Rust: The Black EP

Helsingist� ponnistava viisij�seninen Rust luottaa pitk�lti rock-musiikin perusasioihin. Yhtye mainitsee promo EP:ns� saatteessa musiikillisiksi vaikutteikseen mm. orkesterit Alice In Chains, Black Label Society ja Soundgarden. Kyseess� on siis hieman rankempi englannin kielinen alternative-rock keitos, jossa l�ytyy mausteita niin suurilta grunge-b�ndeilt�, kuin hieman tuoreemmiltakin kovemman rockin suurnimilt�. B�ndi toimii perinteisell�; laulaja, kaksi kitaristia, basisti ja rumpali, kokoonpanolla. Kappaleisiin on sinne t�nne lis�tty mukavasti monimuotoisuutta tuovia koneita, my�s laulu��nt� ja kitarasoundeja on paikoitellen kevyesti efektoitu. S�vellykset ja sanoitukset onnistuvat hyvin ammentamaan uutta n�inkin tutkitusta maisemasta, kun sovituksetkin ovat eritt�in ammattimaisia, on vajaat 20 minuuttia kest�v� Black EP eritt�in miellytt�v� kuuntelukokemus. T�ydellisen musta kansi on aika rohkea veto, mutta t�ll� kertaa toimiva. Kaupalliseen tuotokseen suosittelisin jo kuvankin valitsemista.

Levyn ensimm�inen kappale, puolivauhdilla etenev� ja mukavan tarttuva Riverside on oiva aloitus, vaikka s�vellyksen potentiaalia ei mielest�ni aivan t�ysin hy�dynnet�. Hieman vauhdikkaaman kertos�keen omaava kappale etenee rullaavan rennosti, johtaen aavistuksen nopeampaan ja energisemp��n Last Soniin. Nyt kitaroissa l�ytyy lis�� tarttuvuutaa ja menoa, kun biisi vain kasvaa ja voimistuu kohti loppua. T�m�n raidan yksinkertaisesti pit�� toimia liven�, tai yleis�n t�ytyy olla halvaantunutta. Kolmantena soiva Hate Me nousee, jos mahdollista, viel� aavistuksen edellisi� raitoja korkeammalle, kohoten EP:n kovimmaksi menopalaksi. My�s t�m� toiminee liven�, vaikka j��kin aivan turhan lyhyeksi rep�isyksi, enemp��nkin olisi ev�it� biisiss� riitt�nyt. Huomattavasti rauhallisempi Mr. Nothing on perinteinen hiljaa-kovaa-hiljaa biisi, ja j�� mielest�ni selv�sti levyn muun materiaalin jalkoihin. Kun kolme ensimm�ist� raitaa kuulostivat t�ysin valmiilta, on t�ss� jotain pahasti pieless�. Kappaleen jokainen elementti on turhankin tuttu, ja ratkaisut ovat kiusallisen ennalta-arvattavia, eiv�tk� edes lyriikat jaksa t�ll� kertaa vakuuttaa. Lyhyen levyn p��tt�v� Down palauttaakin sitten tason takaisin sinne minne se kuuluukin. EP:n selv�sti kevyin kappale on my�s se kaikkein tarttuvin, omaten nipun oivia koukkuja. Kuten saatteessakin todetaan, on se selv�sti levyn potentiaalisin hitti.

T�m� yhtyeen itsens� ��nitt�m� ja tuottama EP on tehty levytyssopimuksen hankkimista varten, ja kyll�h�n t�m� niin valmis paketti on ett� sopimusta voi pit�� v�ist�m�tt�m�n�. Soundit ovat t�ytel�isen tuoreet, ja huolimatta soitinten runsaudesta, ��nimaailma ja sovitukset ovat ilmavan hengitt�vi�. Yhtyeen seuraava keikka n�ytt� olevan 31.07 Helsingin On the rocksissa, joten sinne vain tarkistamaan ryhm�n hyv�ksi mainostettua livekuntoa.