Suonuotio on jyväskyläläismuusikko Ville Puronahon sooloprojekti, jonka musiikillinen maailma perustuu isolta osin 70-luvun krautrockin menoon ja progen voimaan. Soittoa pehmennetään toisinaan ambientista kimmoketta ottavalla poprockilla ja näille perustuksille on rakennettu musiikkia jo pidempään. Projektin uusin julkaisu on Polut, osa 2, joka jatkaa tutuilla linjoilla. Nimeään isompi levy näyttää kuinka Twin Peaks ja Kraftwerk voivat pelata yhdessä. Desibeli.net haastatteli tekijää ja yritti kartoittaa polkuja äänten maailmoissa.
Suonuotio on julkaissut musiikkia jo vuodesta 2015 harvakseltaan. Yhtye syntyi alun perin, kun Puronahon edellinen bändi Laivue lopetti. Into musiikin tekemiseen oli kuitenkin yhä olemassa, nyt vain tarvittiin uusi ilmaisukanava.
- 2010-luvun alussa innostuin todella The War on Drugsin, Kurt Vilen ja Real Estaten kaltaisista artisteista jotka soittivat yksinkertaista musiikkia, jossa oli sellainen tietty tunnelma joka vetosi minuun. Niillä oli merkittävä vaikutus tämän projektin syntyyn.
Mitään ei kuitenkaan kopioitu suoraan. Puronaho toteaakin sangen osuvasti Suonuotion olevan inspiraatioiden summan. Musiikkia tulee kuunneltua laidasta laitaan ja todella paljon. Aina tietysti tarttuu myös jotain mukaan, eri asioiden vaikuttaessa omiinkin tekemisiin.
- Tärkeimmät vaikutteeni ovat edellä mainittujen lisäksi pääasiassa kitaraa soittavia, jo edesmenneitä tai eläkeikään ehtineitä ukkoja: Neil Young, Jerry Garcia, Mark Knopfler, Michael Rother, J.J. Cale, Robert Fripp, Frank Zappa jne. Aivan viime aikoina on innostanut erityisesti Arooj Aftab ja SUSS.
Mahtavaa että mainitsit mm. Neu!-yhtyeestä tutun Michael Rotherin, sillä olen aina ollut kuulevinani hänen vaikutustaan taustalla. Julkaisit alkuvuodesta 2023 Polut, osa 1 EP:n, joka jatkoi suomalaisen krautrockin, ambientin ja folkahtavan progerockin liitosta. Miksi toinen osa Polut-kokonaisuudesta ilmestyi vasta nyt?
- Koska sen saamisessa itseäni tyydyttävään muotoon kesti tuon verran aikaa. Äänitän valtaosan instrumenteista itse, ja kappaleet muotoutuvat äänittäessä pikkuhiljaa. On tyypillistä, että äänitän jonkin biisin ja joudun äänittämään sen kokonaan uudestaan, koska huomaan esimerkiksi että sen tempo ei ole kohdillaan. Kaikki tuollainen vie aikaa. Lisäksi kyllästyn usein musiikkiini. Siihen auttaa vain aika. Kun on kuukauden kuuntelematta jotain keskeneräistä tuotosta, saattaakin se tauon jälkeen kuulostaa taas tuoreelta ja työstämisen arvoiselta.
Kaksi uusinta julkaisua pitää nimessään sanan Polut, mutta syy siihen on yllättävänkin yksinkertainen.
- Minulla on Polut-niminen kappale, jonka piti tulla jo Polut, osa 1 -levylle, mutta en saanut siitä riittävän hyvää versiota aikaiseksi.
Kenties kolmas kerta toden sanoo, sillä vielä keskeneräinen Polut, osa 3 -levy siintää jo tulevan horisontissa. Juuri nyt Puronaho on kuitenkin sitoutunut Polut-nimeen, joten otsikko vaikuttaa jo sovitulta.
Uudella levyllä kuullaan ymmärtääkseni myös neljää muuta soittajaa, mutta kuinka pitkälti kyseessä on ollut sinun oma projektisi ja työsi?
- Kyseessä on täysin oma projektini, joka ei olisi sitä mitä se on ilman näitä muita tekijöitä. Olen onnekas, koska tunnen virtuoosimaisia soittajia, jotka ovat pyyteettömästi tulleet kysyttäessä mukaan. Voin yleensä antaa heille täysin vapaat kädet, koska heidän tyylitajunsa ei tunnu pettävän koskaan. Kiitos Petrus Piironen, Ville Huovinen ja Jaakko Peltonen, ja kiitos sanoituksista Matti Kortet! Unohtamatta Hannu Haahtia, jonka ottamat valokuvat sopivat mielestäni täydellisesti musiikkini tunnelmiin.
Julkaisit juuri ennen pandemiaa mielestäni täydellisen Suonuotio-albumin, joka sitten jäi sulkeutuvan maailman jalkoihin. Tai siltä ainakin itsestäni tuntui. Mitkä ovat tuntosi albumin tiimoilta nyt, kun kaikesta tuosta on jo yli kuusi vuotta?
