Sinkut - Syyskuu 2021

Coliah: Alive

Coliah on Helsingiss� vuonna 2020 perustettu alternative rock -yhtye, joka avaa julkaisu-uransa komeasti soivalla sinkulla. Jenkkim�isell� tavalla punkahtavan ja popahtavan rokkibiisin laululinjoja on ollut ohjailemassa Poets of the Fall -yhtyeest� tuttu Marko Saaresto, eli valmennuspuolelta l�ytyy ainakin riitt�miin kokemusta sek� n�kemyst�.

Alive polkaisee vauhdin heti k�ttelyss� kohdilleen, melodisen kertos�keen kiertyess� esiin ensimm�isen kerran jo puolen minuutin kohdilla. Koukut ovatkin ter�ss� ja muhevaan b�ndisoundiin on saatu upotettua hyv�ll� suhteella tehoja ja taikaa. S�keist�iss� paletti pidet��n vastavuoroisesti kapeana, jolloin kontrastia saadaan luotua riitt�miin, mink� lis�ksi mukaan mahdutetaan toimiva v�liosakin. Muoto on selv�sti kohdillaan, mutta Coliahin onneksi kauneus ei j�� vain pintaan, vaan esikoissinkku porautuu vaivatta korvaan � ja pysyy siell� pitk��n. Pinnat kotiin my�s hieman yll�tt�v�st� soolon ymp�rist�st�, joka rikkoo kaavoja. Kyll� t�ll� soittolistatilaa pit�isi l�yty�, ja kyseess�h�n on tosiaan vasta esikoinen.

Mika Roth

---

Get In: Fishriver Grand Prix
Soundhill

Get In on Helsingist� kotoisin oleva voimatrio, jonka aiemmat sinkut ovat vilahdelleet jostain kumman syyst� aiemmin t�ysin ohitseni. Debyyttilevykin julkaistiin vuonna 2018, joten olen tainnut n�ilt� osin asustella jossain luolassa, kun tuotakaan en ole onnistunut noteeraamaan. Fishriver Grand Prix saa siis avata puolestani vyyhdin ja t�m� uskolliselle Peugeot Boxer -pakettiautolle (!) omistettu rakkauslaulu on kiistatta rouhea ja reipas. Basso takoo tiiviisti, kitarat karkaavat nopeina laitumille ja rumpupatterin takana riitt�� my�s liikett�, joten t�m� GP on pika-EK.

Get In survoo kiesins� ylistyksen reiluun kahteen minuuttiin, joten ruosteen on turha haikailla n�iden helmojen per��n. Yll�tt�en soolo-osuuden saa saksofonisti Ukko Heinonen, joka kiskaisee instrumentistaan kipakan jonon nuotteja. T�m�n lis�ksi em. paku saa esitell� moottorinsa jyrin�� jo alkusekunneilla, joten kaikki taiteen s��nn�t tulee t�ytetty� niilt�kin osin. Nopea, kiihke� ja kuumottava rock�n�roll ralli sai kerrasta innostumaan ryhm�n tekemisist�, joten nyt riitt�� allekirjoittaneella kiritt�v��.

Mika Roth

---

Goon: Pillifarkut

20-vuotista taivaltaan karanteenien puristuksissa juhliva rytmimusiikkiorkesteri Goon jatkaa tutuilla ja turvallisilla laduillaan, eli uusikin sinkkubiisi on taattua ska-ilotulitusta, jota lantrataan kotoisella poprockin keinunnalla. Yhtyeh�n julkaisi vuosina 2007�2010 kolme pitk�soittoa, mutta sitten Goon-albumin ei Goonia ole n�hty Desibeli.netin sivuilla. Aikaa on totta tosiaan kulunut, mik� tiedostetaan my�s tuoreen sinkkurallin sanoissa.

�Ne on ne samat soinnut niin kuin aina ennenkin�, eiv�tk� kulahtaneet pillifarkutkaan ole vaihtuneet mihink��n. Toisaalta: onko muutokselle niin kovaa tarvetta, kun kone k�y, torvet t�r�htelev�t ja kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa? Mielest�ni Goon ei kuulosta p�iv��k��n vanhentuneelta, vain hieman kokeneemmalta ja viisastuneemmalta � eik� n�ill� asioilla ole mit��n tekemist� rapistumisen ja v�symisen kanssa. Nyt kun ryhm� saisi kasaan pitk�soiton, niin 20-luvun alusta voisi sukeutua jotain muistettavaakin.

