20.01.2006
Tavastia/Helsinki
Perjantai-iltana Tavastia Metal & Rock Alliance tapahtuma tarjosi nimens� mukaisesti niin rockia kuin metalliakin, kun nelj�n raskaampaan musiikkiin keskittyneen kotimaisen yhtyeen rautaisannos puraisi v�hint��n yht� kovasti kuin ulkona paukkuva pakkanen.
Soitto alkoi jo hieman kymmenen j�lkeen, kun toista demoaan valmisteleva Crib45 kapusi lavalle. Nykyisen muotonsa vuonna 2002 l�yt�nyt b�ndi katsoo musiikillisten vaikutteidensa lep��v�n Perfect Circle, Tool, Faith No More ja Nine Inch Nails yhtyeiden suunnalla. Aikaa kovaa nimien tiputtelua ellen toisin sanoisi, vaikka b�ndin moderneissa soundeissa olikin havaittavissa tiettyj� yhtym�kohtia edell� mainittuihin orkestereihin. Vailla vakituista rumpalia oleva yhtye veti keikkansa l�pi tuuraavalla rummuttajalla, mik� loi varmasti pieni� j�nnitteit�.
J�nnitteet eiv�t kuitenkaan n�kyneet, ainakaan mill��n negatiivisella tavalla, Crib45:n esiintymisess�. Verkkaisesti kasvava yleis� ei viel� alkukeikasta l�mmennyt kovinkaan paljoa b�ndin massiivisuuteen taipuvaisesta rytyytyksest�, mutta hitaasti 6-7 henkinen (�osa-aikainen� sellisti saapui lavalle vasta muutaman biisin j�lkeen) joukkio sai vallattua alaa. Spiikkien mukaan yhtyeen oli tarkoitus alkujaan esiinty� niin, ett� takana olevalle valkokankaalle oltaisiin heijastettu erilaista kuvamateriaalia. Idea oli kuitenkin tyss�nnyt johonkin ongelmaan, joten lavalle oltiin tuotu muutama televisio joissa heijastettavaksi tarkoitettu filmi sitten py�ri. Ei mik��n kaikkein onnistunein ratkaisu, mutta jotain nyt sent��n.
Crib45 on tiukan genrelokeroijan painajainen, sill� sen moderni ja kevytkoneistettu rockmetalli on yhdistelm� useita hyvinkin erilaisia tyylisuuntia. Raskaiden kitaroiden ja m�re�n mieslaulun puolesta b�ndi on viel� �normaali� metalliretkue, mutta kun t�t� kaaviota lavennetaan paikoin hypnoottisesti keinuvalla rytmittelyll�, runsailla koskettimilla/efekteill� sek� naistaustalaululla, kasassa on jotain paljon enemm�n. Joissain kohdin soitosta nousi mieleen jo aikaa sitten hajonnut The God Machine, toisinaan taas hypnoottisuuteen taipuvaiset jenkkiorkesterit Pelican, Neurosis ja Isis tai sveitsil�inen elektro-rockin pioneeri The Young Gods. Crib45:n materiaali ei kuitenkaan ylt�nyt n�iden esimerkkien tasolle kuin joissain kappaleissa, sill� setti� vaivasi paha ep�tasaisuus. Keikka antoi kuitenkin lupauksia paremmasta huomisesta, kunhan yhtye vain l�yt�� sen omimman itsens� ja laadulliset notkumiset j��v�t historiaan.
Viime vuotisella promolevyll��n levytys-sopimuksen saalistanut, melankolista konevetoista ja reilun gootahtavaa rockia soittava, End Of You valloitti estradin seuraavaksi. Esikois-singlell��n Walking With No One jo melkoista liikett� goottirock piireiss� aiheuttanut yhtye on julkaisemassa debyyttialbumiaan Unreal maaliskuussa. Sit� ennen on luvassa viel� toinenkin singlelohkaisu, joten b�ndin kurssi on reilusti nousujohteinen.
