Mikael H & Some Siberians � pidet��n hauskaa yhdess�!

Mikael H & Some Siberians julkaisi tuoreimman levyns� Back From Serbia 8. marraskuuta. Levyn vanhahtava ja kiiret�n pop syleilee sympaattisesti kantri- ja folk-maailmoja, keskittyen kaikessa rauhassa hele�n melodisten biisien ��relle. Voisiko sanoa ett� teill� biisi on p��osassa?

- Kyll�h�n meid�n l�hestymistapa on aika biisikohtainen. Monet sovitusideat tulevat jo s�vellysvaiheessa ja ne ovat usein aika yksil�llisi�. Levy� my�s ��nitettiin biisi kerrallaan ja siihen meni lopulta aika pitk� aika, mik� johtui l�hinn� ihmisten aikatauluista. Ei siit�, ett� mit��n olisi niin hirve�sti hiottu. Mutta kyll� levy my�s kuulostaa kokonaisuudelta. Se kuulostaa meilt�.

Onko levyll� omia erityisi� suosikkeja? Jos on, miksi?

- Vuorotellen sit� tykk�� millon mist�kin. Ehk� You�ll Get Through This on kuitenkin aika erityinen biisi. Siin� oli jo alun alkaen mukana idea kahden ��nimaailman, vanhan ja viel� v�h�n vanhemman, yhdist�misest�. Siin� oli se mahdollisuus, ettei ratkaisu toimi ollenkaan. Siit� tuli kuitenkin hieno biisi, jota on kiva soittaa my�s keikoilla. My�s vanha kunnon Aeroplane saa aina hymyn huulille ja on my�s keikkabiisi vailla vertaa.

Miten tuore ��nite eroaa edellisest� Sounds Like Siberia-levyst�?

- Sounds Like Siberia oli enemm�n yhden miehen sooloilua. ��nimaailma on my�s selke�sti tummempi ja rosoisempi. Se on aika sis��np�ink��ntynyt levy. Nyt uudella levyll� pidettiin hauskaa yhdess� ja se my�s kuuluu. ��nimaailma on my�s avoin ja l�mmin. Kyll� t�st� levyst� j�i se olo ett� tehtiin se yhdess�, vaikka vietinkin studiolla paljon aikaa ihan yksikseni.

Mitk� ovat Mikael H & Some Siberiansin musiikilliset teesit?

- Kaikki on mahdollista! Ja kaikkea voi kokeilla.

Kerrotko hiukan taustaa itsest�si ja orkesteristasi? Oliko ensin Mikael H ja sitten vasta Some Siberians?

- Ensin oli Mikael H. Some Siberians kehittyi oikeastaan Sounds Like Siberia levyn j�lkeen. Sit� ennen olin ehtinyt jo tehd� pari demoa ihan itsekseni. Tosin isoveli Tuomas, joka siis soittaa b�ndiss� rumpuja ja koskettimia, soittaa niill�kin.

Saatteessa puhuttiin Uudesta-Seelannista. Kerrotko lis��?

- Uudessa-Seelannissa asustin vuoden 2002, Aucklandin kaupungissa. Opiskelin siell� ��nitt�mist�. Sielt� l�ytyi sitten julkaisija Sounds Like Siberia levylle (Powertool Records), joka oli siin� vaiheessa jo valmiina. Devonportin kaupunginosasta l�ytyi Folk Club, jossa aloin k�ym��n viikottain. Joka maanantai sai jokainen halutessaan soittaa pari biisi�. Siell� sitten soittelin joitakin t�m�n uuden levyn biiseist�, ainakin Aeroplane, Lead Me Home ja Fear of Trying olivat suosittuja. Sen vuoden lopulla sitten soitin Folk Clubilla kokopitk�n keikan, joka on bootleggina olemassa. Tuolta ��nitteelt� voi hyvin aistia Clubin meininki�, joka oli aika hervotonta.

Vuonna 2004 sitten palattiin maapallon toiselle puolelle b�ndin kanssa kuukaudeksi. Kierrettiin Uuden-Seelannin saaria ja soitettiin tusinan verran keikkoja. Radioasemat ja TV oli suhteellisen kiinnostuneita, mm. paikallinen kympin uutiset n�ytti p�tk�n Missed -biisin videosta, jossa r�mmin lumihangessa banjo olalla. Eksotiikkaa.

Olet vaikuttanut my�s Treeballin ja Astrid Swanin taustalla. Siberians soittaa my�s John McGregorin b�ndin�. Millaisia kokemuksia n�ist� on j��nyt mieleen? Millaisia muita projekteja olet toteuttanut tai jatkossa olet suunnittelemassa?

- Treeball-vuosista on jo sen verran aikaa, ett� muistikuvat on hieman utuisia. Olihan se kiva nuorena poikana p��st� soittelemaan paljon keikkoja ja saada keikkarutiinia. Sillon se rokkikin viel� maistui. Nyt olen ruvennut pehmoilemaan.

