Pienet II - Syyskuu 2023

Earthblood: Primal Fury
Inverse Records

Sludgen jyrin��, stonerin runttaa ja thrashin r�tin�� suoraan Espoosta metallinn�lk�iselle kansalle tarjoaa Earthblood. Ryhm�n historia ei ole viel� kovinkaan pitk�, sill� b�ndin peruskivet aseteltiin paikoilleen alkuvuodesta 2023. Trio on silti ehtinyt pist�� hihat heilumaan tosissaan, ja esikois-EP tulee saamaan jatkoa jo ty�n alla olevasta toisesta EP-kiekosta.

Metallia ja muita raskaampia aineita t�rm�ytet��n siis toisiinsa ja Sigilin armottomista thrash-rynn�k�ist� ei j�� ainakaan alkuvoimaisuus puuttumaan. Tyystin toisenlaista rullausta esittelee puolestaan biisinelikon viimeiseksi sijoitettu Acid Viking, jolta l�ytyy saatesanoissakin puolitosissaan heitelty� apinanraivoa ja ukkosmetallia. Olisiko t�m� nyt jotain thrash�n�rollia stoner-kahvalla? Ken tiet��, mutta meno on kiistatta hillit�nt� ja j�ljet j��v�t helposti muuallekin kuin muistiin. Vakavammin otettavaa sludge-thrashia edustaa avaukseksi valittu Primal Fury ja periaatteessa biisi onkin joukon valiopala, mit� nyt l�hemm�s kuuden minuutin mitta muuttuu viimeisell� kolmanneksella tulkinnanvaraiseksi elementiksi.

Primal Fury on kuten esikoisilla on tapana, eli paljon on kaikenlaista, eik� t�ysin selv�� ole viel� tulevan suunta. Debyytti on liev�st� hajanaisuudestaan huolimatta silti siin� m��rin onnistunut, ett� on mielenkiintoista n�hd�, kuinka loppuvuodeksi luvatun toisen EP:n raiteet lasketaan aikoinaan maahan.

Mika Roth

---

Hawthorne Heights: Lost Lights
Pure Noise Records

Uuden vuosituhannen alussa perustettu Hawthorne Heights on tehnyt pitk�n ja katkeamattoman uran, eik� toisinaan popahtavan punkin ja screamonkin kanssa pelaileva ryhm� ole miss��n vaiheessa luopunut emo-juuristaan. Ja miksi toisaalta olisikaan, sill� jo aikaa sitten kokoonpanonsa vakiinnuttanut yhtye osaa ainakin asiansa.

Lost Lights niputtaa yhteen viimeisen vuoden aikana ilmestyneet kolme sinkkua, joiden rikasteeksi tarjotaan viel� kaksi uutta raitaa. Sinkuista etenkin menev� Dandelions on niitt�nyt komeita lukuja verkon puolella, eik� biisin supertarttuvaa kertos�ett� kannata suotta vastustella, koska palaset ovat vain yksinkertaisesti kohdillaan. Isompien onnistumisten sarakkeeseen on luettava my�s Lucerne Valley, jonka r�v�k�ss� luonteessa ja nopeissa ry�pytyksiss� emon toimivammat puolet kiteytyv�t mielest�ni melko onnistuneesti: kovaa menn��n ja silti tunteet nousevat jo seuraavassa hetkess� herkkin� pintaan.

Uusista biiseist� Empty toistaa nimens� tyhjyytt� harmillisen osuvasti, kun taas We Were Never Lost voisi olla jokin takavuosien emo-hitti. Aika on ajanut hieman biisist� ohitse, mik� koskee hetkitt�in koko EP:t�, mutta m�tt�kohdassaan siivu nostaa yh� hien pintaan ja saa raajoihin vipin��.

Mika Roth

---

JormaMattila&Ulkopuoliset: KARONKKA EP

Kyll�, kaikki pit�� edelleen kirjoittaa yhteen ilman ainuttakaan v�lily�nti�, kun kyseess� on JormaMattila&Ulkopuoliset. Alkukes�st� ilmestynyt NIMET�N EP esitteli menev�� kitararockia tiukalla, hivenen punkahtavallakin asenteella paiskovan yhtyeen. Ykk�skierroksella yll�tys oli iso osa menestyksen elementeist�, joten mihin uusi kierros meid�t saatteleekaan?

