Julkaistu: 04.03.2020
Arvostelija: Mika Roth

Suicide Records
Tamperelainen Black Royal l�mmitteli deathstoner-tuliaan jo lupaavasti syksyisell� Pagan Saviour -sinkullaan, jolla b�ndin lanseeraama deathblues paloi punaisella liekill�. Melko tarkalleen kaksi vuotta sittenh�n yhtyeen esikoisalbumi Lightbringer niputti jo varhaiset vaikutteet pakettiin, josta oli turha etsi� suoria siltoja naapureiden puolelle.
Niinp� odotukset toista albumia kohtaan ovat olleet v�hint��nkin mittavat, mutta kuinka t�ss� sitten lopulta k�vi? Pystyyk� Black Royal nostamaan j�lleen kerran rimaansa ylemm�s?
Sanoisin ett� voiton puolelle t�ss� kaadutaan, vaikka joukosta ei t�ll� er�� l�ydyk��n aivan Dying Starin veroista p��nr�j�ytt�j��. Em. Pagan Saviour ja niin ik��n sinkuksi valjastettu Firebride ovat kuitenkin kiistatta melkoisia kiskaisuja stoner-sludge-doom-death -mittareilla mitattuna, eik� ankkuriraidaksi sijoitettu For the Dead Travel Fast voisi tuoda herkullisempaa tuhkan makua suuhun.
Ylistin jo esikoisalbumin kohdalla Black Royalin kyky� jalostaa soundinsa uniikiksi, b�ndin pit�ytyess� silti samaan aikaan tutuissa tunnelmissa. T�ll�kin kertaa siirrot ovat pieni�, mutta niist� oikeastaan jokainen on tehty oikeaan suuntaan, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Uuden albumin kehyskertomus sijoittuu 1600-luvun Ahvenanmaalle, kun Margreta M�rtinsdotteria syydettiin noituudesta sek� harhaoppisuudesta. Kirkon yksisilm�isyys ja joustamattomuus johtivat kuolemantuomioon, jonka oikeudellisuus on modernista kulmasta katsottuna v�hint��nkin kyseenalainen.
Sopivasti vanhaa, hieman uutta ja murskaava m��r� otetta nostavat Firebriden edelt�j�ns� tasolle, mutta t�t� kirjoitettaessa en osaa viel� sanoa, kumpi pitk�ss� juoksussa tulee ponnistamaan sarven mitan edelle.




Tamperelainen metallikvartetti, jonka musiikissa ys�rideath ja 70-luvun stoner ly�v�t k�tt�.
Linkit:
blackroyal.fi
facebook.com/blackroyalmusic
instagram.com/blackroyal_finland
(P�ivitetty 16.11.2022)