Pienet

Sinkut II - Helmikuu 2022

16.02.2022


Bongo huen: Pinkit shortsit Bongo huen: Pinkit shortsit

Bongo huen on Sibelius-lukion toisen vuoden opiskelijoista koostuva orkesteri. Nimikin pitäisi olla muodossa Bongo huèn, eikä se ole ainoa hankala pala tässä palapelissä. Soluasunnossa tehtyjä biisejä työstetään pääosin kolmestaan, mutta nähtävästi kokoonpano on trio plus jotain. Eli päälinja ja muut pikkujutut ovat edelleen osin hakusessa. Mainittakoon myös, että mukana on soolojuttujaankin julkaissut Anton Haring.

Saatesanoissa puhutaan rouheasta indiesoundista, mutta omaan korvaani kitarapoprock soi ennemminkin heleän melodisena, pyöreän hyväntuulisena ja ilmavan raikkaana. Toki matalatekninen toteutus jättää rosoisuutta ja soundien autotallimaisuus ei välttämättä sopisi radioon, mutta tokihan huima potentiaali välittyy jo näinkin. Entä kenen päällä nuo pinkit shortsit sitten ovat? Rakkaushan, tai ainakin ihastuminen, tässä jälleen vetelee naruista ja hihoista, eikä tarinaa tietenkään suljeta. Jossain ne shortsit kulkevat vieläkin.

Mika Roth


Hate World Hero: The Beast Has Awoken Hate World Hero: The Beast Has Awoken

Rovaniemeltä kotoisin oleva Hate World Hero valmistelee hissukseen debyyttialbuminsa materiaalia, kun maailma on hiljalleen heräilemässä takaisin eloon. Jo muutaman vuoden pienjulkaisuja ulos laittanut ryhmä luottaa yhä perinteiseen melodiseen heavy metaliin, jonka askelmerkit ovat riittävän suoria. Ja kun puhutaan perinteisestä metallista, niin selvimmät alkujuonteet löytyvät 80-luvun suurista ja mahtavista. Tarina ei kerro, josko The Beast Has Awoken tulee mahtumaan esikoisalbumille, mutta ainakin biisissä on iskuvoimaa.

Kuka on tarinan peto ja mitä sen herääminen tarkoittaa? Suoria ja tyhjentäviä vastauksia ei anneta, mutta veikkaisin Dion viljelemien metaforien toimivan näilläkin tienoin. Vokalistin rouhean vahva ääni tuo persoonallisuutta pakettiin ja pienet sinfoniset elementit istuvat kuvaan mukaan, siinä missä nopein sormin kiskaistu kitarasoolokin. Lopun kasvatusvaihekin toimii, mutta jos jotain jäin kaipaamaan, niin alun nostattelua olisi voitu sulkea lopussa vieläkin isommin ja rohkeammin. Tilaa olisi ollut yläpuolella vielä paljon.

Mika Roth


Hegemonia: Jäätä Hegemonia: Jäätä
Heimo Records

Hegemonia on sama asia kuin oululaisräppärit Jöse ja RPN, jotka valloittavat yhteisvoimin maailmaa biisi kerrallaan. Ensimmäisellä sinkullaan leikittiin tulella, joten nyt on mitä loogisinta porautua lämpöasteikon toiseen ääripäähän. Tuore sinkku enteilee myös kaksikon pitkäsoittoa, josta lupaillaan kehkeytyvän jo tässä vaiheessa todellisen Oulurap-timantin. Tarina ei kerro, kuinkaan pitkään timanttia vielä hiotaan ja viimeistellään, mutta ainakin uuden sinkun perusteella duo on löytänyt oikeat tavat ja välineet työlleen.

Jäätä ei nimestään huolimatta jähmety sijoilleen, vaan biisi puskee eteenpäin naksuttavilla biiteillä ja runkoon asti puretuilla rakenteilla. Miehet vaihtavat lennosta vetovuoroa ja vaikka teksteissä ei tunnu olevan kylmää ilmaa enempää yhteistä nimittäjää, niin duon sanailua kuuntelee silti mielellään. RPN kutsuu itseään dada-räppäriksi, joka reagoi dadan hengessä sitten luonnollisesti kaikkeen ja kaikkiin. Jäätä ei näennäisestä hajanaisuudestaan huolimatta sirpaloidu jääpalasten mosaiikiksi, vaan kiteytyy lopussa takaisin yhteen.

