Longing Louisa: Waterphile

Soliti

Longing Louisa debytoi pitkäsoitollaan, mutta artistinimen takaa löytyvä Reetta Hotti on tehnyt musiikkia jo pidempään. Versot EP kukoisti kuusi vuotta sitten, suomenkielisen ja folkahtavan indiepopin soidessa harmonisesti. Ambientkaan ei ollut ruma sana, kun kiireettömiä kappaleita tutkailtiin, eikä maailma ole isommin muuttunut tässä välissä.

Waterphile on ambientin rakenteita ja kiireettömyyttä korostavaa indiepoppia, joka ylistää veden voimaa ja merkitystä. Tietojemme mukaan vesi on edellytys elämälle sellaisena kuin sen tunnemme, eikä ihminen voi elää ilman vettä kovinkaan pitkään. Elämä on vesi, vesi on elämä. Longing Louisa rakentaa indiepopin eteeriset vesipilvensä koskettimista, pianosta ja tällä kertaa myös synteettisemmistä soundeista. Englanti on kielenä oiva valinta, kun tarkoitus on luoda mahdollisimman monen ymmärtämää materiaalia.

Eikä työ ole valunut hukkaan, minkä uusin sinkku ja suoraan sanottuna supertarttuva Cabin Talk osoittaa. Pianolähtöisen ja kauniisti aaltoilevan indiepopin rajapinta folkin suuntaan on yhä aistittavissa, vaikka taustan äänipilvet synteettisiä ovatkin. Longing Louisa on vapaa kokeilemaan siipiään, vai pitäisikö sanoa eviään, uudenlaisissa ja osin erilaisissa ympäristöissä. Marathon helkkyy ja välkkyy viehättävästi, pienen melodian pitäessä muiden äänten alla pintansa. Blue Moon uskaltaa rakentaa aalloistaan syvempiä, tuoden hyvällä tavalla mieleen nuoren Kate Bushin. Ei liiaksi, mutta idea kyllä välittyy.

Albumin tehokkaasti kahteen osaan jakavat Hatchet ja Cavities & You lohkaisevat itselleen yli 13 minuuttia puolivälistä matkaa, mutta jako on mielestäni onnistunut. Waterphile on ansainnut itselleen hitaamman vaiheen, jolloin albumin teemat ja äänimaisema voivat rauhassa virrata. Sitä ennen kuullaan tarttuvampaa materiaalia ja levyn viimeinen osuus on virkistävällä tavalla jälleen jotain hieman erilaista.

Instrumentaalit (My head was once filled with unsteady vortices) ja (How to dissolve completely) kopsahtavat äänitaiteen puolelle kenttää, mutta näilläkin palasilla on tarkoituksensa. Niiden väliin mahtuvat em. Marathon ja pianon äärellä syntyvä I Could Try to Reach You, jonka pienuus on sielullista suuruutta huokuvaa. Nämä ovat kenties helposti reunoille jääviä palasia, vaan silti mielestäni myös merkittäviä osia kokonaisuudesta.

Waterphile on uusi alku ja pienoinen irtiotto aiemmasta. Debytoiva Longing Louisa on mielestäni musiikillisen historiansa seuraus, ilman menneen negatiivista taakkaa. Tästä on hyvä jatkaa, ja toivottavasti jo pian.