Kouta, Havukruunu ja Black Crucifixion

Odotukset vuodelle 2023 ovat eitt�m�tt� ristiriitaiset, mutta el�misen vimma ja tarve sukeltaa sis�isten rikkauksien antimiin eiv�t ole ihmisest� kadonneet mihink��n. Uuden aikakauden almanakka saattoi narahtaa auki ep�varmalla innokkuudella, mutta heti ensimm�isell� sivulla oli kiintoisa merkint�. Siisp� kolmas silm� auki, sille kehykseksi brasilialais-tyyppinen kalmomaali ja loppiaisen py�rremyrsky� p�in. Black metal on n�iss� puitteissa iloinen asia.

Kouta on tuore b�ndi kotimaisissa ug-metalliympyr�iss�, mutta varsin aktiivinen ja toimelias sellainen. Viime kev��n� debyytti-EP:ns� julkaissut viisikko on Tampereellakin jo kertaalleen vieraillut, ja kuvaaja Nordlundin kehujen sek� edell�mainittuun lyh�riin tutustuttamisen my�t� t�ss� sitten oltiin. Tai melkein, ainakin. Ensitahdit jys�htiv�t lavalta minuutilleen, vaikka tulijoita jonotti viel� Yo-talon narikassa.

Piirun verran vajaat puoli tuntia lavalla viihtynyt porukka kerkesi aikarajansa puitteissa monenlaisesta aidanraosta, liekkimerest� sek� portaalista l�pi. Koudan n�kemys bl�kkiksest� on aivan omanlaisensa, vahvasti kansanperinteess� uitettu � mystinen, mutta usein l�peens� melodinen ja jotenkin h�mm�stytt�v�n helposti l�hestytt�v�.

Yhdistelm� tekee b�ndist� mielenkiintoisen tuttavuuden ja yll�tt�v�n antoisan seurattavan liven�kin, vaikkei keikka sin�ns� mit��n tavallisesta poikkeavaa sis�lt�nyt. L�sn�olo v�littyi huolimatta siit�, ett� performanssi taipui enemm�n keskittyneen kuin riehakkaan suuntaan. Desibeli.netin arviomestari Mika Rothinkin merkille panema k��riosuus keikan p��tt�neen Maanvihan viimeisess� mutkassa oli havahduttava kokemus, ja samalla sopivasti kiusoitteleva. J�nn� kuulla mit� Kouta seuraavaksi tarjoaa. Aavistelen jotain tasaisen varmaa, mutta sopivasti avartavaa.

Havukruunu on ollut jo tovin ajan vahvassa nosteessa, mutta itse kuulin b�ndin musiikkia ensimm�isen kerran kun j�senist� asteli lavalle ja ryhtyi toimeen. Jotain kai kertoo, ett� kaikenlaisten julmien turhuuksien ja t�ysin ulkomusiikillisten asioiden ��rell� kiehn��vien tahojen yhtyett� koskevilta mielipiteilt� en ollut silti voinut v�ltty�. Mit�p� niist�, ajattelin, ja katselin t�ysin�isen salin laiskan innokasta lankeamista s�veltulitukseen.

B�ndih�n on kerrassaan mainio, ja tunkee vahvalla otteella korvista sis��n teknisesti viritt�ytynytt� hevimetallia, raakaa sirkkelipeli� ja v�hint��nkin tarpeeksi pahaenteist� tunnelmointia. Syvien mietteiden mutkikkaista onkaloista ulos pursuillut s�velmateriaali potkii ankarasti liven�, haastaa Havukruunun dynamiikkaa, muttei k�y silti puuduttamaan.

Lopputulos on lyhyelti kiteytt�en kuin runolliset turpak�r�j�t. Yhtyeen olemus ja kaikenlaista j�yh�� patsastelua kaihtava, metallin camp-henkisempi� totuuksia syleilev� esiintymistyyli nostaa avoinmielisess� l�sn�olijassa esiin kosolti keskivertoa v�rikk��mm�n tunnekirjon. T�m� lienee musiikin yleisen laadukkuuden ja persoonallisuuden lis�ksi Havukruunun monen ik�ist� ja n�k�ist� ihmist� puhuttelevan musiikin olennaisin elementti. Se nimet�n tekij�, joka uniikilla tavalla yhdist��.