Nelj�st� raidasta l�ytyy taas erilaista kallistusta ja momenttia, eik� b�ndi (tietenk��n) suosi arvattavia polkuja. Enh�n min� tied�, mist� hitosta Aamut oikeastaan kertoo, mutta orkesterin uniikki tapa v�litt�� viestej��n ohittaa melkein itse sis�ll�n. Periaatteessa n�m� ovat suoria ja simppeleit� biisej�, eiv�tk� sitten kuitenkaan, kun jokaisella tontilla annetaan viel� pikkuisen lis�� pohdittavaa, pureskeltavaa ja huomioitavaa. Ei saattajaa osunee komeine kitarasooloineen kaikkineen l�himm�s perinteist� suomirockia, eik� tuokaan termi ole n�ill� tienoin ruma sana, mutta olisiko avausraita Ristiriita sittenkin se voittava hevonen kuvitteellisessa kisassa? Ehk�, sill� Pharmaca Fennica taitaa sotkeentua jonnekin kimurantin kemiansa molekyylikarttojen sekaan.

JormaMattila&Ulkopuoliset soittaa rockia, joka on paljon enemm�n kuin normaalisti �normaaliksi� mielletty kitararock. B�ndi t�rkkii ja tuuppii satunnaista kuulijaansa niin sanoin kuin nuotein, vaan ei liikaa ja n�in kaikesta j�� sittenkin positiivinen j�lkimaku. T�t� on vaikeaa selitt�� sanoin, joten tutustukaa itse ��niin.

Mika Roth

---

Knullburken: Distressing Growth
Fast Decade Records

Siit� onkin jo l�hemm�s kaksi vuotta, kun rapsakkaa skeittipunkkia veivaava Knullburken oli viimeksi esill� Desibeli.netiss�. Genren tuttuakin tutummilla urilla kulkenut Wake Up EP ei ehk� mullistanut maailmaa, mutta osoitti toisaalta alan salojen olevan hallussa.

Distressing Growth on nelj�n tasaisen rallin nippu, josta on taas vaikea nostaa yht� biisi� muiden eteen valokeiloihin kimaltelemaan. Yht��lt� badreligionmaisesti aaltoileva Never-Ending Winter on (olosuhteisiin n�hden) seesteisine v�liosineen ja yll�tt�vine kurveineen askel tuoreeseen suuntaan, vaikka biisi taitaa rahdun pitk�ksi ven�ht��kin. Avausrynn�kk�n� toimiva The Grind hy�dynt�� toisaalta skeittipunkin nopeampaa kaistaa, puskiessaan maisemaan niin ett� risut ja m�nnynk�vyt lent�v�t tielt�. Nytkin v�liosa vastaa tarvittavasta twistist�, jonka my�t� niin alku kuin loppukin tehostuvat kummasti. Viel�kin nopeampi Waste of Skin taisi ensimm�isen� pys�ytt�� kaikki kellot, mutta jokin lopun kurvailussa ei vain mielest�ni oikein toimi � vika voi tosin olla vastaanottavassakin p��ss�.

Riffi on t�m�n kukkulan kuningas ja kiistatta laakson kaunein neito, mutta Knullburken osaa v�ist�� toistuvasti vauhtisokeuden ja liian pitk��n jatkuneen puristuksen aiheuttaman puutumuksen. Eteenp�in menn��n ja seh�n on aina t�rkeint�.

Mika Roth

---

Marius Elding: Ei mit��n h�vitt�v�� / Aseveljet

El�m�ss� tulee vastaan valintoja, joista joidenkin koko merkityst� ei tule viel� risteyksess� seistess� edes t�ysin ymm�rretty�. Marius Eldingin tuplasinkulla k�sitell��n elon suurimpia valintoja, musiikin muodon huokuessa edelleen kitara etunen�ss� tuttua angloamerikkalaista poprockia. Kaksi raitaa tarjoaa kaksi eri valintaa, kuinkas muutenkaan.