- Tulipahan tehtyä! Välttelen omaa musiikkiani sen jälkeen kun sen valmiiksi saan, mutta pakko myöntää että levyn päätösraita Hei hei on tullut pari kertaa kuunneltua. Olen ylpeä tuosta kappaleesta, täytyy sanoa.
Nyt tekijä ei kyllä nosta työtään riittävän korkealle, toteaa haastattelija tähän väliin. Suonuotio on edelleen viiden tähden arvoinen pitkäsoitto, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mutta palataan takaisin tähän aikaan ja uuteen kiekkoon.
Toinen Polut-levy vie mielestäni Suonuotio-soundia johdonmukaisesti eteenpäin, vaikka mitään dramaattista eroa entiseen onkin vaikea osoittaa. Pohdin arviossa Polku vie uneen -kappaleen kohdalla, että tuostahan olisi saanut 'radio edit' -tyyppisen pop-kappaleenkin kasaan. Onko Suonuotio vuonna 2026 siis popimpi ja tarttuvampi kuin ennen, ja jos niin miksi?
- Mahdollisesti, mutta jos on, niin se on sattumaa: tällaista syntyi tällä kertaa. Tarttuvuus ei ole prioriteettieni kärjessä musiikkia tehdessä.
Albumin keskellä kohoaa plus 11-minuuttinen Tietä, tuulta -kappale, jonka historia on pidempi. Biisiä soitettiin jo Laivueen kanssa joskus vuoden 2014 paikkeilla. Välillä kappale unohtui, välillä nousi taas esiin ja nyt se löysi paikkansa uuden albumin keskuspalana. Mitään suurempaa suunnitelmaa ei kuuleman mukaan ollut, vaan sattuma korjasi satoaan.
Entä ankkuri Perintö? Sen nopeampi ja nostattavampi tunnelma taitaa olla täydellistä ankkurikamaa ja ainakin minulle jää erittäin lämmin jälkimaku vinhan kipaleen positiivisuudesta. Mitä Perintö kappaleena ja otsikkona sinulle merkitsee? Perintö mistä? Mihin Perintö johtaa?
- Perinnön sanoituksen kirjoitti Petrus Piironen, joka on ollut merkittävä tekijä Suonuotiossa myös soittajana ja masteroijana. Sanoituksen sisältö ei mielestäni ole kovin positiivinen, ja se tuokin hyvää kontrastia menevään kappaleeseen. Tykkään ylipäätään sellaisesta, että levy voi alkaa vähän hitaasti ja johdattelevasti, ja kierroksia nostetaan loppua kohden.
Onko Suonuotio olemassa vain studiossa, vai tuletko jalkautumaan musiikin tiimoilta?
- Suonuotio on soittanut yhden keikan, joulukuussa 2019. Koronapandemia jäädytti livebändin toiminnan, ja kun livesoitto oli sitten taas mahdollista, soittajien elämäntilanteet olivat muuttuneet siten, että livebändin toiminta muuttui turhan haastavaksi, lähinnä siis aikataulullisista syistä.
- Myöhemmin sain idean, että Suonuotion livebändi soittaisi livenä pelkästään improvisoitua drone/ambient-musiikkia, koska se on parasta, ja helpompi toteuttaa. Sain bändin kasaan, mutta siitä tulikin sen verran oma juttunsa, että annoimme sille nimen Pitkät puut. Ensimmäinen julkaisu ilmestyy aivan pian ja toivottavasti joku keikkakin päästään soittamaan.
No niin, maailmassa siis tapahtuu uuttakin. Vaan mitä seuraavaksi on luvassa Suonuotio-otsakkeen alla? Onko luvassa julkaisuja, tai jotain muuta huomioitavaa?
- Tällä hetkellä työstän Polut, osa 3 -levyä. On mahdoton sanoa milloin se valmistuu, mutta toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Sille on tulossa Polut -kappaleen lisäksi ainakin yksi toinen vanha biisi pöytälaatikosta, ja tuttuun tapaan levyn tulee aloittamaan pitkä jumittava raita, jolla saadaan karsittua kärsimättömimmät kuulijat pois (naurua)!
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Kiitos tämän jutun lukijoille, ja erityiskiitos Desibeli.netin väelle. Teette korvaamatonta työtä suomalaisen vaihtoehtoisen musiikin puolesta. Arvostan sitä todella.
Suonuotio on jyväskyläläismuusikko Ville Puronahon sooloprojekti, jonka musiikillinen maailma perustuu isolta osin 70-luvun krautrockin menoon ja progen voimaan. Soittoa pehmennetään toisinaan ambientista kimmoketta ottavalla poprockilla ja näille perustuksille on rakennettu musiikkia jo pidempään. Projektin uusin julkaisu on Polut, osa 2, joka jatkaa tutuilla linjoilla. Nimeään isompi levy näyttää kuinka Twin Peaks ja Kraftwerk voivat pelata yhdessä. Desibeli.net haastatteli tekijää ja yritti kartoittaa polkuja äänten maailmoissa.