Mika Roth

---

J.Matkala: Venetsialaiset
Iso Pinkki

Tamperelainen muusikko ja laulaja/lauluntekij� J.Matkala oli vuonna 2019 Desibeli.netin sivuilla esill� per�ti kolmeen kertaan. Vuosi 2020 kulki sattuneista syist� johtuen hiljaiselossa, mutta nyt on taas uutta musiikkia saapunut ihasteltavaksi. Tarina ei kerro enteileek� nelj�s sinkku mahdollisesti useammankin uuden biisin ilmestymist�, mutta otetaan vastaan se mit� saadaan ja nautitaan siit�.

Venetsialaiset-sinkku on h�peilem�tt�m�n nostalginen kappale, jossa kertoja matkaa takaisin lapsuutensa juhliin ja huolettomampiin p�iviin. Elokuun pimenevien iltojen aikaan vietetty juhla yhdist�� eri aikakaudet, kun lapsuus liukuu nykyisyyden p��lle ja muistutus el�m�n rajallisuudesta piirret��n taivaalle rakettienkin avulla. Folkahtava ja eritt�in v�h�eleinen pop-kappale l�htee pitk�n alkumaalailun j�lkeen lyhyeen laukkaansa, joka ei kest� lopulta yhteens� kolmeakaan minuuttia. Eik� nostalgiseen kuvakollaasiin enemp�� tarvitakaan, kun kaikki p��ttyy iltaan pihakeinussa ja oivallukseen ajan lineaarisesta luonteesta. Se mik� oli ei voi olla en�� uudelleen, mutta asioista parhaimmat voi halutessaan muistaa kuten haluaa ja valitsee.

Mika Roth

---

Jarkko Kinnunen (ft. Eija Bergman): Meiss� on voimaa
Levypirtti

El�m�n myrskyt ovat koetelleet monia tarpeettoman kovin n�in� ep�vakaina aikoina, mutta kunhan vain jaksetaan puhaltaa yhteen hiileen, niin kyll� se siit� j�rjestyy. T�t� kallionkovaa faktaa haluaa alleviivata Jarkko Kinnunen, jonka uudella sinkulla vokaaliapua tarjoaa Eija Bergman. Kuultavat soittimet ja teknisen puolen on hoitanut puolestaan hieman toisenlaisista yhteyksist� tuttu Janne Tolsa, joka osoittautuukin melkoiseksi monitaitajaksi.

Meiss� on voimaa -kappale on melko suora voimaballadi, joka tosin �ityy melkoiseen ��nivallitteluun lakipisteiss��n. Kertos�keen iskev� melodia on eritt�in nopeasti tarttuvaa mallia, eiv�tk� lyriikatkaan mene vankkumattomassa uskossaan �veriksi � vaikka l�helt� liippaa. On vaikea sanoa, ett� mik� on iskelm�� ja mik� taas rockin rosoa, mutta sekoitus toimii. Kinnunen ja Bergman laulavat hienosti yhtyeen ja kun ��netkin sopivat niin saumattomasti toisiinsa, niin sel�tysvoittohan t�st� kaksikolle irtoaa. Heiss� on voimaa.

Mika Roth

---

Johanna M�kel�inen: Juuret tiukassa

Laulaja/lauluntekij� Johanna M�kel�inen on hiljalleen valmistautumassa toisen sooloalbuminsa julkaisuun. Tulevan Juuret-pitk�soiton ensimm�inen sinkkulohkaisu soi kuulaan eloisana ja studiossa pitk�lti suoraan purkkiin ikuistettu numero nostaakin odotukset korkealle. Reilun kahden vuoden takainen debyyttialbumi Rikas toimi folkahtavan popin saralla kauniisti, eik� kaava vaikuta muuttuneen radikaalisti t�ss� v�liss�.

Juuret tiukassa -kappale k�sittelee el�m�n risteysvaihetta, jossa joutuu hieman arvailemaan sit�, mihin suuntaan kannattaisi ja pit�isi l�hte�. Silloin on hyv� muistaa miss� el��, kuka on ja mit� itse oikeasti syd�mess��n haluaa. N�iden pohdintojen vedet ovat tietysti aina jossain m��rin sumeita, mutta niist� ei tarvitse tehd� murheessa liotettuja lauluja. Juuret tiukassa soikin hele�n� ja positiivisena, menneet n�hd��n suotuisassa valossa ja ehk�p� kaikki koettu ja n�hty ovat tavallaan juuri oikea ohjenuora? M�kel�inen osaa esitt�� asiansa sopivan hillitysti laulaen, mik� antaa taitavalle yhtyeelle mukavasti tilaa. Toimii.