Mika Roth


Iida Niini: Miltä mä näytän? Iida Niini: Miltä mä näytän?
Alakulttuuritalo

Olihan se melkoinen yllätys, kun biisin alkuun olikin sijoitettu palanen Jänis istui maassa -kappaletta. Eikä ikoninen lastenlaulu tuonkaan jälkeen katoa tyystin puskien taakse, vaan pistää toistuvasti itseään esiin. Iida Niini leikkii mielestäni tulen kanssa, pelaillessaan moisen kansansävelen kanssa, mutta lähtevätkö liekit kohoamaan ja jänis loikkimaan?

Niini sotkee tutun kappaleen trapin sotkuisen usvaiseen heijasteluun. Vahvasti efektoitu laulu/lausunta paljastaa kertojan nojaavan oletettavassa tuiskeessa baaritiskiin. Lis√§√§ pit√§isi tulilient√§ saada, vaikka tankki on jo t√§ynn√§. √Ą√§net v√§√§ristyv√§t, ajatukset virtaavat kuin surrealistisessa lyhytleffassa ja aina vain lastenlaulu kier√§ht√§√§ takaa eteen ‚Äď ja taakse. Milt√§ m√§ n√§yt√§n? -sinkku on niit√§ biisej√§, jotka saavat tuolin tuntumaan ep√§mukavalta, mutta samaan aikaan biisiss√§ on sit√§ jotain. Vaaraa, surua, kohtalokkuutta ja ken tiet√§√§, jos vaikka j√§nis johtaisi kertojan omaan ihmemaahansa. Mielen pirstaloituminenkin voi olla kaunista kaamealla tavallaan, mutta valoa ei voi olla ilman pimeytt√§, kuten saatesanoissakin muistetaan todeta.

Mika Roth


J Kvalia: √Ąk√§inen (feat. RGLE & Tommi Pehmee) J Kvalia: √Ąk√§inen (feat. RGLE & Tommi Pehmee)
Grillin’ Records

Tässäpä vasta sinkku, jonka startti osasi hämmentää ensimmäisellä kierroksella. Eikä kiukkuisen naisihmisen vihanpurkaus ole seuraavillakaan kerroilla menettänyt voimaansa. En tiedä mistä J Kvalian sinkkunsa puhesamplen on napannut, mutta taas on äijäke tehnyt selvästi väärät asiat, väärään aikaan ja väärässä järjestyksessä. J Kvalian pahoittelubiisi ojentaakin rakkaalle olivinoksaa ja romanttisen lempeä boom pap pehmentää räppien taustaa.

J Kvalia, RGLE ja Tommi Pehmee pääsevät vuoroillaan lepyttelemään elon kauniimpaa puoliskoa ja samalla taustoitetaan sitä, kuinka sukset menivätkään ristiin. Okei, pyykit, tiskit ja muut sotkut sekä säädöt ovat jo sellaisenaan pahoja, mutta kun kaljanhalun takia tulee taas venytettyä pari pitkää koko yön pituiseksi reissuksi, niin runtuahan siinä on luvassa. Nätisti rakennettu siivu, jossa superpehmeät soundit ja arjen kylmiä realiteetteja sisältävät tekstit lantraantuvat hyvittelylauseilla ja lupauksilla mahdollisesta paremmasta. Ei siis ole enää niin äkäisiä, sillä sattuuhan sitä toisinaan kaikille, eikö niin?

Mika Roth


Kalle Kinos: T.O.L.E. Kalle Kinos: T.O.L.E.
PME Records

Kalle Kinos on kiert√§nyt suomir√§pin kampia jo pidemm√§n aikaa ja koska on parillinen vuosi, niin herra palaa Kalevacation saagansa pariin. Kolmas osa on saanut nimekseen Kalevacation 3: T.O.L.E. ja matka korkataan T.O.L.E. -singlell√§. Kirjainyhdistelm√§ tulee muuten sanoista ‚ÄĚTappio Opettaa, Luovutus Ei‚ÄĚ, eli eteenp√§in pusketaan ja kaikesta selvit√§√§n. Eik√§ satunnaiset kuopat tiess√§ kaada koskaan kiesi√§ ojaan, lopullisesti nyt ainakaan.