Mit� yleis�m��r��n tulee, oli Havukruunu illan varsinainen p��esiintyj�, mutta Black Crucifixion ansaitsi p��veturin paikkansa. Laulaja-kitaristi Fornin omia puheita lainatakseni �b�ndi� diggailevat keskim��r�ist� connoisseur-henkisemm�t ihmiset�, ja mit� siihen motkottamaan. Etenk��n Forn ei antanut pitojen k�rsi� � p�invastoin. Pienuus usein kaunistaa, ja suuruus on parhaimmillaan metafyysisten varojen mittayksikk�n�.

Jos illan muiden reuhaajien kohdalla oli kyse ensikohtaamisesta, BC:n kanssa meill� oli ympyr�n sulkijaiset. 30-vuotista olemassaoloaan pitk�n kaavan, eli pandemiaviiv�stysten mukaan juhlistava yhtye nousi ensimm�ist� kertaa silmiemme eteen Jalometallissa 2010. Ensisijaisesti �legendaarisena bl�kkisb�ndin� pidetyn koplan historiassa alkoi tuolloin uusi vaihe, joka t�m�n virstanpylv��n my�t� on puolestaan tullut p��t�kseen. V�hemm�n dramaattisesti ajatellen, meid�n oli siis kerta kaikkiaan vain aika tavata taas.

Harmillisesti muihin toimiin kaikonnut yleis�n valtaosa vei soundien balanssit menness��n, joten toviksi aikaa palattiin Yo-talon hevikeikkojen klassiseen �bassorumpu kumisee niin kuin laulu kaikuu�-��nipalettiin. Iskev�sti k�ynnistynyt keikka vaati antoisuudestaan huolimatta melkoisesti orientoitumista. Lupaan, ett� tein kaikkeni uppoutuakseni tuohon �isen pakkasen puremaan raakaan kaaokseen, jota edess�ni loihdittiin aikaan jokaiseen ohitse viiv�ht�v��n mustaan hetkeen nauliutuen � ja silti j�in jonkin kohteliaan et�isyyden p��h�n kappaleista, joista monet kuuluvat Suomen lyhyk�isen metallihistorian hienoimpiin.

Toisaalla oltiin mielt�, ett� BC:n hyv�ntuulisuus ja enemm�n seremoniallinen kuin jyrkk� esiintyminen haittaa kokemusta, mutta t�m� t�mm�inen lienee j�lleen niit� nurkkakuntaisen musiikkityylin mukanaan tuomia lainalaisuuksia. Omassa maailmassani miltei eleet�n rytmiryhm� vs. railakkaasti el�m�iv� kitaraosasto tekee b�ndist� kiintoisan seurattavan. Yleis�n kanssa vahvaan vuorovaikutukseen hakeutuva Forn on supliikeissaan liukas, ja kaikkea muuta kuin keskiverto nyrkinheiluttaja. Mik�li black metal-kappaleen omistaminen Ukrainalle on jollekin liikaa, kannattaa mietti� pitk��n ja hartaasti mist� se oma suosikkimusiikki mahtaakaan todella kummuta � ja siis, mit� se tosiasiassa on.

Ei ole nimitt�in mit��n yht� tyls�� kuin keskiverto hevifestivaali, miss� kymmenen toinen toistaan samanlaisempaa yhtyett� yritt�� todistella toisilleen olevansa juuri se akti, joka kaksoisbassorumpua paukuttaa maagisella tenholla kuin miesgenitaaleja lahtelaisl�ht�isess� sanonnassa. Jos Yo-talolla loppiaisena oli l�sn� jotain, niin Henki. Sit� ei saa kompressoitua pedaaliin, eik� sit� saa iskostettua selk�rankaan, vaikka harjoittelisi kymmenen vuotta putkeen. Se ei tule ihmisest� ulos, vaikka mikrofoniin huutaisi tuhannen ��nen voimalla. Se on syntynyt ep�reiluudessa, vastahakoisuudessa ja tahdossa tehd� asiat toisin, omaa mielen lujuutta horjuttaen. Se on uskallusta menn� mets��n, joko rauhallisesti ja tarkoituksella samoillen tai aivan v��r�� tilannenopeutta noudattaen tiukasta mutkasta ojan kautta liit�en.

Se oli l�sn�, ja siksi t�m� kohtaaminen oli t�rke�, ja kaikessa tummanpuhuvuudessaankin monenkirjava. Tulkoon yh� monia vastaavia.

Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Teemu Nordlund