Mika Roth

---

Jumio: Kartat
�verdog Records

Jumio on aiemmin saattanut tulla tutuksi OPP:n, eli Oman Pihan Porukka -yhtyeen j�senen�, mutta herran sooloalbumikin ehdittiin julkaista jo viime vuonna. T�m�n vuoden puolella on ehtinyt ilmesty� enemm�nkin soolosinkkuja ja uudesta pitk�soitostakin on puhe, joten pandemia ei ole pist�nyt Jumiota j�ihin. Itse asiassa Jumio j�i jumiin Thaimaan suunnille kev��ll� 2020 maailman ly�dess� ovet s�ppiin, mutta se on toinen tarina.

Kartat -sinkku kertoo tietysti tavallaan sekin karanteenista ja uudesta maailmasta, mutta biisin ydin taitaa silti l�yty� kahden ihmisen v�lisest� yhteydest� � ja sen p�tkimisest�, kun kaikki menee uusiksi. Itse kappale on mukavasti keinuvaa suomir�ppi�, jossa kulmat eiv�t kurtistu edes tiukoissa tilanteissa. Letkeys ja l�mp� hohkavat sanoissa, biiteiss�, taustalauluissa ja soundeissa, mutta ei t�ss� silti vain riippukeinussa lokotella. Aika pitk�lti yhteen koukkuun perustuva siivu, mutta mit�s siin� koukun ollessa ter�lt��n ensiluokkainen.

Mika Roth

---

Lahtine: Talvipalatsi

Joskus kiteytetyt saatekirjeet ovat riitt�vi�, kuten t�ss� tapauksessa. Lahtine on Lahdesta ja luo elektronista pop -musiikkia, siin� se � enemp�� omia tekemisi� ei analysoida. Debyytti EP-levy ilmestyi viime vuonna ja t�m�n vuoden puolella on julkaistu kaksi sinkkua, joista Talvipalatsi on j�lkimm�inen. Em. EP on livahtanut ohitseni, eik� Onni-sinkkukaan tarttunut aikoinaan korvaan, mutta onneksi Talvipalatsi korjasi tilanteen.

Elektroninen pop voi tietysti tarkoittaa tuhatta eri asiaa, mutta Lahtine luo tuosta genrest� sangen tanssittavaa ja rahdun eurodancehtavaa musiikkia. Talvipalatsi polkee hyv�ll� rytmill� ja keskivahvoilla bassoilla eteenp�in, eli rytmi kuuluu mutta ei tuuppaa kaikkea tielt��n sivuun. Fokus kiinnittyy lauluun, jossa kerrotaan yll�tt�v�nkin monisanaisesti tarinaa, joka saattaa olla vaikka innoittunut Tohtori Zivagosta. Niin tai n�in, kertoja kaipaa rakastaan ja tuo kaiho v�littyy my�s s�veliss�, soundeissa ja sanoissa. Kaunista elektropoppia ilman tarpeettomia sokerilasteja.

Mika Roth

---

Malady: Alava vaara
Svart Records

Kolmannen albuminsa julkaisuun verkalleen valmistautuva Malady muutti askelmerkkej��n siten, ett� pitk�soitto ilmestyykin vasta joulukuussa. Siit� huolimatta levyn toinen sinkku pistettiin ulos jo nyt, ettei odotus kasvaisi aivan mahdottoman pituiseksi. Ja kun yhtye kerran viihtyy progehtavan rockin parissa, niin sinkkukin kest�� l�hestulkoon seitsem�n minuuttia, eiv�tk� vertailut genren suuriin ja mahtaviin ole mitenk��n tuulesta temmattuja. Historia selv�sti ymm�rret��n, mutta sen ei anneta sanella nykyhetkelle ehtoja.