Tiedemiehen tuottama siivu valuu eteenp√§in kuin j√§√§palanen aurinkoisella pihap√∂yd√§n pinnalla. Vauhti/hitaus on t√§sm√§lleen oikeanlaiseksi mitattu, jolloin olo on kuin er√§√§nkin Douglas Adamsin visioimalla Ursa Minor Betalla, jossa on ikuinen lauantain iltap√§iv√§ juuri ennen rantabaarien sulkeutumisen hetke√§. √Ą√§rimm√§isen notkea ja pehme√§ biisi on yht√§ pumpulia ja viivytetty√§ hetke√§, mik√§ ei kuitenkaan √§rsyt√§ vaan viihdytt√§√§ ‚Äď saavutus sekin. Kalevacation soikoon.

Mika Roth


Lake Huttula: What You Want Lake Huttula: What You Want
Soit Se Silti

Lake Huttula saattaa olla ihan oikeakin vesist√∂ jossain, mutta juuri t√§ss√§ yhteydess√§ se on sama asia kuin Lodgerista tuttu Teemu Meril√§. Lake Huttula n√§kee itsens√§ indien yksin√§isen√§ ja trendeist√§ piittaamattomana sutena, joka pyrkii puhtain syd√§min tekem√§√§n t√§ysin omanlaistaan musiikkia 1960‚Äď1970-lukujen hengess√§. Tavoitteet eiv√§t siis ole heppoisemmasta p√§√§st√§, joten kuinka esikoissingle selvi√§√§ korkealle nostetusta rimasta ja testist√§?

What You Want kuulostaa kiistatta silt√§, ett√§ se olisi voitu hyvinkin luoda joskus 70-luvulla, kun illuusiot ihmiskunnan paremmasta huomisesta ryhtyiv√§t auttamatta rapisemaan. Mit√§ hittoa sin√§kin haluat, ent√§ mit√§ kukaan meist√§ haluaa? Kysymykseen on vaikea vastata, kun ei tied√§ edes kaiken alkupistett√§, mutta hieman Eelsin hengess√§ kulkeva ja Lennonia sopivasti lainaava siivu kulkee siin√§ samalla suoraan syd√§meen ‚Äď ja antaa lopussa vastauksensa. Rennon letke√§ ja stressit√∂n numero, joka saa hymyn huulille.

Mika Roth


Lovers Left Alive: Where I Belong Lovers Left Alive: Where I Belong

Helsinkiläinen katurock-yhtye Lovers Left Alive on kiistatta valinnut itselleen toimivan nimen, josta kumpuaa mieleen ainakin eräs loistava elokuva. Tällä vuosikymmenellä perustettu yhtye on pandemian rauhassa valmistellut How-debyyttialbumiaan ja samalla oma paikka auringossa (tai sen varjossa) on yhä haussa. Suuntaviivoikseen ryhmä on asettanut 80- ja 90-lukujen suomalaisbändit, jotka pyrkivät valloittamaan maailman, joten ydinkysymys kuuluu: kuinka valloitus onnistuu näillä eväin?

Em. kasari- ja ysärisankarit tahtoivat koristella rockiaan niin kimalteella kuin särölläkin, eikä LLA jää tällä erällä bootsinmittaakaan jälkeen. Kimalletta on ripoteltu päälle, mutta vain sen verran, ettei loiste häikäise satunnaisten menninkäisten silmiä. Säröä on taasen osattu annostella siten, etteivät tarttumapinnat katoa tyystin myllytyksessä. Eli toisin sanoen, nyt ollaan aika lähellä kultakauden The Culttia ja Los Angelesin parempia ryhmiä noilta samoilta ajoilta. Rytmin pumppaus ja kitaroiden raasto toimivat, ja pinnat myös köörihuudoista, jotka napsahtavat Crazy Horsen hengessä kohdilleen.

