Laurila, Treeball
10.05.2006
Telakka/Tampere
Saavuin Telakalle juuri ajoissa katsastamaan kahta maamme kovimmista poppivedoista, joista Treeball on juuri julkaissut pitkäsoiton ja Laurila ep:n. Luulisi toukokuun olevan popin kultaista aikaa, mutta Suomen kaltaisessa ikuisen roudan maassa Telakka kumisi puolityhjänä, vaikka keskiviikko lupaili esiintyjien puolesta paljon.
Olin nähnyt Laurilan livenä ennenkin, muuta viimeistään illan keikan myötä selvisi että Laurila on yhtä kaukana popista kuin Mikkeli Tampereesta. Rokimpaa otetta tukivat onneksi hyvät sävellykset ja pieni epävireys ei kovassa runttaamisessa haitannut. Solid Ground jäi alkupuolen biiseistä mieleen tarttuvan kertosäkeen johdosta. Uutta ep:tä edustivat muun muassa herkistelevä rokkiraita Endless Summer ja näppärästi Telakan tuolien päältä syntikoitu Greatest Fight. Sympaattisesti rokkaava bändi soitti myös kantrahtavan Hayleyn, joka tosin oli julkaisusta tiputettu. Queens of the Stone Age -henkinen Number Down jatkoi tulevan ep;n esittelyä ja onneksi puolitäysi Telakka yltyi huomionosoituksiin sen verran että bändi saatiin uudelleen lavalle. Encoressa esitetty Death & Sexuality lähenteli jopa punkkia ja kontrastina Jannen heleään pop- lauluääneen se tuntui toimivan ainakin meikäläiselle.
Laurilan jälkeen lavalle asteli suomi-indietä jo useammankin levyllisen väsännyt Treeball. Olisiko siis vihdoin aika puhua bändistä muunakin kuin tuottajagurun sooloprojektina? Treeball oli siirtynyt ilmaisussaan lähemmäksi sitä sunnuntaipäivän parisuhdemusiikkia, josta Desibelin jutussakin mainittiin. Nick Trianin ja Astrid Swanin vuoropuheluun rakentuva bändi aloitti rauhallisesti ja varmasti poppaillen uuden levyn Liars In Lovella ja jatkoi samaa linjaa Are You Ever Gonna Wake Me Upilla, sekä The Strawberry Blonde School Of Class:ilta löytyvällä Bondilla.
Bändi tuntui sopivan Telakan illanistuskelufiilikseen hyvin ja vaikka levyltä nämä hitaammat biisit tuntuivat aukeavan vasta useamman kuuntelukerran jälkeen, oli niillä oma paikkansa illan setissä. Toinen kitaristi Michael McDonald oli estynyt tulemasta, mutta kuin korvauksena siitä oli live-kokoonpanoon hälytetty sellisti, joka täydensi mainiosti juuri noita hitaampia tunnelmointeja. Treeball osaa olla myös menevä bändi ja duettopoppi voi toimia myös hieman nopeammalla tempolla. Uuden levyn Let Me Out Of Here tuntuikin olevan omasta mielestäni se Treeballin kovin hitti. Vauhtia siihen saatiin lisää hälyttämällä Laurilan Jukka Salminen kitaran varteen. Jatkossa kuultiin lisää fiilistelevää duettopoppia kuten 8 o’clock, sekä hieman menevämpiä ralleja kuten Cruelty to Animals, sekä bändin rumpalin, Mummypowderistakin tutun, Janne Lehtisen tekemä Under My Skin.
Treeballillekin saatiin vielä näyttävät encoret ja matkalta ulko-ovelle käteeni tarttuivat Kinkt Recordsin keikkamyymälästä Laurilan ja Sugarrushin tuoreimmat. Harvinaisen nautinnollinen ilta siis, varsinkin kun tuntuu festarikattaus keskittyvän popin puolella joko ulkomaiseen tai suomeksi tulkittuun musiikkiin.
Teksti: Kimmo Kortelainen