A-puolen Ei mit��n h�vitt�v�� on haikean melankolinenkin kertomus siit�, kun otetaan se askeleista suurin suoraan tuntemattoman syvyyksiin. Hiljaa soitetussa biisiss� kertoja ymm�rt�� kaiken tutun j��v�n taakseen, mutta mik��n ei selv�sti en�� sido elon kahleista vapautunutta kulkijaa � syteen tai saveen. Yht��lt� vapaus on upea asia, mutta samalla taakse j�� taatusti jotain rikkoutuneita osasia, muiden ihmisten muodossa nyt ainakin. B-puolen Aseveljet n�kee taas h�net, joka ei ottanut tuota rohkeaa askelta. Melankoliassa marinoitu t�m�kin siivu on, kun b�ndiunelman perhe-el�m��n vaihtanut kertoja l�yt�� vanhan b�ndins� demokasetin. Nykyhetki kuuluu modernimmissa soundeissa ja taustan uuden ajan maalailuissa.

Elding osaa soitella sielun lankoja niin vaivattomasti, ett� kuluvan vuoden aikana julkaistuista sinkuista ei ole niink��n vaikea kuvitella otettavan rohkeaa askelta pitk�soittojen maailmaan. Kaihoa ja modernia soundia kun harvat osaavat yhdist�� perinteiseksi ymm�rrettyyn poprockiin n�in luontevasti.

Mika Roth

---

Mourning Wood: Fill Your Grave

Lyhyen historian omaava Mourning Wood julkaisi debyyttisinkkunsa viime vuoden lopulla ja uutta sinkkua pistettiin aivan �skett�in pihalle. Debyytti EP pit�� sis�ll��n kumpaisenkin herkun, ja lis�ksi kuullaan my�s kolme muuta vetoa. Useimmiten menev�mp��, hetkitt�in taas hivenen melankolista ja aina melodioitaan vaalivaa yhtyett� p��st��nkin nyt tutkimaan tarkemmin.

Kiekon avaava tuore sinkku Fill Your Grave on kiistatta sit� tarttuvinta laitaa, jossa kitarat todella menev�t ja rokahtava metalli kulkee suomalaisille tuttuja polkuja. Kolmen ja puolen minuutin n�pp�r��n mittaan saadaan sovitettua kaikki oleellinen, melankolisuuden palvellessa menevyytt� ja t�sm�lleen samoilla aineksilla on syntynyt my�s Sociopath. Ave Marian kitaravallit ter�v�ityv�t, metallisemman muodon soundatessa hiukan itselt��n Judas Priestilt�, mik� tuskin on puhdas vahinko. Tiukassa seurassa vanha Gone At Last kuulostaa kiistatta ik��ntyneelt� vedolta, koska yhtye on sittemmin karistanut selvimm�t Sentenced-p�lyt jaloistaan.

Fill Your Grave on perinteist� kasarin metallisoundia ja uudempaa rockmetallia samoihin kehyksiin sovitteleva viiden biisin kiekko, jonka perusteella seuraavilta julkaisuilta voi viel� odottaa osapuilleen mit� tahansa. Merkitt�v�� on kuitenkin se, ett� joka raidalla on ideansa ja ryhm� ei polje vain yhdell� vaihteella, vaan uskaltaa rohkeasti kokeilla erilaisia yhdistelmi�.

Mika Roth

---

Mythologik: Mythologik

Mythologik on uraansa aloitteleva teksasilainen yhtye, joka ainakin t�ss� vaiheessa taivaltaan soittaa melodista metallia perinteisemp��n thrashiin taipuvin vivahtein. Vasta elokuussa Across Again -debyyttisinkkunsa julkaissut yhtye ehti t�ss� v�liss� pist�� pihalle toisenkin sinkun ja nyt on vuorossa jo esikois-EP.

Kova on siis vauhti teksasilaisten musiikkimarkkinoilla, eik� tempo ole studionkaan puolella maltillisemmasta p��st�. Siin� miss� EP:n avaava Across Again on viel� thrashiksi suhteellisen rauhallinen tapaus, ottaa kakkosraita Eroded kunnon niskalenkin satunnaisesta kuulijasta. Tuima rytmipuoli ei kavahda blast beatin k�ytt�� ja vaikka koskettimiakin taitaa taustalla v�ijy�, niin raakaa ja brutaalia meno silti on. Toisena sinkkuna ilmestynyt Todesgeist sijoittuu tavallaan kahden edellisen numeron v�liin, mm. King Diamondin ja Possessedin k�ydess� puristelua kuunnellessa mieless�.