Astridin kanssa me ollaan tunnettu jo teini-ik�isest� ja soitettu yhdess� monessa jutussa. Astrid tiet�� mit� mulla on annettavaa ja voin antaa mielikuvituksen laukata vapaasti. Kivaa on siis ollut. Johnin kanssa olen soittanut paljon kahdestaan ja sitten ollaan oltu my�s mukana koko b�ndill�. Kyll�h�n se on ihan erityinen juttu. Siin� miss� Astridin kanssa yrit�n t�ydent�� juttua ja j�tt�� artistille tilaa, Johnin kanssa on enemm�n kyse vuorovaikutuksesta. Siin� saan menn� v�h�n syvemm�lle mukaan.

- Kaikenlaisissa projekteissa on tullut oltua mukana, ehk� enemm�n ��nitt�j�n� kuin muusikkona. Yksi hieno projekti oli Uusi-Seelantilaisen, Lontoossa asustavan, Feyodorin levy Aggressive Pedestrian, joka julkaistiin vuonna 2004. Feyodor on Ben Barrettin sooloprojekti. Aggressive Pedestrian -levyll� oli koko Mikael H & Some Siberians poppoo mukana. T�ll� hetkell� on uusi levy tekovaiheessa ja uudenvuoden tiet�mill� pit�isi olla valmista. Siit� on tulossa hieno kokonaisuus. P��sen my�s auttamaan Sami Kukan uuden levyn loppusilauksessa, mik� on minulle suuri kunnia. Seuraava oma ��nitekin on sen verran mieless�, ett� b�nditunnelmaa olisi viel� tarkoitus tiivist�� ��nitteelle ja luulen, ett� ainakin ripaus etel�isen Afrikan tunnelmaa on tulossa mukaan.

Miksi levyn nimi on Back From Serbia? Olitko tai olitteko k�ym�ss� Balkanilla?

- N�m� Serbia ja Siberia sanat on t�llaisia kielikuvia ja k�mm�hdyksi� t�ss� meid�n yhteydess�. J�lkeenp�in mietin ett� iloisuutensa puolesta uusi levy on kuin paluu Serbiasta, mutta ehk� se oli enemm�nkin sis�inen matka.

Millaisia esikuvia kautta sukulaissieluja haluatte nostaa esiin?

- No esikuvia on aika monia. Tai siis sellaisia ihmisi�, joiden musiikista on, tiedostaen tai tiedostamatta, imenyt vaikutteita. George Harrison ja Mississippi John Hurt ovat kyll� olleet t�rkeit�. Kaikki aiemmin mainitut ovat t�rkeit�: Feyodor, John ja Astrid. Lis�ksi pid�n kovasti Helmi-levyjen koko kaartista. J. Karjalaisen L�nnen Jukka-projekti on kyll� aika uskomaton. Appalakki-meininki on ollut jo jonkin aikaa l�hell� syd�nt�. Hienoa, ett� se Suomessa kiinnostaa muitakin. On my�s pakko mainita juuri viime viikolla Helsingiss� vieraillut Oliver Mtukudzi, joka heitti kyll� ylivoimaisesti t�m�n vuoden parhaan keikan.

Helmi-levyilt� odotellaan Back From Serbian j�lkeen mm. Kukka-kokoelmaa sek� tulevia Joose Keskitaloja. Joko Helmi kohta on samanlainen hyv�n musiikin kehto kuin Sami S�np�kkil�n Fonal?

- Kyll�h�n Helmi-levyt jo nyt on hyv�n musiikin kehto! Lindin Antilla, Helmi-levyjen p��ll�, on juuri se tarvittava avoimuus ja positiivinen asenne, joka vet�� hyv�� musiikkia puoleensa. Helmi-levyt voi olla koti kaikenlaiselle musiikille, mit��n musiikillisia raja-aitoja ei ole vedetty.

Itse pid�n levy� yhten� vuoden sympaattisimmista kokonaisuuksista. Millaista palautetta olette muualta saanut? Onko joku tyrm�nnyt ja jos on niin mill� perusteilla? T�m� kiinnostaa minua, kun en itse hirve�sti kritisoitavaa l�yt�nyt...

- Palautetta tippuu pikkuhiljaa. T�h�n asti kaikki on ollut positiivista. Negatiivisia asioita ei ole viel� korviin kantautunut. Mit��nh�n silt� levylt� ei en�� voi muuttaa, joten itse pid�n sit� t�ydellisen� sellaisenaan. Jos jonkin voisi tehd� paremmin niin tehd��n se paremmin seuraavalla levyll�!

Millaisia tavoitteita yhtyeell� on? Ovatko ne jo saavutettu?

- Meid�n tavoitteena on tuoda iloa ja l�mp�� ihmisille. Mutta ei ole mit��n m��r�llist� tavoitetta. Naapurin Liisa riitt��. Mutta onhan se mukavaa soittaa useammalle. Niin kauan kun t�m� on hauskaa ja insipiraatiota riitt�� niin sill� on oikeutuksensa. Tulosvastuullisuus on yliarvostettua, luovuus kunniaan!

Millaisella mielell� kannattaa suunnata teid�n keikallenne?

- Kannattaa treenata poskilihaksia, jotta jaksaa hymyill� koko keikan ajan. Muistakaa my�s, ett� ranneliike on t�rke� helistint� soittaessa!

Haastattelu ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Pilvikki Heinonen/www.mikaelh.com