Alava vaara ottaa siis aikansa ja hy�dynt�� sen tarkoin, mink� ansiosta progelohkare ei juutu rinteeseen vaan jyr�htelee tavallaan eteenp�in. Koskettimet ja v�h�eleinen laulu tipauttelevat pienoisia palasiaan matkalle, rytmin jauhaessa samoilla linjoilla halki matkan, mutta tuossa mantramaisessa kulussa on jotain lohdullista, l�mmint�. Sooloilemaan taustalla karkaileva saksofoni tuo my�s oman lis�ns� mukaan ja miltei seitsem�n minuutin matka sujahtaa kuin huomaamatta, mink� j�lkeen tekee heti mieli laittaa kappale soimaan uudelleen alusta. Ja tuo jos mik� on ensiluokkaisen sinkkubiisin tunnusmerkki.

Mika Roth

---

Matka maailman ymp�ri: Turvaan kaikelta
KHY Suomen Musiikki

Upean nerokkaasti nimetty Matka maailman ymp�ri on Miro Palokallion, Saara "Sape" Niemel�n ja Aarni Palokallion muodostama suomirockyhtye, joka perustettiin loppukes�st� 2017. B�ndin aiemmat albumit Kolme (2018) ja Toinen (2020) saavat jatkoa seuraavasta pitk�soitosta, jonka nimi sek� tarkempi ilmestymisp�iv� ovat ymm�rt��kseni yh� h�m�r�n peitossa.

Turvaan kaikelta on lohduttavan l�mpim�ll� tavalla kaunis kappale, jossa siipens� loukannutta l�heist� yritet��n lohduttaa ja valaa samalla uskoa parempaan huomiseen. Biisi on siin� m��rin hidas ja rennon rauhallinen, ett� soundien ja fiiliksen puolella ollaan jo suorastaan upottavissa tunnelmissa. Eik� t�m� uppoaminen ole mit��n hukkumista, vaan vajoamista pehmeimpien untuvatyynykasojen ja peittojen sekaan. Maailman lohduttavin paikka on l�heisen syli, eik� v�ltt�m�tt� tarvitse matkustaa edes maailman ��riin.

Mika Roth

---

Matti: K��rmemies

Laulaja/lauluntekij� Matti on tuttu tekij�, jonka folkin suuntaan kallellaan olevaa poprockia on pian mahdollista kuunnella my�s pitk�soittomuodossa. K��rmemies on my�hemmin t�ss� kuussa julkaistavan esikoisalbumin viimeinen sinkkulohkaisu, jota ovat edelt�neet vuoden 2020 kev��n� julkaistu Minne lienee kadonneet -sinkku sek� kolme muuta biisi�. Valmisteluty� on siis ollut pidemm�n puoleista, mutta toisaalta: eip� niit� keikkojakaan ole tarvinnut hirvesti heitt�� viimeisen puolentoista vuoden aikana.

K��rmemies astelee vaarallisen l�hell� er��nkin Anssi Kelan tekemisi�, mik� nostetaan my�s reilusti esiin saatesanoissa, mutta onneksi lopputulema on jotain muutakin kuin mik��n henget�n ja n�kemykset�n pastissi. L�hes viiden minuutin mittainen tarina kertoo, kuinka nuori poika kohtaa suuren kauhun � ja l�yt�� sit� kautta jotain uutta ja ihmeellist�. Kasvutarinaa koristellaan muhevalla b�ndisoitolla ja huuliharpulla, joka toimiikin t�ydellisen� loppusilauksena. Hieno kappale, j�nnitt�v� tarina ja viimeisin osoitus siit�, kuinka paljon Matti on kasvanut biisintekij�n�.

Mika Roth

---

Mylly: Aihetta niille
Luotto Leibeli

Rehvakkaasti paukkuvaa punkrockia soittava Mylly on ollut ahkera musiikinjulkaisija kuluvana vuonna. Aihetta niille on per�ti jo viides sinkku ja jatkoksi lupaillaan pitk�soittoa, viel�p� kuluvan kuun aikana. Aiemmista sinkuroista etenkin Paska frendi sai mukavasti liikett� ja onhan riemukkaan kellopeliappelsiinimaisesti nimetty Tunti turpaan my�s ehdottomasti tutustumisen arvoinen myllytys.

