Tom Tikka: Better Man

Minds Behind The Music

Kukapa peilikuvaansa kummasteleva mies ei haluaisi olla hivenen parempi ihmislapsi, ainakin joltain kantilta tarkasteltuna. Jo aikaa sitten kannuksensa ansainnut laulaja/lauluntekij� oli viime vuonna hieman synkempien aiheiden parissa, kun tuonpuoleisen mysteereit� kiihke�sti tutkinut This Is My Happy Face -pitk�soitto j�tti ainakin allekirjoittaneen raapimaan p��lakeaan.

Ja koska Tikka on Tikka, menn��n t�ll�kin er�� karmit kaulassa maaliin saakka � ja ehk� pidemm�llekin. Better Man on tekij�n sanoja lainatakseni pyrkimys luoda samaa taianomaisuutta tihkuva kiekko, kuin mit� klassisiksi laskettavat poprockin suuret laulaja/lauluntekij�t tekiv�t 60- ja 70-luvuilla. Ja nyt on nimenomaan kyse angloamerikkalaisen kulttuurin suurista ja mahtavista, joten valmistautukaamme n�kemyksiin mm. Paul McCartneyn, Marvin Gayen ja Elton Johnin tekemisist�.

Okei, teht�v� on jo paperilla liki mahdoton, mutta yritys on itse asiassa yll�tt�v�nkin korkeatasoinen. En voikaan muuta kuin ihailla Tikan kyky� luoda nerokkaan simppeleit� numeroita, joissa mennyt ja nykyinen nivoutuvat toisiinsa. Biisit on rakennettu tutuista komponenteista, mutta kaavat toimivat ja lopputulokset ovat perusvahvoja taidonn�ytteit�. Megaluokan suurbiisit siis j��k��t yh� mestareille, mutta kyll� Better Man olennaisen v�litt�� vaivatta.

Kymmenen raidan vuoristorata sujahtelee halki tuttujen maisemien, mutta kun Here Comes the Fun viimein p��tt�� huvipuistokierroksen voin laskea olevani viihdytetty. Eik� vain sit�, sill� albumin sis�lt� l�ytyy kummasti tarttumapintaa ja korvamatoisuuteen taipuvaisia teemoja. T�h�n menness� ainoaksi sinkuksi valittu By 2022 ei ole suotta noussut pieneksi hitiksi ja vauhtiin p��sty��n napakka poprock-ralli The Holy Grail of Truth kiertelee lupaavasti klassisten AOR-s�vellysten mittavia kattokruunuja.

Eik� Toto muutenkaan ole aina kaukana, vaikka Tikka enemm�n popin voimaan luottaakin. Snakebites puraisee puolestaan siivun R.E.M.:in omenapiiraasta, eik� heti per��n kuultava Venetian Rubber Boots j�� tuumaakaan sisaruksensa varjoon. N�in 80-lukukin sujahtaa mukaan alati laajenevaan luokkakuvaan.

Hivenen toisenlaista laitaa edustaa puolestaan 70-luvun hard rockista innoittunut I�ve Got My Mind Set on Leaving You. Er�s kommentoi biisin soundaavan aivan Lenny Kravitzille, mutta millek�s Lenny sitten kuulostaa, ellei 60-luvun lopun j�teille? Lainaahan kaikki on t�ss� suuressa ketjussa, eik� Tikka ole pitk�n ketjun heikoin lenkki � ei l�hell�k��n.

N�in p��semmekin kierroksen p��t�kseen ja on aika pohtia, josko kunnianosoitus on kohdillaan ja riitt�v�tk� muiden tekemisten versiot? Mielest�ni vaakakuppi kallistuu positiivisen puolelle, sill� seassa ei ole ainuttakaan hutia ja Tikka osaa liikkua k�ytetyiss� vaatteissaan aivan kuin ne olisi r��t�lill� leikattu juurikin h�nelle.