Porkka: Korkealta ja kovaa – Rokkikuvia 70-luvulta
12.04.2007
Kuva ja teksti ovat käyneet kiivasta taistoa jo lähes sata vuotta, ja näyttää siltä, että kuva ottaisi voiton. Nykyaikana taistelu omasta olemassaolostaan on tekstin harteilla. Vaikkei teksti kuitenkaan tule katoamaan, on se kuvaan verrattuna alakynnessä. Rock-toimittamisessa taas sanallinen kuvailu on pääosassa ja kuvat tulevat lisukkeena, joskus tosin voi käydä niin, että kuvat ovat parempia kuin itse teksti. Vertailun voittaa yleensä se, joka kestää vuosienkin jälkeen tarkastelua. Onneksi Reijo Porkan rock-kuvat kestävät.
Valokuvakirja Korkealta ja kovaa käsittää Porkan 70-luvulla ottamia rock-kuvia. Kuvia komppaa ajoittain toimittaja-tuottaja Tommi Liuhalan kirjaa varten tehdyt tekstit. Tekstit tosin ovat välillä hieman naiiveja, jälkiviisaita ja nostalgisia, joten suurin arvo on itse kuvilla. Kirjaan on koottu niin laajempia kokoelmia kuin Porkan kuvia yksittäisiltä keikoilta.
Selkeästi paras kokonaisuus on Porkan kollaasi ensimmäisestä Ruisrockista. Porkan kuvat ironisoivat, mutta samalla kiteyttävät koko tapahtuman. Ruisrock -kokoelma myös näyttää, että Porkka saattaa olla parhaimmillaan rehellisessä kuvajournalismissa, mitä tietysti keikkakuvatkin ovat. Myös Svengijengi- ja Musiikkimestat –kokoelmat tuovat miehen kuvista parhaat puolet esille. Yhdessä esiteltynä, jokaista kuvaa on katsottava hieman tarkemmin, että ymmärtäisi sen paikan kokonaisuudessa. Tärkeimpänä kuitenkin kuvat osoittavat Porkan kyvyn havainnoida ja tallentaa ympäristönsä pieniä hetkiä. Suuremmissa tapahtumissa Porkka on päässyt tallentamaan enemmän erilaisia hetkiä kuin rock-keikoilla. Tästä syystä muutamat keikkakuvat jäävät hieman toispuoleisiksi.
Tietenkin keikkakuvissakin on omat tärppinsä. Jethro Tullin ja Hurriganesin esiintymisestä Porkka kyllä tavoittaa jotain sellaista, ettei tekstiä edes tarvittaisi. Ylivoimaisimmaksi yksittäisistä kuvasarjoista nousee kuitenkin Elkie Brooksin kuvat. Vaikkei naista tai hänen musiikkiaan tuntisi nimeksikään, voi kuvista aistia kiihkeän hektisen lavaesiintymisen. Ja kun mielikuvaksi nousee naispuolinen vastine Iggy Popille, ei kuvien energialataus voi olla heikko. Myös blueskitaristi B. B. Kingin kuvasarja on erityisen onnistunut. Jokainen miehestä otettu kuva huokuu sellaista intensiteettiä, joka jättää muiden bändien kuvat varjoonsa. Turhimmat bändikuvista ovat oikeastaan Fleetwood Mac ja Mott The Hoople. Fleetwoodin kohdalla kuvat ovat todella mitäänsanomattomia ja Hooplen kuvia vaivaa lievä epätarkkuus.
Vaikka suurin osa kirjan kuvista onkin tasokkaista, niin muutamat otokset tarvitsisivat enemmän tekstiä tuekseen. Tommi Liuhalan ingressejä ja sanailua yhtyeistä on ripoteltu hieman arpoen. Muutamista yhtyeistä ei ole tekstiä oikein ollenkaan, mutta esim. Hullujussista ja Uriah Heepistä on melko ylistävät tekstit tukemassa yhtä ainoata kuvaa.
Parasta kuitenkin on, että Porkan kuvat toimivat yksinkin, ilman tekstiä, vaikka suurin arvo kirjalla on dokumentinomainen. Kirjassa kyllä vilahtavat Ten Years After, Steppenwolf, MC5 ja Frank Zappa, mutta kovin kiihkeää sydämentykytystä heidänkään kuvat eivät pysty tarjoamaan. Nostalgiaa.
Teksti: Otto Kylmälä
