17.12.2016
TTT-klubi / Tampere
Jarkko Martikainen ja Matti Johannes Koivu kohtasivat yksin ja yhdess� intiimill� ja spesiaalilla klubikeikalla. Desibeli.net k�vi katsastamassa meiningit ja vieraili samalla ensi kertaa Tampereen TTT-klubilla.
TTT-klubi on vakiinnuttanut paikkansa tamperelaisessa keikkakulttuurissa. Loppuvuodesta 2011 valmistunut Tampereen Ty�v�en Teatterin ravintolan�ytt�m� ei toki ole musiikille pyhitetty kuin 3-4 kertaa kuukaudessa, sill� siell� esitet��n my�s mm. komedioita ja stand up -keikkoja. Paikan erityisvahvuutena on kuitenkin klubikonserttien ja teatteriesitysten synergia, sill� kukapa nyt kotiin haluaisi teatterin j�lkeen kun nurkan takana on tarjolla laatumusiikkia.
Tosin ainakin t�ll� kertaa tuo p��t�s olisi pit�nyt tehd� jo paljon etuk�teen, sill� Matti Johannes Koivun ja Jarkko Martikaisen t�hditt�m� klubi-ilta oli loppuunmyyty jo yli viikko etuk�teen. Filosofisen j�ttil�ismaahisen auralla varustettu Koivu aloitti illan jylh�ll� mutta silti niin maltillisella tunnelmoinnilla. Karismaattinen taiteilija vuorotteli kitaran ja pianon v�lill� ajattomien ja kyynisyydest� vapaiden mutta puhuttelevien folk-laulelmien pieness� suuressa maailmassa.
V�lit�n ja tuttavallinen Koivu mursi jo alkuun kuvitteellisen muurin yleis�n ja esiintyj�n v�lill�. H�n esitteli my�s useamman maistiaisen ja live-ensi-illan kev��ll� 2017 julkaistavalta L�ht�lauluja-albumilta. Ensikuulemalta artistin seitsem�nnen levyn lauluista vahvimmalta tuntui Toisesta ajasta, joka laulajan muistikatkoksesta huolimatta vaikutti isolta biisilt�. Hieman samaan tapaan kuin 80-luvun lapset ja Kalastaja kutkuttelivat aikoinaan tuntosarvia jo ensi kerrasta. Niit� ei t�ll� kertaa kuultu, mutta kunnianhimoista Toisen maailman nimi -albumia lukuun ottamatta kaikki levyt olivat edustettuina. Koivun osuus p��ttyi v�hemm�n kuultuun hienoon Irwin-herkistelyyn Ai ai ai kun nuori ois.
Jarkko Martikainen on kummallinen kaveri. Vaikka laulujen rakennusaineet pysyv�t pitk�lti samana, h�n pystyy kutomaan niist� niin kest�v�n betonin ett� yli puolentoista tunnin soolokeikka ei hajoa omaan mahdottomuuteensa, vaikka pintaan pient� s�r�� kertyykin. Toki t�ll� kertaa taiteilijat tukivat toisiaan Koivun toimiessa Martikaisen pianistina. Ja aivan kuten Koivu, Martikainenkin lyhensi alkuper�isten b�ndiversioiden instrumentaaliosuuksia, jolloin heikommat vedotkaan eiv�t vieneet liikaa huomiota ja iltaan mahtui enemm�n biisej�.
Kissalle kirjoitettu yleis�toive Vanhene kanssamme, YUP:n "joululaulu" T�m� p�iv� oli huono p�iv� ja Tyhj�n p��ll� edustivat harvinaisempaa herkkua. Uuden Ruosterastaat-albumin lauluista S.O.S. toimi hienosti my�s ilman b�ndi�. Martikainen tarinoi normaalia enemm�n, vaikkei h�n muutenkaan toki suuv�rkki��n suitsi. Miehen lauluissa eettismoraaliset opetukset ja pohdinnat ovat niin syv�lle juurtuneita, ettei esiin pilkahteleva filosofinen puolikaan aiheuta yleis�n karkoitusta. Vaikka Martikaisen soolo- ja b�ndikeikkojen materiaali eroaa toisistaan verrattaen paljon, ainakin yksi pysyy: Huominen on kaukana -folkrallattelu nostaa tunnelman kattoon alituisesti.
Teksti: Heikki V�liniemi
Kuvat: Olli H�kkinen (Jarkko Martikainen) ja Marek Sabogal (Matti Johannes Koivu)
