Patti Smith: Enkelten leipää

Patti Smithin elämästä voisi kirjoittaa monta kirjaa. Muistelmiinsa Smith on valinnut muutaman lohkon elämästään, lapsuutta ja nuoruutta korostaen, mutta myös iltahämärän ajat mukaan sulkien. Köyhistä oloista ja haastavasta lapsuudesta löytyi murheensa, vaan myös siunauksensa – sekä tietysti roppakaupalla aineistoa tulevia musiikillisia, kirjallisia ja muita taiteellisia saavutuksia silmällä pitäen. Monet asiat olisivat voineet käydä toisin, vaan katkera Smith ei ole. Tie taiteilijaksi oli täynnä haasteita, jotka kaikki loivat ja muokkasivat kehittyvää monitaitajaa.

Siltala

Enkelten leipää (suom. Antti Nylén) oli toisenlainen kirja, kuin mitä odotin. Toki siinä päädytään väistämättä 60-luvun lopun New Yorkiin, jossa ääntään ja tietään etsivä Smith viimein löysi ne elementit, joista tuleva musiikillinen purkaus saattoi muodostua. Patti Smithin vuoden 1975 debyyttilevy Horses ja Patti Smith Groupin kolme albumia vuosina 1976–1979 ovat osa rockin ja protopunkin historiaa. Ne myös saavat ansaitsemansa huomion muistelmissa, osin ihan kappalekohtaisesti läpikäytyinä.

New Yorkin villejä taiteilijavuosia ennen mennään kuitenkin syvälle perusteisiin, kun Smith käy tarkalla kammalla läpi elämänsä ensimmäiset vuodet ja lapsuuden ihmemaailman. Kokeneena kirjoittajana Smith tiputtelee hänen musiikillisen tuotantonsa tunteville pieniä leivänmuruja ja vihjeitä siitä, mistä mikäkin kappale on ehkä saattanut saada innoituksensa. Lauseita, kuvattuja paikkoja, joskus silkkoja yksittäisiä sanoja voi nuuhkia ja tutkailla, jos niin valitsee.

On tietysti jo itsessään klisee, että artisti sijoittaa itsestään jotain luomaansa taiteeseen, mutta niinhän se on: jokainen luo uutta ympärillään näkemistään ja kokemistaan asioista. 79-vuotias Smith tuntuu kuitenkin aidosti vain käyvän läpi elämäänsä ja erityisesti sen tiettyjä vaiheita, jotka ovat heittäneet eri pituisia ja muotoisia varjoja myöhemmille vuosille.

Varhainen lapsuus Chicagossa on lähinnä intro, josta siirrytään Philadelphian vuosiin. Lapsuuden merkittävimmät – ja oletettavasti eniten jälkiä jättäneet – vuodet ovat kuitenkin New Jerseyn Pitmanissa ja Woodbury Gardensissa vietetyt. Jälkimmäisessä paikassa perhe omisti viimein pienen talon, joka teki selvän pesäeron Pitmanin romupihoista ja jätemaista. Aikuisten kauhistus on usein lasten paratiisi, ja kaveriporukan tutkimusmatkat ehdottoman kiellettyihin paikkoihin ovat monen lapsen peruskauraa näinäkin päivinä. Purkutuomiota odottavat rakennukset ja nopeaan tahtiin vaihtuvat naapurit erilaisine taustatarinoineen eivät voisi olla kauempana New Yorkista.

Smith kuvailee lapsuusympäristöjensä kummaa henkilögalleriaa tarkasti, elon suurten sekä pienten ilojen ja surujen värittäessä uteliaan lapsen matkaa. Smith olisi ehkä halunnut olla poika, mutta hän oppi käyttämään sisäisiä kitkojaan ajan myötä yhä luovemmin. Tiibetin ennen maailmaa löytänyt ja uskonnollisista kuvastoista kummallisia ajatusasetelmia luonut tutkija ei asettunut koskaan muotteihin, mikä on tietysti olennainen osa sitä Smithiä, jonka maailma on oppinut tuntemaan.

