Post Pulse: Lupaus

Almots Records

Pari kesää sitten Post Pulse taklasi ensisijaisesti brutaalin death metalinsa voimin, vaikka yhtyeen massiivisen metalin seassa toki muitakin palasia oli. Kuinka ollakaan Return to the Halls jäi lopulta mieleen juuri noiden satunnaisilta tuntuneiden industrial, jazz, ambient ja black kaikujensa ansiosta, vaikka tuolloin hieman epäilin niiden kestävyyttä sekä arvoa. Lupaus-albumin luvataan olevan hitaamman ja rockimman, minkä lisäksi mukana on ymmärtääkseni ensimmäinen ryhmän julkaisema suomenkielinen biisi.

Death metal on edelleen mielestäni kaikkea yhteen kokoava ja sitova runkopalkki, mutta etenkin ensimmäisellä kotimaisella esitetty Lupaus lähtee kieltämättä polkemaan rokkaavasti eteenpäin. Death edellä mennään, mutta tämä ei ole death’n’rollia vaan enemmänkin death-rockia, kuten saatesanoissakin osuvasti todetaan. Kovaa ja pistävää, mutta myös hartioistaan välillä melkoisia äänivalliryöppyjä antavaa jyrähtelyä.

Vain viiden raidan mittainen Lupaus-albumi on kummallinen – positiivisella ja rakentavalla tavalla. Poliittiset puheet ovat yleensä takuuvarma temppu saada allekirjoittanut vaihtamaan kanavaa, mutta John F. Kennedyn kesällä 1963 pitämä A Strategy of Peace -puhe on jotain muuta. Etenkin juuri tässä tilanteessa, jossa Post Pulse on rakentanut puheen ympärille kauniin melodisen, ehkä jopa hivenen doomahtavan kappaleen. Kennedyn puhe oli ajassaan ennenkuulumaton kädenojennus, joka oli osaltaan pistämässä kylmää sotaa hetkeksi tauolle. Tämä aika kaipaisi kovasti jotain vastaavaa, mitä bändi myös mielestäni alleviivaa, lisäämättä sanaakaan alkuperäiseen puheeseen.

Albumin pääteos on kuitenkin sen sulkeva The Hole, joka miltei 22 minuutin mitassaan ehtii aloittaa ja sulkea monia kaaria. Elämän ja kuoleman perustavia totuuksia käydään läpi tekstissä, joka yhtäältä heijastelee mielestäni maailmaa yleisemmällä tasolla, sekä yksilön kamppailua. Entä mikä on otsikon kuoppa, reikä tai hauta, josta puhutaan ja joka vetää puoleensa mustan aukon voimalla? Tulkintoja pohtiessa musiikki liikkuu edes ja taas progressiivisen metalin ja rockin vapaiden maiden.

Post Pulse ei halunnut tehdä samaa albumia uudelleen, eikä Lupaus todellakaan ole minkään aiemman jatko-osa. Yhtye ajaa itseään armotta pidemmälle, korkeammalle ja syvemmälle, mikä on tavallaan ymmärrettävää, mutta samalla odotukset tulevaa kohden vain kasvavat ja kasvavat. Toisaalta bändi pystyy luomaan tässä hetkessä Incredible Creaturesin kaltaisia genreväistelijöitä, jotka tunkevat rajoja yhä kauemmas, joten jään odottamaan mielenkiinnolla tulevaa – nauttiessani samalla nykyisyyden hedelmistä.