Troubles: Red Alert

Blue Bear

Helsinkiläisen Troublesin punkahtava garage rock oli erittäin lo-fi henkistä, kun käsiini päätyi alkusyksystä 2023 olennaisen jo otsikollaan kertonut Demo #1 -julkaisu. Tikkuista oli ja kiukkuista, mutta mieleen jäivät myös tempova asenne sekä hurja yrittäminen.

Red Alert on debyyttialbumi, jolla kuullaan debytanteille yleiseen tyyliin palasia aiemmilta pienjulkaisuilta – onpa mukana jopa Demo #1:n Haunting, jota tulin tuolloin kutsuneeksi kiekon tylsimmäksi vedoksi. Olen edelleen sitä mieltä, että Crimeware olisi ollut ykkösdemolta osuvampi valinta, mutta tämähän on vain mielipide.

Kesän 2024 Demo #2 EP:n avausraita Cry Days on sen sijaan melodisuudessaan perusteltu valinta, eikä samaisen EP:n räkäisemmin maisemaan ammuttu Eve jää myöskään telineisiin vaiheilemaan. Varhaisten demojen herkkuja lienee myös hieman jatkojalostettu, mutta energisyys ja voimallisuus ovat edelleen väkevinä läsnä.

Reilun vuoden takainen the sweat camp live EP esitteli aikoinaan Ghouls ja Promises -rallit, joilla esikoisalbumi myös avataan. Ghoulsin murean rouhea vallittelu ja asteen raskaampi ote osuvatkin kiistatta häränsilmään. Kitaristi Ida-Lotta ja basisti Laura vastaavat halki kiekon yhdessä vokaaleista, eivätkä he ole mitään suoranaisia kultakurkkuja, mutta mikä tekniikassa hävitään, otetaan voimassa ja asenteessa korkojen kera takaisin. Nopeammin askeltava Promises on myös selvä ässä, Mikon rumpujen pitäessä yllä armotonta vauhtia ja muiden tonttien vastatessa huutoon.

Ns. uusia kappaleita ei joukossa montaa ole. Niistä kiekon sulkeva Full Moon tipauttaa nopeutta ja nostattaa draamaa tutun salakavalin keinoin, eikä Swallow myöskään uhkaa nopeusrajoituksia. Kirjo kuitenkin kasvaa ja samalla levyn ärhäkämmät palat saavat vain lisää terää. Otsikollaan kovaa lyövä Sick olisi vastaavasti ansainnut täydemmän muodon, sekä mahdollisesti uudelle tasolle nostamisen. Sama lievältä helmasynniltä vaikuttava kiire kolhii paria muutakin numeroa pitkin kiekkoa, noin huomiona tulevaisuutta varten.

Red Alert on napakka albumi, joka ei aiheuta vielä punaisinta hälytystilaa, mutta toimii varteenotettavana varoituslaukauksena. Troubles omaa soundin, siltä ei lopu asenne kesken ja materiaalissakin riittää koukkua, jos nyt jalostustyölle onkin mielestäni tilausta.