Piski: Joutomaa

Wood Productions

Tamperelainen Piski on nime��n my�ten sympaattinen yhtye. Monissa ryhmiss� ansioituneiden konkareiden muodostama porukka vaikuttaa kuitenkin jonkin sortin sis�piirivitsilt�. Toisaalta vakavan ja hauskan rajan m��rittely tuntuu olevan Piskin tarkoituskin. Yhtyeen musiikki on kuin r��t�l�ity soitettavaksi taannoiseen Y� linjalla -radio-ohjelman masentuneiden ja samalla koomisten puheluiden v�lille. Joutomaalla Piski kuullostaa juopuneelta Aknestikilta tai Dave Lindholmilta mestarin kepeimpin� hetkin�. Yhtyeen sointi on kohteliaan akustinen. B�ndikomboa maustavat viulu, mandoliini ja nokkahuilu luovat mukavaa irkkutunnelmaa. Kappaleet ovat s�vellyksellisesti yksinkertaista peruskamaa, eiv�tk� tarjoa suurempia yll�tyksi�. Taivas- ja Sitten, sen j�lkeen ja my�hemmin-kappaleissa on aineksia pieniksi hiteiksi kertos�keidens� ansioista mik�li ne l�yt�v� 4t tiens� radiosoittoon. Molempien sanoitukset ja j�lkimm�isen lopussa kuultavat mahtiaplodit alleviivaavat yhtyeen itseironista suhtautumista musiikkiinsa. Ja pakko on huomauttaa, ett� Polku -kappaleen aloittava simppeli kitara -riffi on p�llitty R.E.M.-yhtyeen unohdetusta Bang And Blame-hitist�, joskin sen voi ohittaa vain pienen� kuriositeettin�. Musiikin tuttuuden vuoksi huomio kiinnittyy Suihkosen oivaltaviin teksteihin. Ne kertovat suomirockin kontekstissa tuoreella ja hauskalla tavalla miehisyydest�, erilaisista el�m�ntavan mahdollisuuksista ja estyneisyydest�.

Nokkamies Kari Suihkonen ei ole laulajana kovinkaan ilmeik�s. H�nen laulamisensa kuullostaa kire�lt� ja pakotetulta. Hieman korkeampi rekisteri ja ajoittainen revittely voisivat korjata ongelman. Kiekosta tulee my�s kokonaisuutena mieleen, ett� sen tekij�t eiv�t ole asettaneet rimaa tarpeeksi korkealle, sill� potentiaalista ei ole puutetta. T�m� ilmenee muun muassa siten, ett� kappaleet on sovitettu mielikuvituksettomasti, ja ne kuullostavat usein vain l�pisoitetuilta ilman suurempaa antaumusta. Yhtye ei my�sk��n omaa sellaista b�ndisoundia, joka erottaisi sen muista suomirockin graniittiin nimens� haluavista yhtyeist�. Tamperelainen sukulaisyhtye Puk kynt�� samaa maata huomattavasti paremmin tuloksin. Sellainen helpostil�hestytt�vyys, joka Piskin musiikista v�littyy on viihdytt�v��, ja se siivitt�isi ep�ilem�tt� el�v�n� esitettyn� oivasti oluen nauttimista, mutta levylt� kuultuna se ei tarjoa kovinkaan suuria el�myksi�.