Keskityt��n silti uusimpaan vetoon, sill� vaikka Aihetta niille on jo viides lohkaisu pitk�soitolta, on se kaikkea muuta kuin takarivin hiljaisempi s�vyviisu. Kappaleen aihepiiri py�rii siin�, kun porttikielto pamahtaa ennen kuin edes ehdit paikalle ja neuvojia l�ytyy edest� sek� takaa. Moinenhan alkaa tietysti sylett�m��n, joten on aika antaa arvostelijoille aihetta sanoihinsa, siisp� p�k�lett� poimunopeudella tuulettimeen ja tapetit uusiksi. Musiikillisesti julistus vaatii s�r�kitaraa ja m�tt��, mutta t�m�kin siivu rakentuu napsakan melodiakulun ymp�rille, joka vie nopeasti menness��n ja pit�� otteessaan. Lupaava pamaus ennen debyyttialbumia.

Mika Roth

---

Nakari: Punainen Anglia
Alakulttuuritalo

Nakari-nimen takaa paljastuu yksi mies, joka on jo kahdella sinkulla tehnyt selv�ksi musiikilliset linjansa. Saatesanoissakin tuodaan selv�sti esille, kuinka Topi Nakari on helsinkil�inen laulaja-lauluntekij�, jonka musiikillisia kotimaita ovat 70-luvun Suomi-iskelm� sek� 60-luvun brittipop. Siin� siis k�yt�ss� oleva petroli, ja Punainen Anglia on lapsuuden taianomainen v�rkki, joka vie menneisiin p�iviin ja niihin moninaisiin muistoihin, jotka ovat muovanneet kertojasta vapaan sielun.

Nostalgia voi olla supervaarallinen ainesosa v��riss� k�siss�, jos ei ymm�rr� pit�� varaansa. Punainen Anglia helkkyy rautalankamaisine kitarasoundeineen ja viitt� vaille iskelm�isine kertos�keineen, mutta vaikka osa kielikuvista onkin h�rskin laskelmoitujen tuntuisia, on kaikessa my�s omanlaistaan l�mp��. Itse asiassa termist� ja mielikuvasarjatuli on paikoitellen jo niin runsasta, ett� varsinainen taulu uhkaa j��d� karmejaan v�h�isemm�ksi. Tai ehk� tarkoitus onkin tuo info�hky, koska seh�n se vasta �rsytt��kin. Vaikea sanoa, kuinka tosissaan sinkku on tehty, mutta ainakin se on omanlaisensa ja siten oikeuttaa olemassaolonsa.

Mika Roth

---

Olot: Puhutaan takaperin

Olot on valinnut itselleen aika ovelan nimen, tai ainakin tuosta on helppo lohkoa runsaasti hauskoja lauseita, toteamuksia yms., mutta moiseenhan ei Desibeli.netiss� sorruta. Aiemmin ainakin yhden sinkun julkaissut pop-yhtye pinnist�� uuden sinkkunsa per�ti alle kahteen ja puoleen minuuttiin, eli tempo on reippaamman puoleinen. Saatesanoissa puhutaan pakkomielteist� ja tunteista, ja kyll�h�n t�ss� hiukan maaninen fiilis on syntikkabiittimankelin rattaissa.

Puhutaan takaperin ei kuitenkaan ole mik��n trippi Twin Peaksin kiltoihin, vaan t�ss� tapauksessa el�m�n yksi suuri saranakohta n�hd��n mahdollisuutena, porttina uuteen aikaan ja uusiin seikkailuihin. Toisaalta kaiken takana leijuu my�s tappion uhka, mit� jos kaikki k��ntyykin murheelliseen suuntaan? Jokaisessa peliss� on vaaransa, jokaisessa tilanteessa vaihtoehtonsa ja tuota ep�varmuutta Puhutaan takaperin -sinkku onnistuneesti peilaa. Biisin tunnelma on samaan aikaan nostattava ja ahdistava, lupaava ja uhkaava, eik� lopputulema ole selv� � sen saanee jokainen kuulija p��tt�� itse. Syntikkapoppikin voi olla syv�llisemp�� ja tarkoituksellisempaa, kuten kaikki musiikki muodoistaan riippumatta.

Mika Roth

---

Rosa Coste: Kesken (ft. K�hin�Pate)
PME Records

Rosa Coste on suomenkielist� modernia r&b:t� tyylipuhtaasti luova nuori artisti. Coste on kotoisin Rovaniemelt�, mutta h�nen sielukas musiikkinsa soundaa kuitenkin huomattavasti kuumemmilta leveyspiireilt�. Debyyttisinkkunsa alkuvuodesta julkaissut Coste tekee kolmannella sinkullaan j�lleen yhteisty�t� K�hin�Paten kanssa, joka on viime vuosina r�pp�illyt mielenkiintoa her�tt�en enemm�nkin. Nyt herra tukee kauniiksi laskettavaa biisi�, jossa hetken taikaa on l�hdetty vangitsemaan rohkeasti.