Mythologik avaa pelin perinteisesti, eik� yhtyeen itsens� mukaan nimetty EP varsinaisesti murra uutta maata auki edest��n. Tutut thrashin palikat ja satunnaiset sinfonisemmat palaset muodostavat kuitenkin siin� m��rin toimivan kokonaisuuden, ett� b�ndin kannattaa ehdottomasti jatkaa eteenp�in.

Mika Roth

---

NickyDiesel: Deathcrows vol.2
�verdog

NickyDiesel vastaa yhdest� t�m�nkertaisen koosteen mielenkiintoisimmasta ja askarruttavimmasta julkaisusta. Suurimmaksi osaksi instrumentaalisten raitojen takaa l�ytyv� tekij� on Lontoossa ja Helsingiss� vaikuttava kotimainen tuottaja, jonka lofi-tyyppisill� biiteill� on kuuleman mukaan kysynt��.

NickyDiesel on jo aiemmin julkaissut instrumentaaleja edustamansa Chillselect-kollektiivin kautta ja kyll� n�in siistille soundimaisemoinnille l�ytyy taatusti edelleen markkinoita niin l�helt� kuin kaukaa. Kuuden raidan EP onkin kuin k�yntikortti, jolta ei tarpeetonta hetke� ja ideaa l�ydy. Jopa mielest�ni v�h�ttelev�sti nimetty INTRO on plus 80 sekunnissaan silkkaa asiaa. Tosi koukut viuhuvat kuitenkin ilmassa vasta, kun HEAVY DOOBIE luikertelee y�n varjoista ja NIGHTCAP lis�� entisest��n pelimerkkej� torvimaisten soundien ja grooven lokeroihin. Osasia ei loppujen lopuksi montaa ole, mutta NickyDiesel osaa annostelun salat ja kuulijaa houkutellaan yh� syvemm�lle soundivyyhdin syvyyksiin.

Deathcrows vol.2 on kova p�hkin� purtavaksi. Moderni ja retro ovat jotenkin p��tyneet jakamaan monia DNA:n p�tki� kesken��n. Rytmipuolella pelataan v�hin siirroin, jotka tuottavat maksimaalisia v�r�htelyit�, mutta samaan aikaan kaikki on kovin hallittua. Sovinnaista ja rauhaisaa, eik� kuitenkaan. Melkoinen EP.

Mika Roth

---

Perttu Mujo: Plays Hendrix

Jos rock on juttusi ja l�yd�t itsesi kitaran varresta, on elon suuressa musiikkiopistossa jossain vaiheessa puolipakollista k�yd� l�pi Jimi Hendrixin tekemiset. Perttu Mujo valmistelee yh� sooloalbumiaan, jota odotellessa voimme tutustua kolmeen mujotettuun Hendrix-numeroon.

Mit� j�rke� on vet�� kolme coveria, saattaa joku/moni kysy�. Perustelen Mujon valintoja rockin historialla, sill� soihan avausveto Spanish Castle Magic jo alkuper�isess� Woodstockissa ja Little Wingin tapaan se l�ytyy legendaariselta Axis: Bold as Love -albumilta. Mujo hakee my�s omaa kulmaa rohkeasti biiseihin, vaikkei k�den mittaa kauemmas alkuper�isist� numeroista vaellakaan. Tosin erityisesti Little Wing venyy aivan ennenn�kem�tt�miin mittoihin, kun soittoa ei vain pistet� poikki ja mittari raksuttelee lopulta seitsem�n ja puolen minuutin tuolle puolen. Mink�s kitaristi toisaalta itselleen voi, kun kerrankin saa porhaltaa talla laudassa koko rahan edest�. Triptyykin t�ydent�v� Come On oli jo alkujaan coveri, jonka Hendrix nosti kuuluisuuteen ja t�h�nkin siivuun Mujo hakee rohkeasti tuoretta kulmaa.

Mestari Hendrix poistui jo aikaa sitten, mutta musiikki el�� ja Mujo tekee mielest�ni kunniaa alkuper�iselle. Kunnia siis Henkalle ja lis�� inspiraatiota etsim��n kuusikielisen maailmasta.

Mika Roth

---

Piennar: Tuuli k�y yltym��n

Progehtavaa poprockia persoonallisen l�mpim�ll� 70-lukulaisella soundillaan soittava Piennar julkaisi vuosi sitten mainion Vuosien vedet EP-levyn. Tuolloin, kuten my�s nyt, musiikkiannos koostuu kolmesta hyvin erityylisest� kappaleesta, joita kuitenkin sitoo toisiinsa vahva ja monisyinen b�ndisoundi.

