Pytlik: Björk

Björk Guðmundsdóttirin (s. 1965) ensimmäinen soololevy Debut ilmestyi kauppoihin vuonna 1993. Siitä lähtien aina tähän päivään asti maailman kenties tunnetuin islantilainen on luonut hienoa uraansa. Ei siinä kuitenkaan kaikki, sillä kerrottavaa löytyy toki pähkinänkuoren ulkopuoleltakin. Tätä asiaa lukijalle lähtee valottamaan Mark Pytlik teoksessaan.

Aluksi lähdetään liikkeelle luonnollisesti lapsuudesta ja kerrotaan kuinka vapaamielinen hippiäiti vaikutti nuoreen Björkiin nimenomaan itsenäistävästi. Jo varhain kaikille tuli selväksi että omapäinen pikkutyttö on myös äärimmäisen musikaalinen. Harva tietääkin, että Björk on vasta 11-vuotiaana julkaissut omaa nimeään kantavan albumin, joka saavutti kohtuullisesti suosiota Islannissa. Teini-ikäisenä hän koki punkin maihinnousun kotisaarellaan, muutamia bändivirityksiä kunnes Kukl -niminen kokoonpano saavutti nimeä jo muuallakin Euroopassa. Sindri-pojan syntymä Björkin ollessa 19-vuotias ei hidastanut nuoren naisen esiintymis- ja musiikillisia haluja. Tie vei lopulta Sugarcubesiin, yhtyeeseen joka saavutti jo huomattavaa mainetta maailmalla.

Tästä eteenpäin keskitytään tarkastelemaan Björkin halua siirtyä soolouralle sekä sen kehittymistä aina Vespertineen ja sen jälkimaininkeihin asti. Artistin tekemisiä peilataan kollegoilta sekä Björkiltä itseltään otettujen haastattelujen kautta. Kiinnostavimmat jutut keskittyvät levyjen tekoon liittyviin asioihin, joista käy ilmi islantilaisen jatkuva halu muutokseen sekä kokeellisuuteen. Björk ei todellakaan ole ylittänyt aitaa koskaan sen matalimmasta kohdasta. Myös tarinat Dancer In The Darkin tiimoilta sekä vaikeuksista Lars von Trierin kanssa ovat kiehtovia.

Pytlik on selvästikin onnistunut saamaan ison kasan materiaalia kirjaansa varten ja mikä parasta monesta eri lähteestä Tämä on kirjan vahvuus, mutta toisaalta lukiessa oli sellainen olo että enemmänkin olisi voinut aiheesta saada irti. Varsinkin kirjan alkupuoli tuntuu kirjoitetun hätäisesti, jotkin kielikuvat aiheuttivat ennemminkin kiusaantuneisuutta kuin hyväksyvää nyökyttelyä. Soolouraa seuratessa ääni kellossa muuttuu ja teksti on sujuvaa, kunnes homma tuntuu loppuvan kuin seinään. Vespertinen jälkimaininkeja ei ehdi paljoa märehtiä kun huomaa viimeisen pisteen läsnäolon. Jää jokseenkin hölmistynyt olo.

Iso plussa on tosin annettava laulukirjasta, jossa jokainen soolouran (siis vuoteen 2003 asti ilmestyneistä) biiseistä käydään läpi pienen selvityksen kera. Mikäli suosikkikappaleita omaa niin nyt saa lukea kenties niiden synnystä, sanoitusten taustoista tai muuta triviaa. Kerrassaan loistava lisä joka on jokaiselle fanille taatusti mieleen, kuten kirja noin muutenkin. Jos ei Björkistä sinänsä ole kiinnostunut niin kirja ei välttämättä vaikuta niin ihmeelliseltä. Varsinkin jonkinlainen viimeistelemättömyys tai hätäisyys saattaa häiritä. Mark Pytlik on kuitenkin tehnyt hyvän työn kasatessaan laajasta aineistosta varsin kattavan selvityksen ainutlaatuisen artistin musiikista ja sen motiiveista.

Tomas Ojapelto, kuva: Grzesiek Kszczotek