Kesken on rahdun alle kolmen minuutin mittainen fiilistelysiivu, joka alkuun tuntuu loppuvan kerran toisensa j�lkeen kesken. Kappale keinuu ja lipuu eteenp�in aivan kuin painovoima ei vaikuttaisi lainkaan sen ymp�rist�ss�, t�m� johtuu pitk�lti siit�, ett� Coste osaa laulaa samaan aikaan hiljaa ja v�kev�sti l�sn� ollen. Tuo onkin melkoinen temppu ja kun K�hin�Pate liittyy puoleksi minuutiksi mukaan, on loppusilaus valmis. Hieno biisi oivalluksesta, ettei tulevaa voi tiet��, perill� ollaan vasta haudassa ja kaikkea liikkeess� pit�v� muutos pys�htyy vasta kun itse pys�htyy.

Mika Roth

---

Sulkijalihasmuisti: So Called Facts

Hyv�st� ja shokeeraavasta nimest� ei ole haittaa yhtyeelle, mutta raflaavasti nimetty Sulkijalihasmuisti koettelee varmasti monen mielest� ns. hyv�n maun rajoja. Nimest� on kuitenkin se etu, ett� itsekin muistin helposti muutaman vuoden takaisen God is S�kki-kasetin, joka on muuten j��nyt omaan C-kasettihyllyyn. Lo-fi on edelleen ilmaisua m��ritt�v� termi, jos nyt protopunkin ja garagen myllerrys istuukin paremmin b�ndin pirtaan.

K�pp�iset autotallisoundit pelaavat tiettyyn pisteeseen saakka b�ndin pussiin, mutta jos viime kerralla siivuja ei jaksettu vet�� loppuun saakka, niin nyt olisi lossit voinut ly�d� pohjaan jo minuutin ennen loppua. Kaikki oleellinen kun on kuultu jo hyvin kahdessa minuutissa, mutta siivulle on siunaantunut l�hes kolme ja puoli minuuttia pituutta. Vaihdos englannin kieleen on fiksu veto, samoin s�r�kitaran selkeytt�minen, eiv�tk� �taustalaulutkaan� ainakaan heikenn� lopputulemaa. Mielenkiintoinen avaus uuteen suuntaan, joten j��d��n odottamaan mit� tuleman pit�� seuraavaksi.

Mika Roth

---

Syd�n��net: N�kyviin

Syd�n��net on tamperelainen duo, jonka muodostavat vokalisti Tanja Portaankorva ja soittamisesta sek� tuotannosta vastaava Jussi Elo. Kaksikon ensimm�inen sinkku on todellinen aikamatkasarja, sill� biisist� voi l�yt�� useampiakin huoneita. Yht��lt� duo luo sielukasta popmusiikkia, jossa on runsain mitoin Bristolin ys�risoundia, kotimaista melankolista maalailua sek� tuimaa kohtalokkuutta, mutta tarina on tietysti t�t�kin moninaisempi.

Biisin keinuva kulku on puhdasta triphoppailua, jonka ytimess� rytmit pumppaavat ja pinnoilla kauniit, viipyilev�t ��net luovat vahvoja mielikuvia. Kertos�keiden monista kerroksista siirryt��n s�keist�jen karsitumpaan ymp�rist��n kuin luonnostaan, Portaankorvan laulun toimiessa halki kappaleen ydinlankana. Usein j��n per��nkuuluttamaan sinkkukappaleiden riitt�v�� kompaktiutta, mutta N�kyviin vilahtaa reilussa kahdessa ja puolessa minuutissaan jo niin nopeasti ohitse, ett� olisi sen seurassa ainakin yhden bonuskierroksen verran viihtynyt. Samalla lopun v�liosa ei olekaan mik��n v�liosa, vaan ainoastaan esiripun tunnus, mik� on mielest�ni toimivien ideoiden puolittaista haaskausta.

Mika Roth

---

The Hawkans: Hero on Fire

Siit� on kulunut l�hes p�iv�lleen kaksi vuotta, kun kovasti kasarille maistuvaa hard/action rockia soittava The Hawkans antoi rokin raikaa We Only Meet at Night -sinkullaan. T�ll� er�� tuliannos on yhden siivun mittainen, mutta kupletin juoni on t�sm�lleen sama. Eli soundit ovat valtaisat, sopivan s�r�inen ja kirkkaasti soiva kitara patsastelee valokeiloissa ja kertos�keess� peliin viskataan kaikki mahdollinen.