EP:n alla julkaistu sinkkuraita Kuiskaus on saanut itselleen ankkurin osan, eik� t�m� pitk�lti p��lle viisiminuuttinen pienoisteos ainakaan j�t� tuntoja kylm�ksi. Surumielinen ja l�hes huomaamatta askeltava kappale nousee keskikohtansa j�lkeen pitk��n instrumentaaliv�liosaan, jossa taivaskaan ei tunnu olevan rajana. Mykist�v�n kaunista ja askarruttavan erilaista taidepoprockia, jonka t�ysi syvyys paljastuu vasta kuuntelukertojen karttuessa. Avauksena soiva Linnut ei voisikaan olla menevine komppeineen en�� t�t� kauempana, mutta tarttuva ja kepe�sti esteiden yli loikkiva poprokkis rakentaa kontrastia kumpaankin suuntaan ja tekee sen viel� ehdoillaan.

Piennar on vahva tunnelmien luoja, mit� p�iden v�liin j��v� Lupaan ett� muistan vain korostaa. Hitaamman puoleiseksi t�m�kin raita on luettava, mutta kaikkea muuta kuin jalkojaan laahaavaksi. Piennar kun osaa vangita suomiprogehtavalla soundillaan niin monia erilaisia tuntoja ja tekee tuon kaiken viel�p� vaivattoman tuntuisesti.

Mika Roth

---

Principle & Massali: Sori T�st� Nyt

Suomirapin saralla tapahtuu kun Principle ja Massali yhdist�v�t voimansa, viel�p� ymm�rt��kseni ihan ensi kertaa. Nelj� oikeaa raitaa ja l�hinn� turhalta introlta kuulostava Intro. N�ill� menn��n, vaan mihin asti?

Keh�ketut eiv�t tietenk��n pelaa niill� s��nn�ill�, joilla ehk� olettaisi, vaan kortit jaetaan uudestaan. Kasarin ja ys�rin soundit pingahtelevatkin kirein� kammion seinist�, kun duo tutkailee ison veden takaa uudelleen tulevan boom bapin aaltoja. Eik� t�m� ole mik��n yksisuuntainen aikamatka, sill� Sori siit vaan kikkailee soundiensa kanssa kuin mik�kin mikserivelho. Miltei brutaalin minimalistiset taustat eiv�t anna armoa, runkoonsa asti karsitut rytmit kiskovat tekstit esiin � ja vokaalisoundien kireys toimii kuin skumppalasi mansikkakakun p��lle. Tummempi Kuolisi pois laventaa duoa M.A.K.O.n verran ja entist�kin �isemm�t soundit osuvat taaskin tonttiin. Biletett�v�mpi En pid� susta nostaa taas ansiokkaasti uutta kylke� esiin, v�linumeromaisen Skitin vanavedess�.

Tekij�t osuvat rohkaisevalla prosentilla maaliinsa, joten aikamatka jatkukoon puolestani my�s tulevaisuudessa. Sori T�st� Nyt on mit� selvin hatunnosto menneille ajoille, mutta peliss� on muutakin kuin silkkaa nostalgiaa. T�rke�� onkin se, ett� EP on omillaan seisova paketti klassista soundia ja tiukkaa teksti�.

Mika Roth

---

Risto Hemmi: Arctic Circle / Twilight Reflection
Texicalli Records

Risto Hemmi on tunnelmallista ja luonnon rauhaa huokuvaa kitaravoittoista instrumentaalimusiikkia luova artisti, jolta on marraskuussa ilmestym�ss� pitk�soitto The Album. Tulevaa kartoitetaan tuplasinkun voimin, jolla kaiken kirjoittamisty�n ja ison osan soittovastuustakin kantava Hemmi maalailee isoa taivaanrantaan vieh�tt�v�n pienin siveltimin.

