Goon: Goon

Music Mall

Kotkalainen Goon on julkaissut kaksi pitk�soittoa kaavalla, jossa yhdistell��n suomirokin melankolisuutta iloiseen ska-riehakkuuteen torvilla ja arjen kantaaottavuudella. Sama kaava on periaatteessa k�yt�ss� kolmannellakin kokonaisuudella, joka kantaa yksinkertaisesti b�ndin nime�. Aiemminkin kuultu mandoliini on saanut entist� enemm�n tilaa ja hetkitt�in suomirock-melankolia l�hentelee jo Y�t�. Mik� sai muutaman ensimm�isen kuuntelukerran aikana karvoja nousemaan pystyyn, mutta onneksi pidemm�n p��lle kappalemateriaali on alkanut kantaa mielikuvan yli. Pohjimmiltaanhan kyse on siit� toimiiko kappale vai ei ja sen j�lkeen toimivatko kappaleet yhten� kokonaisuutena, s�vyist� ja tyylilajeista riippumatta. Miten k�y Goonin?

Goonin k�y ihan hyvin, vaikka aivan samanlaisiin huippuhetkiin kuin mit� kahdelta edelliselt� nousee ei ehk� p��st�k��n. Silti Goon-levy on t�h�n menness� tasapainoisin ilmestys joka tuntuu tarttuvan ajan kanssa paremmin my�s loppup��st��n. Alkup��h�n levyll� jatkaa siit� mihin Tehtaan varjossa j�i. Eih�n edellinenk��n levy ollut yksioikoisesti pelk�st��n skata, mutta ei yhtye ole (onneksi) viel�k��n kokonaan luopunut menev�st� nytkytyksest�. Avausraita Liekki skankkaa mollissa, mutta nousee lentoon mullikuorossa rock-kaartavalla kerrollaan. Juho Jantusen laulu puristaa muttei liikaa. Ilman muuta levyn parhaita kappaleita ja l�hinn� sit� tuttua vanhaa Goonia � samaan aikaan haikean pohdiskeleva ett� riehakkaan iloinen. Asan kanssa tehty Kuka v�litt�isi on selke� anthem ihmisen ja v�litt�misen puolesta, joka juurevan r�p�ytt�j�n ja suomirock-mausteisen ska-b�ndin tai ska-mausteisen suomirock-b�ndin yhteisty�n� toimii oikein hyvin. Maukasta torvisooloa, letke�� poljentoa, mandoliinia Asan blaastin taustalla�

P�lh�vaaran pojat j�� hiukan perusralliksi vaikka polkeekin kelvosti. Ehk� se, ett� sit� ennen soi kaksi oikein toimivaa rallia ja per�st� starttaa reipas ja komea Raskaat huokaukset-haikeilu, j�tt�� biisin hiukan pahaan saumaan. Melankolian ytimeen mandoliinillaan sukeltava Is�np�iv� on kielt�m�tt� komea mollislovari, mutta aika raskas ja j�ykk� paketti. Kyll�h�n sen tahtiin kelpaa kynttil�� polttaa is�n muistoksi. Toimisi ehk� paremmin illan viimeisen� hitaana, mutta toisaalta on levyll�kin ik��n kuin ensimm�isen osan p��t�ksen�.

Kakkososio on heikompi, mutta on nostanut pisteit��n. T�hti meuhkaa tiukalla s�r�potkulla, mik� on toisaalta hyv� her�tys edellisen paatoksen per��n. Periaatteessa letke�mm�ll� kerrolla ja jykev�ll� kuorolla kuorrutettu kertsi koukuttaa ihan hyvin, mutta biisi� vaivaa hiukan semmoinen vakavanaamaisuus � ik��n kuin siin� olisi kaikesta huolimatta hiukan v�kin�ist� otetta ja tekemisen ilo olisi j��nyt varjoon. Duurissa jammaileva Mielenrauha l�yt�� j�lleen hymyns� ja komeasti rakennetun mutta samaan aikaan letke�n kliimaksin. Kirist� ruuvii pist�� tallan pohjaan nimens� mukaiseen hektisyyteen asti, muttei onneksi ole silti ahdistunut. Huohotus on toki hyvin perusteltua mutta saa silti biisin laukkaamaan hetkess� ohi. Herrat tarjoilee mukavan persoonallisen svengin mutta j�� liiaksi py�rteilem��n eik� tirist� kaavastaan ihan viimeist� irti. P��t�sraita Kun olet siin� muistaa viimein ett� ei ole v��rin antaa biiseille tilaa hengitt��. Vaikka leve�harteisena slovarina moinen on sille luontevaa, niin edellisten kohdalla se ruuvi kirist�� ehk� hiukan liikaa. Siksip� Goonin kolmonen j�� hiukan edellisist� vaikka edelleen peukut k��ntyv�t yl�s- eik� alasp�in.