Ptrov: Voimala

Omakustanne

Helsinkil�inen post-rock ryhm� Ptrov humautti alkuvuodesta sellaisen debyyttisinkun tiskiin, ett� tuon avaruussyntetisaattoreiden ja satunnaisten metallipintojen koristama monoliitti sai odottamaan tulevaa mielenkiinnolla. Nyt tuleva on t��ll� ja selv�sti ISIS-yhtyeen jalanj�ljiss� kulkeva Ptrov on l�yt�nyt progehtavaan post-myllytykseens� mukavasti kulmia, kantteja sek� leikkauksia.

Voimala I on itseoikeutettu avausraita, jonka j�ljist� suoraan kumpuava Voimala II jatkaa linjastollaan vain hivenen kaavoja muunnellen. Psykedeelisyytt� tarjotaan saatesanoissa yhdeksi kuvaavaksi termiksi ja kielt�m�tt� instrumentaalib�ndin korkeissa sf��reiss� on i�tt�myyden ja ��rett�myyden avaruudellista tuntua. Eik� Ptrov vain leiju leijumisen itsens� takia vaan pyrkii jatkuvasti etenem��n johonkin suuntaan � ainakin jollain nopeudella.

Vartin merkkipaalun ainoana ylitt�v� Kultti tuo mukaan melankolisen melodian vieh�tt�v�n kaihon, josta muodostuu levyn keskiharjanne. Voimalat saattavat tuottaa suurempia tehoja piikeill��n, mutta t�m� energia kumpuaakin jostain syvemm�lt�, planetaaristen j�rjestelmien ihmissilm�lle n�kym�tt�mist� voimakentist�. P��t�sraita Rauniot vie kehityksen mielest�ni loogiseen loppuunsa, syntetisaattoreiden vihellysten ja s�r�hdysten tuodessa ne pari viimeist� prosenttia kokonaisuuteen. Ja onhan ankkurin melodia j�lleen timanttista laatua.

Ptrov lataa progehtavan instrurakettinsa sellaisella menovedell�, ett� vain t�hdet ovat rajana. N�in albumia ei kannata v�ltt�m�tt� kuunnella kauppareissulla lukemattomien h�iri�tekij�iden keskell� vaan rauhassa, ajalla ja ajatuksella. Levy kasvaa jokaisella kuuntelukerralla, enk� edes tied� mink�lainen se lopulta tulee olemaan allekirjoittaneellekaan � mik� on aina hyv� merkki.