P��lle seitsem�n minuutin kurottuva Arctic Circle kuvaa Lapin eri vuodenaikoja aina ruskan v�riloistosta, revontulten kautta keskiy�n auringon taikaan asti. Mystisyys kaikuu Aija Puurtisen sanattomista lauluista, Tapani Rinne lis�� bassoklarinetilla tenhoa ja kaikkea ohjaa rytmi. Ikiaikainen kierto, kerrosten limittyminen ja kaikkea leimaava levollisuus, sis�inen rauha. Hemmi n�kee pohjoisen selv�sti maagisena paikkana ajan tuolta puolen. Twilight Reflection tuo kuvaan huilun, jonka s�velet saavat puolestaan piirt�� linnunradan ihmeen kuulijansa ylle. Y�taivaan mykist�v� laajuus on saatu sovitettua melodiseen muotoon, eik� l�hemm�s seitsem�n minuutin mitta ole nytk��n mink��nlainen ongelma.

T�ss� on siis kaksi ensimm�ist� numeroa tulevalta albumilta, joka ainakin allekirjoittaneen kohdalla muuttui ehdottomasti odotetuksi tapaukseksi. Hiljaista ja v�h�eleist� kauneutta, jossa on kuitenkin majesteetilliset mitat, eli todellista musiikin taikaa.

Mika Roth

---

Suspiriorum: Suspiriorum

Teksasilaisten okkultistirokkareiden vaikutteet ovat t�ss� tapauksessa eritt�in vaivattomia havaita. Suspiriorum vannoo saatesanojen mukaan Mario Bavan, Dario Argenton ja kumppaneiden nimiin, mik� k�y heti avausraita Regina di Sanguen pitk�ss� puheintrossa ilmi. Italialaista kauhua sen olla pit��!

Eik� siin� mit��n, sill� klassisen hard rockin ja kauhuelementtien yhdistelyll� on vuosikymmenten mittainen historia, joka on tuonut menestyst� monille yritt�jille. Alice Cooper vei makaaberit temput omaan huippuunsa, b�ndin soittaessa todellisuudessa jyrk�n rouheaa ja el�v�ist� rock�n�rollia. Sama henki riivaa my�s t�t� EP:t�, jonka Mother Suspiriorum svengaa utuisasti ja p��ttyy, tietysti, j�lleen yhteen kauhukohtaukseen. The Dark Knows tukevoittaa kitaravallejaan ja ty�nt�� soundimaisemaa yh� syvemm�lle 70-luvun retroiseen analogiaan, mik� vain vahvistaa kauhukuvaston v�kevyytt�. CD-version bonust�kyn� kuultava I Love the Night karkaa taas tyystin omaan suuntaansa, ollen puolifolkahtava v�ril�isk� jo muutenkin rikkaalla kankaalla.

Nelj� raitaa ja nelj� melko erilaista l�hestymistapaa. Siin� miss� em. mestareiden t�iden taso on heittelehtinyt villisti, on samaa havaittavissa my�s Suspiriorumin menossa. Keskittyk�� enemm�n perusasioihin ja j�tt�k�� hippivibat, siin� ohjeistusta suoraan t��lt� pohjoisen karuudesta.

Mika Roth

---

Troubles: Demo #1
Beluga Sounds

Troubles on helsinkil�inen punkahtavaa garage rockia paiskova trio, jonka historia on lyhyenl�nt�. Viime kev��n� perustettu orkesteri on kolmen vasta p��soittimeensa tutustuvan muusikon ryhm�, jonka ensimm�inen kiekko on nimetty kuvaavasti.

Nyt on siis turha nillitt�� siivujen demomaisista soundeista tai diskanttiin taittuvasta kitaranr�imeest�, jonka selkeysaste taiteilee siell� kipupisteen v�litt�m�ss� l�heisyydess�. Rosoista ja ronskia on, vaan meneek� sittenkin jo takalaittomaksi? Biisikolmikosta ainoana kahden minuutin tuolle puolen liikkuva Haunting on selv�sti my�s paketin tylsin numero mehev�st� kummitusaiheestaan huolimatta, joten todisteet puhuvat vauhdin ja vaarallisuuden puolesta. Nipun grungein numero, eli p��t�ksen� soiva Scene, osoittaa taas rahdun kunnianhimoisemmankin rakentelun toimivan niin sovituksen kuin soundipolitiikankin saralla. Eih�n t�m� mit��n korvakarkkia viel�k��n ole, mutta jotain vaalittavaa sek� kehitett�v�� t�ss� silti on.

Lo-fi on jo l�hes no-fi, mutta ykk�s�ss� on silti avauksena soiva Crimeware, jonka angstisessa puristuksessa Troubles on v�hiten pulassa, ja jonka summittaiseen suuntaan l�htisin mahdollista tulevaa selkeimmin rakentelemaan.