End Of Youn jatkuvasti koheneva kurssi rock-markkinoilla n�kyi my�s yleis�n m��r�ss� ja sen aktiivisuudessa. Nyt k�si� nousi jo ilmaan ja v�est� alkoi irrota hetkitt�in kunnon metakkaakin. Kun yhtye viel� etenkin setin loppupuolella ryhtyi oikein yllytt�m��n juhlijoita moiseen toimintaan, oli tuossa noin 40 minuutin mittaisessa esiintymisess� n�ht�viss� my�s selke�� nousujohteisuutta. Ryhm� tuntui kokonaisuudessaan olevan ��rimm�isen hyv�ll� tuulella ja niin basisti Lede, kitaristi Jani kuin koskettimista vastaava Johnnykin osoittivat t�m�n ahkeralla ja hike� s��st�m�tt�m�ll� lavaesiintymisell��n, eik� rumpali Mikallakaan n�ytt�nyt tyls�� olevan patterinsa takana. Vokaaleista vastaava yhtyeen perustaja, End Of Youn todellinen henki ja sielu, Jami ei niinik��n peitellyt suurta intoaan tilanteen johdosta.
Massiivisiin mittapuihin ylt�v�t goottirocksiivut nojasivat tarttuviin kertos�keisiin, runsaaseen kitaran ja kosketinten yhteisty�h�n sek� monivivahteiseen ja melodiseen lauluun. N�m� aineksethan ovat tuttuja jo monista menestystarinoista, mutta niiden toimimaan saaminen ei olekaan aivan niin yksinkertaista. Onneksi End Of Youn omaa kuitenkin jo ainakin puolen tusinaa kovaa biisi�, joiden k�rkikastia edustivat edell� mainittu Walking With No One, tulevaa levy� edustava energinen Upside Down sek� pirist�v�n mystist� it�maisuutta henkinyt Liar. N�ill� ter�vill� k�rjill� varustettu Tavastian setti osoittikin, ett� hy�rin� b�ndin ymp�rill� ei ole mill��n tavoin yliammuttua.
Maaliskuun 29. p�iv� kannattaakin siis merkit� syd�nverenpunaisella kalenteriin, sill� silloin julkaistava End Of Youn debyyttialbumi saattaa tarjota muutamankin positiivisen yll�tyksen melodisen ja melankolisen goottihenkisen rockin yst�ville.
Viimeajat keikkarintamalla hiljaiseloa viett�nyt Rust on tauon aikana keskittynyt uusien biisien synnytt�miseen ja tulevan kakkosalbumin valmisteluun. Loppukes�st� 2004 julkaistu debyyttilevy Softly onkin melkoinen vertailukohta, sill� tuolloin yhtyeen onnistui yhdist�� Pohjois-Amerikkalaisen kitaravetoisen alternativen, massiivisesti jyrisev�n post-grungen ja kevyemm�n sek� melodisemman pop-kaavan parhaita puolia. Kyseinen kiekko olikin kiistatta yksi vuoden parhaista kotimaisista tuotoksista omassa genress��n.
Tavastian setiss� tarjottiin yleis�n kuultavaksi jo monia uunituoreita kappaleita, joissa huomio kiinnittyi etenkin lis��ntyneeseen raskauteen. T�ss� hengess� biisilistalta oltiin j�tetty pois debyytti� edelt�nyt Duran Duran coverointi Ordinary World, sek� pienoiseksi singlehitiksikin muodostunut Miss You. Perjantai-illan Rust olikin selv�sti ��nekk��mpi, vaarallisempi, n�lk�isempi ja menev�mpi kuin se yhtye jonka n�in vuoden 2004 lopulla Rocksissa.
Aika n�ytt�� kuinka pysyv�st� muutoksesta on kyse, mutta moitteetta se viisimiehisen rock-koneen runttaus kulki astetta tykimm�ll�kin menovedell�. Uusista kappaleista ainoastaan toiseksi viimeisen� soitettu hidas grungeilu Lonely (?) ei tuntunut p��sev�n miss��n vaiheessa oikein mihink��n, muuten tulevan kiekon materiaali kuulosti oikein lupaavalta. Onneksi keikka p��tettiin Lonelyn j�lkeen Softly-levyn menev��n aloitusraitaan Stay Away jolloin setin j�lkimaku j�i sittenkin makoisaksi lyhyen notkahduksen j�lkeen. Yhtyeen live-esiintyminen oli totuttuun tapaan eritt�in energinen ja loputonta voimaa uhkuva, eih�n Rust huonoa keikkaa ole tainnut koskaan heitt��k��n.
Rustin tilanne on sangen mielenkiintoinen, sill� Tavastian keikka nostatti tulevan albumin tiimoilta oikeastaan enemm�n kysymyksi� kuin vastasi niihin. Kakkoslevyn tulevaksi ensimm�iseksi sinkuksi mainostettu biisi (nimi livahti t�ysin ohitse) joka soitettiin setiss�, vaikutti tuttuun tyyliin rikollisen tarttuvalle ja rullaavasti eteenp�in menev�lle. Kyseinen vet�isy kuulostikin ehk� kaikkein eniten �vanhalle� Rustille, muiden uutukaisten keskittyess� enemm�n rankempaan rouhintaan. Mit� mahtaakaan siis vuosi 2006 tuoda Rustille...
