti huojuvat dronet, erin�isten kaikulaitteiden l�pi ohjatut telecasterin synnytt�m�t melodiat ja taustanauhan syntetisaattoripadit j�ttiv�t p��llimm�iseksi tunteeksi toiveikkuuden. El�m�, ja siin� ymp�rill� maailma, etenee kuin vuoden kierto, ja eteenp�in viev� voima l�yt�� aina vahvistusta hypoteettisesta, l�hitulevaisuudessa odottavasta turvasta. Toki ulkona parhaillaan orastava kev�t auttoi ohjaamaan mietteit� t�h�n suuntaan, kun antoi esityksen upottaa aatoksiin.

Toisena esiintynyt Edward Trethowan on Englannista l�ht�isin oleva, vuonna 2013 tamperelaistunut ��nitaiteilija. P�yd�lle aseteltu modulaarilaitteisto oli koko esityksen ajan tarkasti maestron harkitsevassa hallinnassa. Kaikesta huokui vakava suhtautuminen liukujen ja nupikoiden eksaktiin asentoon, jotta PA-laitteistoon sy�tett�v� ��nisignaali on juuri halutunlainen. Artisti ei edes esitellyt itse��n miss��n vaiheessa keikkaa. Musiikki oli t�rkeint�, ja keskittyminen oli kohdennettu siihen kokonaisvaltaisesti. P�yd�n takaa kuulunut kohtelias ja ehk� hieman leikillinen anteeksipyynt�, kun ��nenvoimakkuus sekunniksi nousi odottamattoman kovaksi, aiheutti kevyen ja hyv�ntuulisen naurahduksen yleis�st�. Esityksen ��nenpaine pysyi kuitenkin tulpittakin varsin siedett�v�ll� tasolla koko ajan.

Pulputukset, s�ks�tykset, dronemaisesti paahtavat kuoromaiset padit, syntetisoitujen j��palojen ropina, �ljytynnyrin sis�pintaa raapiva kolikko, tunnelissa ujeltavan hengen kylm� viuhu. Tekstuureja, ei juurikaan melodioita, mutta silti sointuvaa. ��niaaltojen v�liss� oli lyhyit� hetki�, joina huoneessa oli t�ysin hiljaista. Vain savukoneen hassu rupsutus p��si v�lill� yll�tt�m��n, mutta sekin sekoittui n�yt�kseen kuuluviin ��niin kiinnostavalla tavalla. T�ss� piti jo kuviakin ottaa harkiten, ettei riko tunnelmaa liiaksi j�rjestelm�kameran ��nekk�ill� sulkimen napsahduksilla. Eritt�in hienoa ��nitaidetta.

Seuraavana lavan valtasi Vomitriste. Kahdelle p�yd�lle v�lj�sti levitellyt syntikat, efektipedaalit ja mikserit antautuivat parivaljakon E & E ohjastettavaksi, takasein�n t�yttyess� projektorin heijastuksista. Juuri muuta valoa keikalla ei n�htyk��n, ajoittaista sinisen v�lk�hdyst� lukuun ottamatta. T�m� sopi tunnelmaan. Mik�li aiemmat esiintyj�t olivat osaltaan her�telleet toivon ja kelluttavan rauhan tunteita, otettiin Vomitristen esiintymisen my�t� jyrkk� sukellus syv�n meren syvimp��n hautaan. Er��nlaista rauhaa on tarjolla siell�kin. Pitk�n� ja aaltoilevana sykkiv� synabasso, kohisevia tekstuureja, hentoisia kirkkaampiakin ��nens�vyj�. Syk�hdyksi�, kuin kaukaisen j�ttim�isen patarummun iskut syvyyksist�, meren pohjan alta. Melodinen sis�lt� oli s��stetty yhteen, ehk� kahteen ohimenev��n bassosekvenssiin. Humahteleva, bassotaajuuksilla operoivan syntikan kuohu ja v�rin� tuntui my�s kehossa. T�lt�k� tuntuisi upota tukehtumatta?

My�s Qstaw esiintyi duona, peruskokoonpanon koostuessa yhdest� Olli Wikstr�mist�. Allekirjoittaneella oli alkuun hieman hitautta k��nt�ess� aivoja uuteen asentoon orgaanisempaa ��nimaisemaa varten, mutta t�m�n onnistuttua, oli ilo nauttia hand pan -tyyppisen rummun ja kanteleen hel�hdyksist�, joita my�s laulutointa suorittanut Milja V�ki ilmoille taikoi. Olli itse keskittyi v�h�isell� ��nenpaineella, mutta silti massiivisen tuntuisella kitarasoundillaan kutomaan painostavaa taustaryijy�, jota sopi kauniilla laululla somistaa. Harvakseen n�p�tyt pitk�t nuotit tekiv�t teht�v�ns� tunnelman luomisessa, ja soittotapakin muuttui keikan edetess� painostavammaksi. V�lill� kitara vaihtui syntikkaan, ja hiljaisuuttakin osattiin hy�dynt��, joten dynaamisesti esitys oli my�s varsin toimiva.

P��llimm�isen� Qstawin esityksest� j�i mieleen, miten h�iritsev�n ja kauniin kuuloista se oli yht�aikaa. Mainio suoritus, siis.

Viimeisen� vuorossa olikin Aidan Baker, tunnettu my�s Nadjan toisena puoliskona. Kanadalaislegendaan kohdistui melkoisesti odotuksia, vaikka tosiasiassa allekirjoittanut ei aivan tiennyt, mink�laista esityst� voisi olla luvassa. Mielikuvissa v�ikkyiv�t ehk� syntikat ja massiiviset pedaalilaudat, mutta lavalle nousseen miehen edess� olikin vain p�yd�ll� makaava kitara ja muutama efektipedaali.

Aidan irroitteli kitarastaan ��ni� sy�tteeksi pedaaleilleen muun muassa jousilla, slideputkilla ja ihan vain kitaran mikrofonien volumepotikoita k��ntelem�ll�. Kitaraan ei ollut v�ltt�m�t�nt� koskea moneen minuuttiin, vaan saattoi keskitty� �soittamaan� pedaalien potikoita. Efektit hyvin hallitseva miekkonen saattoi tarttua kitaran tuottamaan feedback-vinkaisuun ja manipuloida sit� aikansa, kunnes p��sti sen vapaaksi ja tarttui seuraavaan kiinnostavaan signaaliin. Taas kerran pelattiin tekstuureilla, ja taidokkaasti. Hieman kuultiin my�s melodisempaa n�pp�ily�, mutta painotus oli selv�sti kohinassa, kierrossa ja tunteessa.

T�m�n illan isoin anti oli muistutus siit�, ett� musiikki, ja etenkin kokeellinen musiikki, on parhaimmillaan liven�. Vastaavaa tunnelmaa ja turvallista vaaran tuntua on perin vaikea saavuttaa ��nitteelt� kuultuna. Ja liven� t�st� tulee hyv� olo. T�m� on parantavaa musiikkia.

Linkki torstain rientoihin


Teksti ja kuvat: Teemu Nordlund (Linkki avaa kuvagallerian)