Mika Roth


Majesties: Black Crow Majesties: Black Crow

Majesties on helsinkiläinen rock-yhtye, joka julkaisee ensimmäisen sinkkunsa tulevalta debyyttialbumilta. Paljon on siis pelissä, sillä liikkeellä ollaan hartiapankin voimin. Historiaa ryhmältä löytyy jo jonkin verran, sillä ainakin kuusi sinkkua on ehtinyt ilmestyä sitten vuoden 2019, eikä mahdollisesta demovaiheesta ole sen kummempaa tietoa. Black Crow on hieman yllättävä valinta sinkuksi, sillä lähemmäs kuuden minuutin mitta ja rauhallisempi tempo eivät varsinaisesti väännä soittolistojen portteja auki. Mutta tuskinpa tässä on tarkoituskaan sinkoutua teinityttöjen unelmiin.

Niukoissa saatesanoissa puhutaan syksyn tummista öistä, ja tummuus huokuukin kiistatta rosoisen maalailun nuoteista. Yhtäältä silottelematon äänimaisema antaa vihjeitä garagen läheisyydestä, toisaalta taas suuret kaaret ja eräänlainen hiljaisuuden syleily viittaavat jopa klassisen Zeppelinin ja sitäkin kimurantimpien ryhmien suuntaan. Tuohon kun lisätään hivenen nickcavemaiset ja monitasoiset vokaalit, niin kasassa on taatun uniikki sekoite. Urbaania ahdistusta ja yön ääniraitaa majesteetillisella tyylillä.

Mika Roth


Marko Haavisto & Poutahaukat: Toukokuun ensimmäinen Marko Haavisto & Poutahaukat: Toukokuun ensimmäinen
Emsalö Music

Olen aina ihaillut niitä harvoja esiintyjiä, joiden musiikkia on oikeastaan mahdoton kuvata edes pitkällä sanalistauksella. 25-vuotista taivaltaan juhliva Marko Haavisto & Poutahaukat on yksi niistä, joiden soundin tunnistat oitis, mutta joka silti tekee aivan omaa juttuaan. Myöhemmin tässä kuussa ilmestyvä Yleisön Palvelija -pitkäsoitto saa pohjustusta mitä leppoisammasta sinkusta, jonka tarinassa kaikki on kohdillaan.

Amerikkalaisen countrypoprockin ja kotimaisen iskelm√§n kaihon yhdist√§minen on taito, jonka kovin monet haluaisivat hallita, mutta mestarit ovat harvassa. T√§ll√§ er√§√§ kertomuksen keski√∂ss√§ on kev√§t, eri kausien ja jopa aikakausien limittyess√§ toisiinsa. Toukokuun ensimm√§inen p√§iv√§ avautuu aurinkoisena, toiveikkaana ja t√§ynn√§ pieni√§ ihmiskohtaloita. Ihmisten onni ja silkka yhdess√§olo tuntuu t√§ss√§ vaiheessa yht√§ kaukaiselta kuin kev√§t, mutta kyll√§ se sielt√§ tulee. Pedal steel -kitara piirtelee, lyriikat lausutaan hiljaa ‚Äď rakastaen, eik√§ muuta tarvita. Pisteet viel√§ b√§ndisoundin ilmavasta rikkaudesta ja t√§ydellisyytt√§ hipovasta tasapainosta.

Mika Roth


Matti Patronen (feat. Jukka Takalo): Parinvaihtohumppa Matti Patronen (feat. Jukka Takalo): Parinvaihtohumppa

Koomikot ovat aivan kuten muutkin näyttelijät. He haluavat laulaa, siinä missä laulajat haluavat puolestaan näytellä ja vetää koomikon roolia. Niinpä ei pitäisi ole mikään ihme, että stand up koomikko Matti Patronen on tarttunut mikrofoniin hiukan toisella otteella tällä kertaa. Biisin on syntynyt yhteistyössä Jukka Takalon kanssa, ja on jatkoa vajaan kolmen vuoden takaiselle Kuoliaaksinaurattaja ja Kuplettielvyttäjä -kiertueella virinneelle yhteistyölle.

