The Fall: Your Future Our Clutter

Domino

You Future Our Clutter on The Fallin noin 28. studioalbumi, eikä se sisällä mitään, mitä aina samanlaiselta/aina erilaiselta kuulostava brittiorkesteri ei olisi ennestään tehnyt. Nyrkkisääntönä voidaan taas kerran toistaa, että jos et pitänyt Fallista ennen, et pidä nytkään sen yksinkertaisesta, itseään toistavasta musiikista ja Mark E. Smithin höpinöistä. Ja että tutustumisen voi toki aloittaa tästä levystä, mutta mieluummin tätä saareketta kannattaa lähestyä ”perinteistä” reittiä lähtien liikkeelle jostain 1980-luvun klassikkolevystä (Hex Induction Hour, Perverted by Language).

Vuonna 2010 Fall tuntuu huolestuttavan vakaalta. YFOC on jo toinen hyvä levy putkeen. Viimeisestä oikeasti kehnosta levystä (Are You Are Missing Winner, 2003) on jo seitsemän vuotta, ja viimevuotisista edeltäjistä ainoastaan Reformation Post TLC (2007) oli keskiverto Fall-albumi.

Kokoonpano YFOC:lla on sama kuin toissavuotisella Imperial Wax Solventilla. Edeltävällä levyllä huomattiin, että ketju Peter Greenway–Dave Spurr–Keiron Melling–Eleni Poulou toimii hyvin, eikä muutosta tässä suhteessa ole tapahtunut. Ryhmä, jota Smith on kommentoinut hämmentävän positiivisesti (”Rakastan tätä bändiä, se on paras, mitä minulla on ollut. ”), soittaa luitaryskyttävää rockia. Toisin kuin edellisellä levyllä, banjoa tai muuta ei-fallmaista ei juuri kuulla. Sen sijaan tarjolla on yhdeksän kappaletta suoraviivaista Fallia.

YFOC:n toinen kappale, kolmiosainen Bury kertoo paljon. Kollaasiin on ympätty ei kolme erilaista vaan kolme samanlaista osaa. Ensin kuullaan kasetille nauhoitettua treenikämppäversiota, sitten studioversiota, joka lopulta laajenee äänikuvallisesti melkein hi-fiksi. Jääräpäisessä eksentrisyydessään loistava esimerkki Fallin mahtavuudesta. Kertosäkeiden ja melodioiden puolesta puhuvat eivät tätä ymmärrä, meillä muilla erittyy hyvänolonhormoneja.

Cowboy George laajentaa bändin ”country n´ northern” -palettia jonnekin vanhan lännen tienoille. Uusiksi vedetty Wanda Jacksonin Funnel of Love puolestaan osoittaa, että Smith osaa edelleen valita versioitavat kappaleet. Weather Report 2:lla mies laulaa melkein kauniisti, kunnes kappale morffautuu elektroniseksi pulssiksi. Biisi, ja koko levy, päättyy Smithin kuiskaamaan lauseeseen ”You don´t deserve rock n´ roll”. Kelpaa, Smith hyvä. Minä edes halua rockia vaan uuden Fall-levyn vähintään joka toinen vuosi.