Viime vuonna debyyttialbuminsa Sound Over Matter julkaissut Hevein lienee monelle tuttu l�hinn� yhtyeen�, jossa Apocalypticassa kannuksensa ansainnut sellisti Max Lilja nyky��n soittaa. Moinen l�hestymistapa on kuitenkin sangen kapeakatseinen ja perustelematon, sill� Heveinin juuret ylt�v�t niinkin kauas kuin vuoteen 1992, vaikka ensimm�isen demonsa ryhm� julkaisi vasta seitsem�n vuotta my�hemmin. Kokoonpano t�ydentyi ja musiikillinen tyyli kypsyi hitaasti, kunnes syksyll� 2003 kasassa oli nykyinen kuusikko joka soittaa nykyisenlaista musiikkia. Musiikillisesti b�ndi katsoo soittavansa "metallia yli rajojen", mik� onkin ihan ymm�rrett�v��, kun kokoonpanosta l�ytyy vokalistin, basistin, kitaristin ja rumpalin lis�ksi sellisti sek� viulisti. Mutta mit� tuo �metallia yli rajojen� Heveinin tapauksessa oikein tarkoittaa?
Vastauksia alkoi tippumaan rivakkaan, kun Hevein illan viimeisen� aktina valtasi asemat. Star Wars soundtrackilla k�ynnistynyt keikka r�j�hti t�ydell� voimalla illan runsaslukuisimman yleis�n ylle, eik� yhtye antanut rautaisen otteensa kirvota t�m�n j�lkeen hetkeksik��n yleis�st�. S�hk�j�niksen lailla pitkin lavaa painanut vokalisti Juha Immonen oli alkuun jopa niin kovassa latauksessa, ett� se meinasi k��nty� negatiiviseksi tekij�ksi. Onneksi arvon artisti sai pidetty� demoninsa sen verran kurissa, ett� ilta muodostui lopulta onnistuneeksi kaikkien osapuolten kannalta.
Heveinin musiikkia voinee parhaiten luonnehtia sellolla sek� viululla h�ystetyksi nopeaksi ja melodiseksi death-metal hybridiksi, jossa saattaa kuulla kaikuja niin Waltarin kuin muidenkin genren kokeellisten yhtyeiden suunnalta. Eli ilmoille t�r�ytettiin suuria annoksia rankkaa tykityst� ja rosoista riffittely�, mutta hetkitt�in saatiin kuulla my�s herkki� melodioita ja tunnelmallisempaa soitantoa. Sekoite kuulostaa kielt�m�tt� oudolle, mutta jotenkin kuusihenkinen orkesteri sai t�m�n kaiken toimimaan ehe�n kokonaisuuden lailla.
Ainakin Tavastian illassa kitara tahtoi jyr�t� muut kielisoittimet tielt��n, ja olisinkin kaivannut parempaa balanssia n�iden soitinten osalta. Nyt Liljan sello ja Aino Piiparin viulu j�iv�t joissain kohdin pahasti alakynteen, onneksi tilanne ei ollut sama jokaisen biisin kohdalla. Kitaristi Leif Hedstr�m tuki vokaaleissa ansiokkaasti Immosta, joka setin edistyess� muuttui yh� enemm�n iloiseksi show-mieheksi. Laulaja heittelikin loppukeikasta yleis�lle yhtyeen paitoja pariinkin kertaan ja heittelyn kohteeksi p��tyi my�s mikrofoni, joka joutui muutenkin kokemaan kovia. Hevein oli illan esiintyjist� ainoa, joka tarjosi oikein encorenkin taputusten palkaksi.
Kun juhlat oli juhlittu ja koitti aika l�hte� kotia kohti saattoi todeta, ett� Tavastian perjantai-ilta tarjosi hienon kattauksen b�ndej� kohtuuhinnalla. Tyylillisesti edestakaisin rockin ja metallin ep�selv�ll� rajalla liikkunut tarjonta antoi varmasti jokaiselle jotakin ja monelle viel� hyvin paljon enemm�n. Kyll� tuollaisen musiikkiannoksen voimalla jaksoikin taas puskea l�pi kylm�n tuiskun ja hyisen tuulen.
Teksti ja kuvat: Mika Roth