Parinvaihtohumppa on puhdasta kuplettia alusta loppuun ja musiikillisesti kyseessä taitaa olla vieläpä ihka aito jenkka. Reilussa kahdessa minuutissa ehditään saada melkoinen määrä sanoja parijonoon ja tarinan käänteet tuovat jotenkin mieleen Simo Salmisen klassisiksi laskettavat musiikilliset seikkailut. Patronen ei ole tulkitsijana juuri vahvempi/heikompi, mutta pointti onkin tällä erää muodossa. Eikä siinä mitään, sillä vaikka rakkaus törmäilee moderneissa latotansseissa (eli yökerhossa), niin aina siitä selvitään.

Mika Roth


Mette: Hear This Tune Mette: Hear This Tune

Mette on helsinkiläissyntyinen laulaja/lauluntekijä, jonka folkahtava pop nojaa vahvasti vokaaleihin. Laulunkirjoittamisen Mette on aloittanut jo kahdeksan vuotta sitten, mutta ymmärtääkseni Hear This Tune on vasta toinen virallisesti julkaistu sinkku. Tukholmaan musiikin perässä muuttanut artisti on kerännyt nähtävästi enemmänkin materiaalia pöytälaatikkonsa täytteeksi, joten täytyy toivoa julkaisuketjun jatkuvan, koska ainakin tällä sinkulla kaikki oleellinen asettuu jo komeasti kohdilleen.

Hear This Tune on laulu yksinäisyydestä ja sen herättämistä, osin hyvinkin negatiivisista tunnoista. Pimeydelle ei saa kuitenkaan antaa periksi, eikä tämä laulu ole missään nimessä surumielinen, saati siipeä maassa raahaavan tummasävyinen. Peloista voi puhua positiivisemminkin ja Metten kaunis laulu yhdistettynä pianoon nostaa ajatukset kohti taivaita. Huippuunsa karsittu muoto ja lämpimät soundit tekevät myös oikeutta sävellykselle, jota toki tuetaan isommallakin yhtyeellä, mutta varoen ja harkiten.

Mika Roth


Ptrov: Voimala I Ptrov: Voimala I

Helsinkiläinen post-rock yhtye Ptrov tekee muutamankin asian selväksi debyyttisinkullaan. Ensinnäkin kun ensimmäinen ääninäyte ylittää terhakkaasti yhdeksän minuutin rajan, voi perinteisemin käytetyt reitit listamenestykseen unohtaa. Voimala I vaatiikin oman tilansa, aikansa ja paikkansa, mutta ryhmällä ei ole kiire. Mikään aikakausikaan ei vaikuta sulkevan yhtyeen musiikkia vangikseen, kun instrumentaalinen siivu kiitää musiikin tähteinvälisissä avaruuksissa.

Jos siirryt√§√§n laajasta maalailusta hieman pienempiin pensseleihin, niin avaruussyntetisaattorit, isosti paukkuva rytmilinja ja rouheaksi j√§tetty s√§hk√∂kitara yhdist√§v√§t pisteit√§ hitaasti toisiinsa. Hitaus ei ulotu kuitenkaan tempoon, sill√§ siivu potkii ja s√§tkii energisesti halki kaarensa. Saatesanoissa tarjotaan jopa post-metalia yhdeksi raja-aidaksi, kenties edesmenneen Isisin hengess√§, mutta omasta mielest√§ni Ptrov seisoo tukevasti progehtavan post-rockin puolella. √Ą√§nivallit ovat hetkitt√§in todella jykev√§t, mutta vauhti on kohdillaan ja rockin voimallisuus pit√§√§ t√§htilaivan tiukasti kurssissaan. Melkoinen avaus uralle.

Mika Roth


Se, josta ei puhuta: Murskaa unelmat Se, josta ei puhuta: Murskaa unelmat

Siitä on pitkä aika, kun viimeksi kuulin savolaisesta Se, josta ei puhuta metalliorkesterista viimeksi mitään. Syykin moiseen selvisi, sillä kolmannen pitkäsoiton nauhoitukset pistettiin aikoinaan jäihin loppuvuodesta 2012. Tuon jälkeen happea otettiin aina vuoteen 2020 asti, kunnes kolmas albumi päätettiin tehdä viimein valmiiksi.

