Balletissa ei tuijoteta vain omaa soitinta
27.03.2008
Kiihkeän dramaattista uuden aallon progepoppia soittava Ballet yllätti ainakin allekirjoittaneen alkuvuodesta julkaistulla There Was A City Buried Here-EP:llään; näin hiottuja äänirakennelmia harvoin kuulee nuoren indiebändin toisella omakustannejulkaisulla. Kaveruuden, tappelemisen ja hyvien biisien nimeen vannovan helsinkiläisyhtyeen jäsenet vastailivat kollektiivisesti muutamiin Desibeliä askarruttaneisiin kysymyksiin.
Aletaanpa aivan alusta, eli miten bändin jäsenet alun perin saatiin saman katon alle soittamaan?
– Viisi vuotta sitten Timo (rummut), Eugene (kitara, syna) ja Tuomas (basso) soittelivat yhdessä. Tuomas lähti jenkkeihin, Eugene ja Emil (kitara, syna) tapasivat ja alkoivat yhdessä tehdä biisejä. Näiden biisien ympärille sitten kasattiin yhtye johon pyydettiin mukaan Tuomas, Timo ja Johannes (laulu, kitara, syna).
Kuten sanottu, vasta pari vuotta treenanneeksi yhtyeeksi Ballet on saanut hiottua soundiaan suhteellisen pitkälle. Yhtyeen itsensä mukaan materiaalin kehittelyyn ei liity varsinaisia diktatuurisia piirteitä, sillä vaikka Emilillä ja Eugenella onkin välillä vahvoja visioita, saatetaan kappaleet lopulliseen muotoonsa koko porukan voimin.
– Bändinä mietitään asioita kokonaisuuksina, eikä kaikki vaan tuijota omia soittimiaan. Kaikki työskentelee bändin ja biisin ehdoilla. Toimitaan demokraattisesti - eli tapellaan. Kaikki osallistuu ja vaikuttaa eri osa-alueisiin biisien synnyssä. Näin yhteissoitto ja toisten soittotavan ymmärtäminen kehittyy huomattavasti. Vois sanoa, että keskitytään kuunteluun, soittamisen ohella.
Yhtye kertoo, ettei se noudata perinteisiä raja-aitoja soittajien ja soittimien välillä. Jokaisella jäsenellä on mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin alueisiin, oli kyse sitten lyriikoista tai rumpukompista. Välillä voi turvautua myös jammailun yhtyekemiaa eheyttävään voimaan. Studiossa Ballet luottaa omien korviensa lisäksi myös ulkopuoliseen apuun. Bändin molemmat ep-tuotokset äänittänyt ja miksannut Julius Mauranen saakin niskaansa vuolaan kiitosryöpyn.
- Varsinkin uuden Ep:n kanssa oltiin aivan järjettömän etuoikeutettuja, koska saatiin tehdä sitä niin hyvissä mestoissa ja taitavien ihmisten kanssa. Oli helppoa tehdä töitä Jupun kanssa, joka on helvetin ammattitaitoinen jätkä ja vielä ihan hyvä patu. Hän myös tuotti biisit kanssamme kuntoon ennen studioon menoa.
Kotimaisen, englanniksi laulavan bändin tapauksessa sanoitukset harvemmin ovat se lähtökohta, josta nuoret tyypit lähtevät lauluja kirjoittamaan. Ballet sanoo kuitenkin olevansa poikkeus. Sanoista sävellys saa luonteensa, oli se sitten Eugenen tuottamaa tajunnanvirtaa tai valmiimpaa tekstiä. Teemallisuuttakaan bändi ei vierasta.
– Eri aikojen sanoituksissa on eri teemoja ja tarinoita jotka määrittää vahvasti, millaisia biisejä syntyy. Biisien vire löytyy sanoista. On myös tärkeää että biisit kertovat yhtenäistä tarinaa, niin tekstinä kuin musana.
There Was A City Buried Here -ep:n arviossa tuli kritisoitua, että ulkomaiden suuret nimet paistaisivat Balletin musiikista vielä liikaa läpi. Vertailua esimerkiksi Mewin, Interpolin ja Radioheadin kaltaisiin orkestereihin ei kuitenkaan oteta varsinaisena kunnianloukkauksena.
– Monille kyseiset bändit saattaa tulla ensimmäisinä mieleen, mutta me ei pidetä niitä tärkeimpinä tai rajoittavina tekijöinä. Meidän mielestä on imartelevaa että meitä verrataan kolmeen erittäin kovaan ja keskenään erilaiseen yhtyeeseen, eikä esimerkiksi kokonaiseen genreen ja sen homogeenisiin piirteisiin.
Niinpä niin, ja koska kaikkia verrataan aina johonkin, lienee paras vaan tehdä sitä mistä itse saa ne isoimmat kiksit. Balletille tämä tarkoittaa 80–90-lukujen taitteen musaa, josta myös moni muu nykybändi lienee vaikutteita ottanut. Mutta miten tällainen dramatiikkaa puhkuva rock luonnistuu yhtyeeltä livetilanteessa? Viipyileväksi, tanniiniseksi ja hyvin punaisen lihan kanssa sopivaksi itseään kuvaileva viisikko antaa varsin suoraselkäisen vastauksen.
– Tehdään parhaamme ja annetaan kaikkemme, katsotaan mihin asti päästään!
Yleisöä viihdyttämään yhtye on ehtinyt tähän mennessä lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta muutkin läänit kiinnostavat. Keikkaa pyritään tekemään niin paljon kuin mahdollista, ja bändin jäsenet toivovatkin pääsevänsä esiintymään maakuntiin kevään mittaan. Jos ei silloin, niin viimeistään syksyllä. Nyt orkesteri keskittyy keikkailun ohella kuitenkin myös uuden materiaalin kirjoittamiseen. Sillä ei vielä haluta lähteä spekuloimaan, onko seuraavalla julkaisulla mittaa jopa pitkäsoiton verran.
– Nyt tehdään mahdollisimman paljon uusia biisejä. Katotaan sitten millainen kokonaisuus niistä syntyy. Halutaan tehdä äänitteistä toimivia kokonaisuuksia, siitä ei lähdetä tinkimään.
Annetaanpa herrojen vielä lopuksi kertoa, mistä tässä kaikessa pohjimmiltaan on kysymys. Mikä on Balletin toiminnan filosofinen ydin ja olemassaolon tarkoitus?
– Hyvät biisit, ystävyys ja luotto siitä että kaikki on täysillä mukana. Tapellaan ja huudetaan välillä. Siitä ne sävyt tulee. Hauskempaa se on kavereitten kaa.
Teksti: Toni Hietamäki, kuvat: Tuomas Kohvakka/www.myspace.com/balletband
