Piski: Paljain jaloin

Wood Productions

Runojen levytt�minen merkitsee aina tarttumista kaksipiippuiseen miekkaan. Tunnetuimpana esimerkkin� Vesa-Matti Loirin Eino Leino �tulkinnat, jotka jakavat kuulijat ��rip�ihin ennenn�kem�tt�m�ll� tavalla. Kaikkein punaisinta n�kev�t pit�v�t voimakkaita tulkintoja pyh�inh�v�istyksin�. Ehk� he sitten pit�isiv�t tamperelaisen Piski-yhtyeen tuoreimmasta, j�rjestyksess��n nelj�nnest� albumista. Pikaisen nettikuuntelun perusteella b�ndi on aiemmin soittanut suoraviivaista pop-rockia, josta t�m� levy totisesti poikkeaa.

Paljain jaloin sis�lt�� s�vellyksi� Uuno Kailaan (1901-1933) ja Saima Harmajan (1913-1937) runoihin. Laulaja Kari Suihkosen n�kemykset ovat minimalistisia ja ilment�v�t kaikessa tunteettomuudessaan runojen synkkyytt� hiukan liiankin kouriintuntuvasti. Mutta mist� lie syntynyt k�sitys, ettei runoja saisi esitt�� voimakkaalla tunteella? Eiv�tk�s riimittelij�t kautta vuosisatojen ole punkkup�hn�ss��n kiivenneet kapakan p�yd�lle julistamaan sanataiteensa hengentuotteita kivitalon kokoisella egopaatoksella?

Ei herkemmiss� tulkinnoissa sin�ns� l�ht�kohtaisesti vikaa ole. Albumin yhdeksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin laulun tasapaksuus, joka n�ytt�ytyy kylmyyten�. Ja vaikka t�m�n hurtan painostavista synista akustiseen h�r�ilyyn kantava musiikillinen ilmiasu on keskim��r�ist� kiinnostavampi, runoista tulisi saada aina selv��. Siksi hiukan dynaamisempi tulkinta puolustaisi paikkaansa. Toisaalta, kun kuolemankaipuu on aiheena useammassakin runossa, niin lannistunut laulu on ihan ymm�rrett�v� tyylikeino; on siin�kin s�vyj�.

Kailaan ja Harmajan el�m� sis�lsi heist� riippumatonta tragediaa aivan toisella tavalla kuin vaikkapa Leinon, joka taisteli enemm�n omia demonejaan vastaan. Kun el�mme aikaa, jolloin useimpien ihmisten terveys alkaa pett�� vasta reilusti el�kei�n j�lkeen ja kipujakin voidaan l��kit�, julmasta fyysisest� tuskasta kumpuavat laulut tuntuvat v�kisin vierailta. Esimerkiksi Leino kuulostaa oman aikansa marcobjurstr�milt� n�ihin kahteen verrattuna. Raskas toteutus ja ep�tasainen kokonaisuus puhuvat ennemmin EP:n puolesta.

Vaikka runojen levytt�misess� huomio kiinnittyy teksteihin, p�tev�t n�ihinkin lauluihin samat musiikin lainalaisuudet. Onnistuneimmat s�vellykset kuulostavat my�s runoina parhailta, eik� se liene sattumaa. S�rmik�s Ympyr� menisi t�ydest� Pohjolan Ilmarin levyll� (eik� laulajan vaihtumistakaan huomaisi), Paljain jaloin kolisee kuin Nitsiin mennyt piru ja Viulu soi A.W. Yrj�n��. Miljoonasadetta pisaroiva Rakas kuolema ja kaunis Syysaamu koskettavat. Eiv�tk� v�hiten siksi, ett� ne ovat kirjoittajiensa el�m�n iltaruskon teoksia.