Matti Johannes Koivu ja Irwinin toinen puoli
17.03.2008
Matti Johannes Koivun kaksi pienieleistä, toiveikasta ja lämminhenkistä sooloalbumia ovat nostaneet herran yhdeksi suomenkielisen laulaja-lauluntekijä-genren eturiviä. Niiden jälkeen Matti tiimeineen on lähtenyt entistäkin luovempaan suuntaan, ensin luomalla yhden viime vuosien parhaista tarinallisista lastenlevyistä ja nyt sukeltamalla yhden suomalaisen musiikki-ikonin Irwinin tuotantoon täysin omannäköisellään otteella. Mistä ideat moisiin oikein nousevat?
Matin mukaan kysymykseen ei ole olemassa kuin yllättävän lattea vastaus – ne ideat vaan tuli. Lastenlevyyn Topsi ja Tohtori Koirasson Juha ja Maija Itkonen olivat kirjoittaneet tarinan ja kun sitä esiteltiin Matille hän tajusi heti että haluaa tehdä siitä levyn. Ja Irwinin lauluthan on Matin mielestä mahtavia! Suhde Irwiniin ei sinänsä ollut ennen levyä mitenkään erityinen – Matti tiesi laulut ja jutut ja hämeenlinnalaisena hänellä oli jo jonkinlainen tunne Irwinin läsnäolosta. Levyä tehdessä Irwinin biisien hyvyys ja tarinoiden vahvuus avautuivat Matille:
- Ei huono kappale toimi pelkistettynä. Edellytys on että laulut ovat vahvoja ja voi mennä tekstin ehdoilla. Arvostus Irwiniä kohtaan on noussut neutraalista vahvasti plussan puolelle. Esimerkiksi Vain elämää on erityisen hieno kappale. Mitään kompromisseja ei ole suostuttu tekemään, vaan Irwinin biisien pohjalta on tehty täysin omannäköinen levy. Ennestään hienot biisit on otettu omaksi vastakkaisilla tulkinnoilla.
- Idea muusikkona oli että haluan tehdä akustisen levyn. Ja halusin soittaa akustista kitaraa avoimista vireistä ja että levyllä on paljon harmonioita. Eikä olisi ollut mitään järkeä sukeltaa Irwiniin, ellei biiseistä oltaisi tehty omannäköisiä tulkintoja. Asetelmat on käännetty ylösalaisin. Tippa tappaa ja ämpäriin hukkuu -viesti muuttuu esitystavan muuttuessa.
Matti on muutamien vuosien sisään ollut äärimmäisen tuottelias – Irwin-levy on jo neljäs miehen nimeä kantava albumikokonaisuus. Mitään täysipäiväistä työtä MattiJohannesKoivusmi ei silti ole, paitsi silloin kun huvittaa. Liksan puolesta se ei sitä ole koskaan. Vaikka Matti alkaa levyjensä myötä olla ehkä jo tunnetumpi nimi kuin Ultramariini – hämeenlinnalaisbändi, jossa Matti on viime vuodet toiminut solistina – ei näiden välillä ole minkäänlaista eriarvoisuutta. Seuraavaksi listalla onkin Ultramariinin levy, joka mahdollisesti julkaistaan ensi vuonna. Kuulemma ihmislevy, ei koneinen…
Haastattelin Mattia viimeksi hänen kakkoslevynsä Kovat Piipussa tiimoilta. Levyllä Matti oli lähtenyt hakemaan enemmän jytää kuin debyytillä, kun taas Topsi ja Tohtori Koirasson puhtaana lastenlevynä piti sisällään sekä herkkyyttä että myös hiukan kevyttä rullausta – siitähän lapset aina tykkää. Matti toivoo että Topsi-levy on sellainen, jonka ääreen lapset oikeasti jaksavat rauhoittua kuuntelemaan ja nauttimaan. Tarinallisia lastenlevyjä tulee nykypäivänä vastaan turhan harvoin.
Tuore Irwin-levy taas kulkee vahvasti pienissä näppäilyissä ja toiveikkaissa tulkinnoissa. Pelkistettyjä sovituksia ja Irwinin vahvan kansanomaisia tarinoita kuunnellessa tekee kovasti mieli lyödä levylle folk-leimaa, vaikka Matti edelleen kokee termin vieraana. Laulelma, akustisuus ja valoisa lämmin pop sopivat toki termeinä nekin hyvin aiheeseen.
Minun mielestäni Irwin-levyä voi pitää eräänlaisena kulttuuritekona. Vaikka Irwin muistetaan nykyään vahviten siitä iki-krapulaisesta Rentun Ruususta pöhöttyneine rock-sankareineen, onnistuu Matti hienosti tuomaan esiin sen kuinka vahvoja biisejä ja hienoja tarinoita herra Hammarberg on saanut aikaan. Itse olen sitä mieltä että ei olisi oikeastaan tullut mieleenkään alkaa kaivaa Irwinin perimmäistä hyvyyttä esiin alkuperäisinä painoksina. Mutta Matti Koivun versiona tutut ja tuntemattomammatkin biisit kuulostavat todella hyviltä.
Mikään helppo prosessi levyn äänittäminen ei ollut, vaikka vahvat biisipohjat olivat jo olemassa. Valmis Irwin-levy on nyt juuri sellainen kuin mitä Matti oli visioinutkin. Vaikka biisien sovitusote on todella yksinkertaisen kuuloinen, ei Matti ryhmineen halunnut missään nimessä tehdä mitään lo-fi:ta. Kun jokainen soitettu sävel on kuultavissa, piti olla äärimmäisen tarkkana. Biisit nauhoitettiin neljä kertaa, myös miksaaminen ja muu oli todella työlästä. Lopputulos on sen mukainen – levy soi lämpimästi ja toiveikkaasti, tuoden biiseihin ja tarinoihin toimivan Matti Johannes Koivu-ilmeen.
On hiukan varhaista alkaa puimaan levyn saamaa vastaanottoa, mutta tähän mennessä projektista saatu palaute on ollut hyvää, joka Matin mielestä johtuu ainakin osittain siitä että ihmiset harvemmin tulee sanomaan päin naamaa etten tykkää sun tekemisistä. Keikkoja Irwin-teemalla on kevään mittaan tulossa kymmenen-viisitoista ja uusia soolo-visioitakin poikii jo mielen pöytälaatikoissa. Irwin-festivaalille Matti ei silti koe olevansa valmis lähtemään. Irwinin ääri-fanien suhtautuminen hiukan jännittää…
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Tanja Konstenius
