Hanhani: Oikea aika olla elossa

Omakustanne

Hanhanin retrohtava pop on kiehtova palanen modernia musiikkikenttää. Alkuvuodesta – tarkemmin sanottuna naistenpäivänä – 2025 ilmestynyt Oma huone EP oli viidestä erilaisesta potretista rakentunut vahva nippu, tyylikirjon ulottuessa jazzpopsoulista hilpeän laulelman ja ehkä hiukan taidepopinkin puolelle.

Alkuvuodesta 2026 julkaistu Armi / Talvi -tuplasinkku hämmensi tummemmilla sävyillään. Svengaavat jazzit ja siniset soulit olivat vaihtuneet surumielisyyteen, kovaan kylmyyteen. Jo tuolloin oli puhetta siitä, että tulevasta pitkäsoitosta tulisi monipuolinen kokonaisuus, mutta etenkin sinällään ansiokas Armi-kappale sai pohtimaan Hanhanin tulevaa.

Voin sanoa ilahtuneeni, kun seuraavat kaksi sinkkua täydensivät kuvaa valoisammalta puolelta katua. Keväinen Aion unohtaa on toki erokappale, jossa tutun kaupungin tomut karistetaan kengistä, mutta biisi tekee sen nostattavan jazzahtavan popin keinoin. Rikkoutuneet ihmissuhteet ja menneiden pohdinta tuntuu olevan yksi albumin kantavista teemoista, mutta myrkyllistä kitkeryyttä, tai edes pientä ilkeyttä Hanhanin kameleonttimaisesti muuntuvasta popista on vaikea löytää.

Keskikesän aikoihin julkaistu Mun yöt -sinkku muistelee menneitä, sävyjen ollessa kesäisen lämpimiä. Pehmeät vokaalit, raukea piano ja sirosti soitetut bänditaustat nostavat sielukkaan popbiisin levyn kärkikahinoihin. Tavallaan levyn loppupuolella soiva Sunnuntai on kappaleen sisarus, viipyilevän kulun löytäessä radion nostalgiasta lohtua. Tarinoissa mennyt kulta-aika nähdään paratiisina, johon voi palata hetkiseksi ilman syyllisyyttä. Hivenen surumielistä kyllä, mutta sadepilvien reunat ovat vahvasti kullattuja.

Tyylien kirjo on siis palannut ja parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla levyn kaukaiset laidat saattavat tuntua kauas toisistaan karanneilta. Hanhani pystyy silti mielestäni kokoamaan kymmenen kappaleen parven riittävän tiiviiksi. Elektrodiskopopin sykkeellä varustettu Tänään hän kaatuu ja veikeällä ukulelella koristeltu Oikea aika olla elossa ovat kumpainenkin osia kokonaisuudesta, jota kannattaa tarkkailla riittävän kaukaa ja maltilla.

Biisijärjestys on kiehtovasti koottu ja eräästä taidemaalarista innoittunut Vincent on ilmiselvä avausraita vetävässä poprockissaan. Armi / Talvi -kaksikko katkaisee albumin kahtia ja asteen sinisempi B-puoli saa tarvitun nosteen lopussa. Tarinoiden virrassa voi haistella suuremmankin kehityslinjan kaarta, kappaleiden toimiessa silti vallan mainiosti myös paikoiltaan irrotettuina.

Oikea aika olla elossa on hiljalleen löytänyt paikkansa sydämessäni, vaikka odotin ehkä sittenkin jotain hieman erilaista. Omillaan seisova ja soundinsa tarkoin rakentanut esikoinen on vahvasti tätä päivää, jolle olisi tosin mahtunut kirjoissani pari EP:nkin kappaletta. Sydän menee paikoilleen ja Kuningas jäivät kaivatuiksi, mutta menneisiin liian pitkäksi ajaksi tarrautuminen ei taida olla sittenkään Hanhanin juttu. On aika mennä eteenpäin.