Lapsuuden osuus noin kolmesataa sivuisesta kirjasta on miltei kolmannes ja silti monia vaiheita ohitetaan tuosta vain. Kuten todettua Smithin elämästä saisi monta kirjaa – ja sellaisia hän on myös jo kirjoittanut. Nyt lapsuudesta loikataan selittelemättömän suoraan New Yorkin toisenlaiseen maailmaan, jossa Smith nopeasti löysi tiensä oikeisiin piireihin ja pöytiin. Tom Verlaine, Sam Shepard ja monet muut tekijät vilahtelevat kirjassa, joka sukkuloi kuumeisten vuosien keskellä kuin kala vedessä.

Elämänvaihe Robert Mapplethorpen kanssa on jo käyty läpi Ihan kakaroita -kirjassa. Hotelli Chelseaan päätynyt kaksikko elää surrealistisessa paratiisissa, jonka mukana olo on sekin ymmärrettävää. Isoja paloja elämästä. Musiikkihistoriassa punkin ja uuden aallon nousu olivat järisyttäviä, Smithin kirjassa lähinnä sivuhuomautuksia. Hän ei kiinnitä huomiota musiikkitoimittajan työhönsä, vaan keskittyy runoihinsa ja niiden esittämisen kääntymisen vääjäämättömästi kohti livemusiikkia.

Smith tiputtelee varmuudella kovia nimiä, mutta ystävyys William S. Burroughsin kanssa ja suoranainen sielukumppanuus Bob Dylaniin piirretään erityisen hienosti. Nylénin käännös ansaitseekin erityismaininnan, sillä Smith luottaa usein erittäin kaunokirjallisiin kielikuviin ja suoranaiseen runouteen lauseita tiputellessaan.

New Yorkin taiteilijamaailma on jotain, johon ei pysty enää palaamaan, sillä kaupunki on kirjaimellisesti luonut nahkansa. Kokonaisia katuosuuksia on kadonnut uuden alta, minkä Smith sai myöhemmin huomata – aikamme virtaa vain yhteen suuntaan. New York palaa kuitenkin takaisin keskiöön kerran toisensa jälkeen ja tuossa kaupungissa syntyneet ystävyyssuhteet ovat olennainen osa Smithin maailmaa.



Kohtalon sormi osoitti Smithin tielle MC5-yhtyeen kitaristina parhaiten tunnetun Fred ”Sonic” Smithin, jonka kanssa Patti Smith avioitui vuonna 1980, muutti Detroitin suunnalle ja sai lapsensa. Hurjien Patti Smith Group -vuosien jälkeen koitti arki ensin kahdestaan taloa remontoiden ja omasta veneestä unelmoiden. Jälleen haaveet piti laittaa osin hyllylle, kun koitti toisenlainen arki lapsineen.

Runoilija elää voimakkaasti tarinoissa, Smithin kuvaillessa paikkoja ja niistä syntyneitä mielleyhtymiään aavemaisen tarkasti. Rock’n’roll muodostaa ehkä kirjan keskiharjanteen, mutta myös vuodet Fred Smithin kanssa kotia muokaten ja aviomiehen aikaisen poismenon jälkeiset aikakaudet saavat huomionsa.

Patti Smith on tarinankertoja, joka omaa tarkan katseen ja tiukan näkemyksen. Toisinaan nuo ominaisuudet johtavat osoitteleviin jaksoihin, mutta sekin on osa isompaa kuvaa artistista nimeltään Patti Smith. Kirjailija, runoilija, muusikko, säveltäjä, sanoittaja, laulaja, valokuvaaja, maalari, rauhanaktivisti. Monta ääntä yhdessä mielessä, joka yhä luo ja innoittaa.

Mika Roth