Yleislakko: Ennen maailma oli metsää

Rotasaxum Records

Poliittinen punk on Yleislakolla rautaisesti hallussa. Vuodesta 2008 asioita ruotinut bändi kävi allekirjoittaneelle ensi kertaa tutuksi, kun sanan säilää osuvasti heilutellut Vapauden rautaiset raamit -albumi ilmestyi kesäksi 2011. Kiekko julkaistiin nykyhetkestä katsottuna vielä vanhoina hyvinä aikoina, sillä viimeiset vuodet Tellus karvattomine apinoineen on luisunut entistäkin jyrkempään alamäkeen.

Yleislakko vietti julkaisurintamalla hiljaiseloa miltei vuosikymmenen, kunnes viime vapun tienoilla julkaistu Onnellisten rasistien maa -sinkku tuli ja tuuppasi uuden aikakauden liikkeelle. Otsikko kertoo jo olennaisen ja kyseinen biisi saa myös kunnian avata pitkäsoiton, jonka 14 raitaan mahtuu runsaasti asiaa ja aiheita. Kitaravetoinen punk on punainen lanka, johon kaikki punotaan eri keinoin kiinni. Välillä ollaan lähempänä postpunkin, toisinaan taas hardcoren ja jopa metallisemman mäiskeen kenttiä, mutta fokus pysyy kohdillaan ja soundi terävänä.

Aikaa on kulunut sitten viime pitkäsoiton, mutta ruosteiseksi tai edes kankeaksi Yleislakon tekemistä on turha kutsua. Oikeastaan bändin vinosti menneeseen nojaava punksoundi ja vokalistin kirjavaksikin kuvailtava ilmaisu purevat vuonna 2026 tiukemmin kuin ehkä koskaan. Tuiki tärkeistä sanoista saa ongelmitta selvän ja itse lauseissa sekä isommissa hahmotelmissa riittää pohdittavaa. Teksteissä maisemaan napsahtelee napakoita iskulauseita, mutta lyriikoissa on myös huimasti syvyyttä sekä tasoja. Kiukkuinen ja kiihtynyt voi olla myös ilman laatusanavyöryjä.

Taide pitkää, elämä lyhyt -kappale uskaltaa lähestyä jopa folkkia, vaikka melskaakin. Biisin alku on mykistävä: ”Jäi väliin Nuoruustango sekä Väliaikainen / Löysin jostain omatunnon ja niitä esittänyt en”. Kertoja tietää paikkansa ja näkee ympärilleen tarkasti. Siinä maailmassa Tolkun ihminen on perusnegatiivinen varttinatsi, joka ei ymmärrä valintojensa merkitystä ja skaalaa planeetan palaessa hitaasti karrelle. Sinkkunakin julkaistu Mitä, missä, milloin 20 ja 26 antaa mustarastaan laulaa hetken, mutta ei toivolle juuri tilaa ole, kun ”luonnontilan tilalla on tila luonnoton”.

Yleislakko edustaa musiikkinsa tyylin perusteella mennyttä, mutta myös nykyinen ja tuleva ovat vahvasti läsnä – muutenkin kuin teksteissä. Vaatii taitoa luoda aidosti kantaaottavaa ja rakentavaa punkkia vuonna 2026 ja saada sen kuulostamaan raikkaalle, mutta Yleislakolta sujuu tuokin.