Yhtye ajaa tietysti itse��n tavallaan nurkkaan, kun pelikentt� rajataan n�in selv�sti, mutta The Hawkansin tapauksessa negatiivinen on k��nnetty sulavin elein positiiviseksi. Kappale pelaa vanhan s��nt�kirjan mukaan, mutta se p�rj�� ongelmitta vertailussa kultaisen vuosikymmenen tuotoksille. Lyriikat ovat selvin kompastuskohta, koska nyt kierr�tet��n melko tuttuja lauseita (�stranger in the night�), mutta kun kaikki tehd��n puhtain syd�min niin pakka ei kaadu niskaan � aivan. Herkkua nostalgikoille ja kasarifaneille, tosin saattavat muutkin huomata liekkien tarttuvan, jos biisille menee antamaan pikkusormensa.

Mika Roth

---

Tuonelan Rusinat: Vikalista

Tuonelan Rusinat - siin�p� vasta loistava nimi yhtyeelle. Tuonela yhdistet��n yleens� tummiin juttuihin, kun taas makealta maistuvat rusinat pullahtavat simassakin iloisesti pintaan ja ovat muutenkin viitt� vaille karkkia. Vikalista on n�ht�v�sti duon (?) ensimm�inen sinkku, mutta mit��n sen kummempaa infohy�ky� satunnaiselle arvioijased�lle ei ole suotu . Onneksi musiikki puhuu universaalia kielt��n ja Vikalista on viel�p� napakan koukuttava pikkuhelmi.

Indiepoprockin j�ljill�h�n t�ss� seikkaillaan. Mukana on ripaus punkin kulmikkuutta etenkin tekstin puolella ja nopeassa melodiakuviossa, mutta kahden naislaulajan ilmaisu on melodista, n�tti�kin, vaikka lyriikoissa rumat sanat sanotaankin niin kuin ne ovat. Vikalista on purkaus, jossa lemmeny�n j�lkeen l�yd�t p�yd�lt�si lapun, jossa kerrotaan mitk� asiat ovat pieless�. Siis, ett� painoa pit�isi tiputtaa, fyysisi� virheit�kin riitt��, eik� k�yt�sk��n ole kuosissa � lyriikoissa ilmenev�n arvioijan mielest� nyt ainakaan. Ja moinenhan pist�� sylett�m��n, kun toisen ainutlaatuisuutta ei ymm�rret�, joten hyv�� loppuel�m�� vaan. Aivan loistava biisi, joten �lk�� miss��n nimess� menk� muuttumaan mihink��n Tuonelan Rusinat.

Mika Roth

---

Ty Roxy: True Colours
Fonal Records

Ty Roxy -nimen takaa l�ytyy Tytti Roto, joka on tuttu useammankin b�ndin riveist�. Ghost World onkin allekirjoittaneelle jo tuttu indierockcombo ja Tamara Luonto runttaa ihan kelvollista punkrockia, mutta Ty Roxyn soolotuotanto on kyll� puhdasta synapoprockia tanakalla kasaripohjalla. Biisin nimi viittaa kuuleman mukaan Madonnan ja Cyndi Lauperin tekemisiin, mik� toiminee oivana suuntaviittana. My�hemmin t�ss� kuussa ilmestyv� ?? (Music)-debyyttialbumi saakin n�in melkoista pohjustusta.

True Colours on siis pesunkest�v� popkappale, mutta sen ytimest� paljastuu enemm�nkin varhaiselle Curelle velkaa oleva syd�n. Eik� tuo syd�n syki suinkaan melankolisessa vedossa, sill� vaikka Ty Roxyn huoneen kulmissa on kiistatta varjoja, ne pysyv�t nurkissa. Sis�isen ja ulkoisen kauneuden v�lisi� eroja ja tasoja pohtiva teksti saa apua r�j�hdys��nest� (?), joka avautunee eniten tekij�lle itselleen. S�p�ll� tavalla kaunista poppia, mutta em. esikuvien taso j�� ainakin t�ll� yritt�m�ll� haaveeksi. Aika n�ytt�� mihin kaikkeen debyyttisooloalbumi tulee ylt�m��n.

Mika Roth