Pitkä on siis ollut matka, mutta kasteessa nimen Gehenna saanut pitkäsoitto vaikuttaa tämän sinkkumaistiaisen perusteella istuvan iästään huolimatta ongelmitta 20-luvulle. Death on edelleen savolaisten leipälaji ja etenkin kuolotuksen raaempi laita luonnistuu ongelmitta. Murskaa unelmat -sinkku porautuukin kitarariffeillään ytimeen ja miltei blackin puolelle kallistuva synkkä jytyytys tekee taatusti tehtävänsä. Eeppisyys istuukin bändin ilmaisuun kuin takorautainen risti hautuumaalle, eivätkä mahtipontiset elementit vaikuta lainkaan yliampuvilta tai väärään paikkaan päätyneiltä. Gehenna ilmestyy huhtikuussa ja en näe mitään muita mahdollisia ongelmia, kuin uuden rumpalin rekrytoimisen sessiosoittajan tilalle.

Mika Roth


Suurimaa (feat. Simo Silmu): Onnen kukkuloilla Suurimaa (feat. Simo Silmu): Onnen kukkuloilla

Kesä saattaa tuntua tässä vaiheessa vuotta vielä kaukaiselta haaveelta, mutta hieman lähemmäs suvea meidät saa jo Suurimaa-yhtyeen uusin sinkku. Tällä erää soittajat ovat tehneet yhteistyötä Simu Silmun kanssa, eikä kyseessä ole vain yhden sinkun mittainen projekti, sillä kesäkuun alussa julkaistaan kokonainen EP-levy. Pikkukiekon ensimmäinen sinkku on hakenut muotoaan jo neljän vuoden ajan, joten osuttiinko nyt kohdilleen?

Nostalgiaa ja kaihoa on kiistatta kauhottu mukaan roppakaupalla, enkä löydä tästä pitkään hiotusta popahtavan rautalankaiskelmän valioyksilöstä moitteen sijaa. Vokaalit tihkuvat melankolista voimaa, soitto on samaan aikaan vähäeleistä ja laveaa. Kitaran pienet piirtelyt sekä yllättävänkin runsaiden koskettimien väliset linjat pitävät kutinsa, kun jokainen osaa tuoda isoon kuvaan juuri oikean määrän aineksia. Täydellisyyttä hipovaa rautalankaiskelmää, joka kasvattaa taatusti odotuksia kesäiselle pikkukiekolle.

Mika Roth


The New Magnetic North: Forget My Name The New Magnetic North: Forget My Name

Ajat ovat olleet kauniisti sanottuna hankalat, eikä The New Magnetic North ole myöskään pystynyt toimimaan normaalilla tavalla suljetussa maailmassa. Jäsenet ovatkin puuhailleet studionsa uumenissa uutta musiikkia, ja ulos on saatu parempaa huomista odotellessa ketju sinkkuja, joista yksi on oikein tuplasinkku. Ketjun uusin lenkki kertoo tavallaan uudemmista ajoista, mutta musiikillisesti ryhmän kompassin neula osoittaa yhä tuttuun suuntaan.

Neliminuuttinen Forget My Name soundaa amerikkalaiselle vaihtoehtopoprockille, mutta asiat eivät ole aivan niin simppeleitä, kuin miltä ne ensi kuuntelulla saattavat vaikuttaa. Voimapopin salat tunteva yhtye on näet ujuttanut jälleen mukaan countryn, rootsin ja folk rockinkin vihjeitä. Aivan aitoa pedal steel -kitaraa ei taida mukana olla, mutta idea kyllä välittyy, samoin kuin matalammalta rautalankaa kaveeraava kitara jälkimmäisellä puoliskolla. Harmoniset laulut, taiten luotu kerroksellisuus ja kauniisti loppuun sulkeutuva sovitus pitävätkin ryhmän nimen taatusti mielessä myös tulevaa odotellessa.

Mika Roth


Tommy Huovinen: Satu keijuista Tommy Huovinen: Satu keijuista

Tommy Huovinen on niitä muusikoita, joiden 10-luku kului projektista ja työstä toiseen kiirehtiessä. Monessa mukana oleva artisti ei ole viime vuosina ehtinyt satsata omaan soolouraan, mutta kun keikkakalenterit sattuneesta syystä tyhjenivät, oli aika viimein tarttua omaankin sävellyskynään. Idea sinkkubiisiin löytyi niinkin poikkeuksellisesta suunnasta kuin satukirjasta ja Satu keijuista -sinkulla voi löytää eri tasoja, aivan kuten parhaimmista saduistakin.