Mika Roth

---

Varjokoodi: Musta sateenkaari

Varjokoodi on vasta uransa alussa, mutta esikois-EP lupaa jo paljon tulevilta p�ivilt�. Helsinkil�inen melankolista metallirokkia soittava b�ndi osaa n�et lis�t� rosoon my�s tuiki tarpeellista tarttumapintaa, eiv�tk� ainesten keskin�iset kontrastit riko isoa kuvaa.

Kolmen biisin mittainen EP k�ynnistyy nimikappaleella, jonka tartuntapotentiaali on kiistatta huippuluokkaa. Tarina ei kerro onko raikkaan tuoreelta kuulostava tuotantopuoli saavutettu hartiapankin voimin, mutta jos tilanne on t�m�, niin ryhm�st� l�ytyy melkoisia soundivelhoja ja tiet�ji�. Rouhean rockin pintaa pehmennet��n iskelm�n kanssa rajapintaa jakavalla vokalisoinnilla, kun taas kitarasoolo on suoraan hard rock -taivaasta. S��li� tihkuva Linnunpoika on kaiketi hellyyden kaipauksesta kertova rosoisen s�p� puoliballadi, joka l�hentelee korniuden rajoja. Ankkurina kuultava Sillat on taas mielenkiintoinen v�limuoto, jonka kertos�keest� olisi voitu uuttaa mielest�ni huomattavasti enemm�nkin tehoja irti. J�lleen iskelm�m�inen kohtaa rankemman rockin ��nivallit, mutta aivan nimibiisin kaltaista pottia ei siunaannu.

Yksi kiistaton maali, yksi l�hes maaliin kimmahtava tolppalaukaus, sek� sopuisan s�vyis� slovari. Varjokoodi avaa itselleen mukavasti linjoja, joita pitkin kelpaa kulkea tulevaisuudessa entist� pidemm�lle. Plussaksi on laskettava soundien modernius ja tuotannon jykevyys, joten ei muuta kuin rohkeammin vaan eteenp�in.

Mika Roth

---

Vaietut Juuret - J�vuttum madduuk (original soundtrack) EP
New Narratives

T�m�n koosteen sulkee hieman tavallisuudesta poikkeava julkaisu. Ohjaaja Nina Maaninka on tutkinut juuriaan, josta palkittu Vaietut Juuret -dokumenttielokuva kertoo. Elokuva k�sittelee mets�saamelaisten hiljaiseksi vaiettua menneisyytt�, historiaa, jonka asemasta yh� kiistell��n.

Vaietut Juuret - J�vuttum madduuk on nelj�n kappaleen mittainen EP, jolla dokumentin ��niraidastakin vastaava Antinranta luotaa ja heijastelee kokeellisen musiikin avulla elokuvan maailmaa. Perinteinen ja elektroninen nivoutuvat mit� upeimmin yhteen, klassisen pianon tuodessa elokuvamaista tunnetta mukaan. �igei-nu�ide maain�s (Aikia-noidan tarina) on jo l�hes seitsenminuuttisen mittansa ansiosta keskeinen osa kokonaisuutta, mutta t�ll� raidalla yhdistyv�t my�s em. elementit kenties vavahduttavimmin. Mennyt, nykyinen, tuleva ja n�iden rajaavien sanojen taakse k�tkeytyv�t kokonaiset mahdollisuuksien maailmat, joissa rajoja ei tunneta. My�s heti alussa kuultava nimikappale J�vuttum madduuk vavahduttaa pianon nuoteilla ja taustan miltei huomaamattomilla lis�yksill�, jotka tukevat upeaa teemaa mit� onnistuneimmin.

Niko Rytilahden lausuma Nu�ide m�tke (Noidan matka) on vanhaa saamelaista runolaulua ja Tietteilodde (Tiet�j�lintu) nousee koko ty�ryhm�n ponnistuksena upeaksi helmeksi, jonka mets�saamelainen Hilla Vaarala laulaa syd�mest��n. Ajan ja paikan rajat ovat joskus haastavia hahmottaa, mutta kyseisist� usvista voi my�s l�yt�� maagisia kehi�, l�hteit� ja pisteit�. Sielt� jostain meille on saapunut Vaietut Juuret - J�vuttum madduuk, olkaamme iloisia siit�.

Mika Roth