Br�ssel Kaupallinen: Min� olen vihattu

Stop The Building

Kun Br�ssel Kaupallisen edellinen studiolevy ilmestyi, olin yll�ttynyt. Kaksi suht heikkoa levy� julkaissut oululaisyhtye oli luonut ensimm�isen hyv�n albuminsa vaivaiset 20 vuotta perustamisensa j�lkeen. Pelk�st��n hyv�n materiaalin puuttesta se ei johtunut: 90-luvulla yhtye julkaisi yhden hienon EP:n ja yhden hyv�n sinkun, muttei koskaan albumia. Nyt n�m� raskaan suomenkielisen junttaamisen pioneerit ovat julkaisseet nelj�nnen albuminsa ja t�ss� k�telless� voi jo todeta, ett� se on heid�n urannsa toiseksi paras.

P��llisin puolin mik��n ei ole muuttunut. Mustalla polulla uomansa l�yt�nyt raivokas tinttaaminen ja toteava, melkein puheena polkeva laulu kuljettaa kokonaisuutta kuin ennenkin. P��osassa ovat tiukan rytmiryhm�n ja olennaiseen keskittyv�n kitaroinnin muodostama, suorana pystyss� seisova m�ykk��minen. Teemat ovat synkeit� ja mustan sek� punaisen s�vyiss� liekehtiv�, Ville Angervuoren k�sialaa oleva kansitaide otsikoi tekstien sekavaa, mutta kylm�� ja kulmikasta maailmaa.

Juuri mik��n ei parissa vuodessa ole muuttunut my�sk��n suomalaisen raskaan rockin saralla. Siksi Br�ssel Kaupallisen ydinosaamista edustava, muhkeasti metel�iv� ja karu riffien viljely tuntuu olevan enemm�n kiinni ajassa kuin ehk� koskaan aiemmin yhtyeen uralla. T�m� ei aina ole eduksi pioneereille, koska monet Min� olen vihattu -levyn biiseist� h�vi�v�t esim. intensiteetiss� seuraajilleen.

Silti on pakko my�nt��, ett� b�ndi kulkee edelleen t�ysin omalla polullaan, mist� todistaa juuri per�ss�hiihtelij�iden joukko. Ett� Br�ssel Kaupallinen ajoittain � kuten levyn nimibiisill� � vie Kotiteollisuudelta kuulostamisen j�nn�n korkeisiin sf��reihin, on se heid�n oma mutta my�s t�ysin ansaittu vikansa. Jouni Hynynen muuten vierailee levyll�, mutta kuin oppipojan mielikuvaa vastaan taistellakseen h�n laulaa levyn oudoimmalla raidalla, n�pp�ilev�n kitaran ja kiemurtelevien perkussioiden Rituaalit-biisill�.

Rituaalit tuntuu tuoreelta n�k�kulmalta ja sellaisia kuulisi mielell��n enemm�nkin. Riisutummat Luita tyynyn alla sek� El�v�n� hukkunut yritt�v�t t�t�, toisen onnistuessa toista paremmin. Muutamissa kohdissa levy� Janne Helttunen tuntuu jopa laulavan, mutta silti Min� olen vihattu tarjoaa tuttua ja my�s ik�v�n turvallista Br�ssel Kaupallista. Edukseen erottuvat jym�kk� nimibiisi, eritt�in toimiva Rituaalit sek� hieno Orjalaiva eiv�t poista tunnetta siit�, ett� Min� olen vihattu on oululaisille vain rutiinisuoritus.

Yhtyeen uusi tuleminen on kuitenkin viimeist��n nyt osoittautunut hedelm�lliseksi; kaksi levyllist� laadukasta materiaalia takaa pikkuhiljaa paikan suurten oululaisten meluajien pieness� joukossa.