Suomirockin kanssa jo pitkään työskennellyt mies liikkuu musiikillisesti tutuilla urilla, eli vaikka popin melodisuus ja tarttuvuus ovatkin aivan lähietäisyydellä, on biisissä myös roimasti luonnetta ja rosoa. Tuo rosoisuus ilmenee bändisoitinten rahdun kovana soundina, sekä tietysti tekstissä, jossa vanhojen satujen tummasävyisyys hiipii nurkissa ja tummentaa satumetsää ympärillä. Moderni rocksatu ei myöskään selitä itseään puhki, vaan jättää tulkinnalle sopivasti tilaa, eli tässäkin toistetaan klassisen kerronnan kaavoja.

Mika Roth


Tytti Koivunen: Aion jaksaa rakastaa Tytti Koivunen: Aion jaksaa rakastaa
Recovery Records

El√§m√§ saattaa n√§ytt√§yty√§ joskus vaikeana solmujen ketjuna, josta ei ota Houdinikaan selv√§√§. Tytti Koivunen tuntuu uudella sinkullaan kuitenkin oivaltaneen jotain oleellista. Rakkaus on maailmaa muuttava voima, mutta vaatii rohkeutta julistaa: Aion jaksaa rakastaa. Rakkaus ei ole satujen ulkopuolella yht√§ ruusuilla tanssimista, eiv√§tk√§ kaikki loput ole onnellisia, mutta eih√§n rakkaudesta olekaan kyse siit√§, vaan kyse on rakkauteen uskomisesta. Siin√§ se, yksinkertaisuudessaan typerrytt√§v√§√§ ‚Äď kunhan tuon vain muistaisi aina arjen mankeleissa.

Laulaja/pianisti Koivunen antaa tekstille pop-balladin muodon, jossa vähemmän on enemmän ja äänille annetaan riittävästi tilaa. Hitaahkosti kulkeva biisi on itse asiassa tiukan taustatiimin kirjoittama, mutta Koivunen osaa mielestäni nostaa lopputulosta vähäeleisellä tulkinnallaan. Voimaa on äänessä, samoin taustoissa, mutta tekstin viestin annetaan kulkea jatkuvasti parrasvaloissa. Kaunis kappale tärkeimmästä asiasta, jonka soisi valtaavan maailmassa tilaa etenkin näinä päivinä.

Mika Roth


Wasted: Break You Wasted: Break You
Combat Rock Industry

Joensuussa vuonna 1996 perustettu punkrock-ryhmä Wasted ehti viettää neljännesvuosisatasiaan viime vuonna sen verran onnistuneesti, että nyt on tarjolla uutta musiikkia. Samalla katkeaa kuuden vuoden mittainen kuiva kausi julkaisurintamalla, eikä tässä vielä kaikki, sillä huhtikuuksi luvataan uutta pitkäsoittoa. Ajat voivat muuttua, punk ei niinkään, mutta ovat muutamat asiat sentään muuttuneet sitten vuoden 2013 Here Comes The Darkness -albumin.

Edellinen pitkäsoitto on laskettavissa moderniksi klassikoksi, mutta mailaa ei ainakaan tällä sinkulla puristeta turhaan. Break You osaakin yhdistää rankan paukutuksen ja rennon svengaavuuden, mikä on kaikkea muuta kuin helppoa, saati yleistä. Mittaa siivulle ei kerry kolmeakaan minuuttia, mutta kaikki oleellinen ehditään ympätä mukaan pientä kitarasooloa myöten. Energiat ovat yhä läsnä, soundia on ruuvattu hivenen lähemmäs postpunkkia ja nelikon soitto kulkee kuin raiteilla. Tekstikin ottaa osuvasti kantaa nykymaailman tapaan murskata ihmiset oravanpyörässä, josta ei näennäisesti voi hypätä pois. Ensimmäinen kunnari.

Mika Roth




Lukukertoja: 1352
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs