Vili Mustalampi: Pala Havannaa

Rumba-Akatemia Records

Vili Mustalampi on artisti poikkeuksen mielenkiintoisella historialla. Vuosien 2001–2012 aikana Mustalampi vietti joka toisen talven Kuubassa. Siellä hän opiskeli musiikkia sekä tanssia paikallisten mestareiden opastuksessa. Latinalaisen musiikin syke ja taidot omaksuttiin näin jo nuorella iällä, niin jalkojen kuin korvienkin kautta osaksi minuutta.

Tutustuin Vili Mustalammen musiikkiin ensi kertaa seitsemisen vuotta sitten, kun kuumaa bachataa suomeksi ja suomalaisille luova artisti revitteli sinkuillaan. En itse asiassa edes aiemmin tiennyt mitä bachata tai kizomba ensinnäkään olivat, mutta allekirjoittaneenkin tapauksessa polvet kyllä tiesivät mistä loppukehokin tulisi pitämään. Supertanssittavaa ja mukaansatempaavan kuumaa musiikkia on sittemmin ilmestynyt monta sinkullista ja pari EP-levyäkin, mutta Pala Havannaa on vasta toinen pitkäsoitto Mustalammelta.

Lattarisoundit hehkuvat luonnollisesti halki albumin, mutta sävyjä ja painotuksia osataan vaihtaa. Kaikkien kappaleiden tekijätiedoista löytyy Mustalammen lisäksi Janne Halonen, joka on tuttu mies afrobeatin ja jazzahtavan, rytmipainotteisen popin salat tuntevasta Helsinki-Cotonou Ensemble -yhtyeestä. Etenkin Tuu tuu tuu on kuin pala keinuvaa Länsi-Afrikkaa ja jo nimellään olennaisen kertova Saat mun sydämen tanssimaan cumbiaa yhdistää saman meren eri rantojen kaikuja kauniisti. Puhaltimet, kitarat, rytmisoittimet, sielusta lauletut tekstit ja pieni ripaus koskettimia, eikä juuri muuta tarvita. Äänikentät ovat ilmavia ja raikkaan rikkaita.

Musiikissa ja teksteissä positiivisuus on voitolla, vaikka elon varjojakin käsitellään. Supervoimia pohtii ihmisen polulle osuvia kiviä, kantoja ja esteitä. Tahdon voima kantaa, jos vain löydät yhteyden itseesi ja muistat sydämesi kielen, valistaa oikeista supervoimista kertova raita. Moinen ajattelutapa ei ole näillä rannoilla kaikkein yleisin, mutta Mustalampi rakentaa sitkeästi härmästä siltaa Karibian lämpöön pala kerrallaan. Corazón ojentaa käden kohti sydäntä ja Hekuma ei kiellä sisäistä vetoa toista kohtaan, onhan rakkaus tunteista suurin.

Maailman vaarat vilahtelevat siellä täällä, eikä elo ole tietenkään silkkaa lomamatkamainosta. Materiaalisen onnen arvoja pohtiva Kultainen häkki näkee kuinka omistamasi tavarat omistavat lopulta sinut, etkä siltikään ole edes onnellinen. Melankoliallakin on sijansa levyllä, eikä Tulimaa näe tietä ulos onnen ja kivun ruletista. Onhan rakkaus tunteista myös harmillisesti satuttavin.

Albumin avaava Pala Havannaa on Mustalammen suosiman ajattelutavan ja kahden vastakkaisen maailman valaiseva yhteenliittymä. Lähes seitsenminuuttinen numero lähtee liikkeelle haikeana, hivenen alistuneenakin, kertojan kyntäessä pohjoisen harmaan kauden sohjossa ja muistellessa lämpimämmän etelän hehkua. Hiljainen biisi ottaa tukea rytmisoittimista ja torvista, alun ollessa haikea. Kertosäe raottaa ensikertaa ovea aurinkoon, valo kasvaa kierros kierrokselta, kunnes puolivälin soolo-osuuksien jälkeen livutaan kauas Pohjolasta. Kertojan keho on ehkä yhä revontulten maassa, mutta henki on löytänyt jo paratiisiin, mitä myös värikkään äänekäs ja harmaudesta vapaa musiikki toistaa.

Pala Havannaa on hieno albumi, jonka ainoa ongelma on mielestäni lievä ylimittaisuus. Kaksitoista raitaa ja päälle 49 minuuttia ovat isoja numeroita tässä ajassa, mutta toisaalta Mustalampi avaa meille oven toiseen paikkaan ja kaiketi aikaankin. Kvartaalielämän oravanpyörästä ei ehkä pääse moni karkuun, mutta ainahan sitä saa unelmoida. Ja unelmointi on paljon helpompaa Mustalammen levyn soidessa.